Design a site like this with WordPress.com
Aloitus

Sydän tykyttää kurkussa, vatsaa velloo, kylmä hiki nousee otsalle… Esiintymisestä selviäminen tuntuu mahdottomalta, ja mieli tekisi pötkiä niin kauas kuin jalat kantavat. Onko tuttua? Minulle on.

Kirjoitin aiemmin uusien asioiden kohtaamisen pelosta. Minua itseäni pelottavat eniten uudet tekniset laitteet. Joillekin muiden edessä esiintyminen voi olla se kaikkein pahin paniikin paikka.

Vaikka olen pyrkinyt välttelemään uusia teknisiä laitteita (erityisesti autoja), olen kuitenkin tietoisesti mennyt kohti esiintymistilanteita, vaikka nekin joskus pelottavat ja jännittävät. Esiintymisen tarve ohittaa pelon. Vaikka ei kokisikaan esiintymistarvetta, elämä tuo eteen tilanteita, jolloin jännitys ja pelko on voitettava ja astuttava muiden eteen sanomaan tai tekemään jotain.

En ole esiintymiskouluttaja, mutta voin kertoa joitakin konsteja, joilla olen itse pystynyt helpottamaan esiintymisjännitystäni.

1. Aloita ryhmässä. Se voi olla mikä tahansa esiintyvä ryhmä, joka on lähinnä omia kiinnostuksen kohteitasi: tanhu- tai sambaryhmä, kuoro, orkesteri, lausuntaryhmä, kesäteatteri… Aikuisillekin on tarjolla paljon erilaisia harrastusryhmiä.

Isonkin yleisön edessä esiintyminen on minulle tavallaan luontevaa, koska olen koululaisesta asti soittanut orkestereissa ja laulanut kuoroissa (kuten yläkuvassa näkyvässä Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan kuorossa 90-luvulla). Yksin tai kaksin laulaminen pelimanniryhmän solistina ei pelottanut yhtään, siinä tunsin olevani aivan kotonani. Kukaan ei tarkkaillut, miten hengitykseni toimi, millä rekisterillä lauloin, pysyikö ääni samassa paikassa tai olivatko alaselän lihakset mukana hengityksessä. Sai vain antaa musiikin viedä mukanaan ja olla osa ryhmää.

2. Valmistaudu huolellisesti, tee mielikuvaharjoituksia ja ole armollinen itsellesi.

Kun tiedät, että olet harjoitellut hyvin, ottanut kaikki ennakoitavissa olevat asiat huomioon ja käynyt omaa esiintymistäsi mielessäsi läpi, voit päästää irti peloista ja jännityksestä. Jos taas harjoittelu on jäänyt vähemmälle, anna itsellesi lupa selviytyä juuri niin kuin sillä harjoittelumäärällä voit selviytyä. Jos unohdat jotain, korjaa asia sanomalla esimerkiksi ”Unohdinpa äsken sanoa…” . Yleisö kokee sympatiaa hiukan epätäydellistä esiintyjää kohtaan, koska henkilö tuntuu inhimilliseltä ja samaistuttavalta. Uutisankkuritkin sekoavat välillä sanoissaan.

3. Hakeudu turvallisiin esiintymistilanteisiin, joissa yleisö ei vaadi täydellisyyttä. Täydellisyyttä vaaditaankin lähinnä, jos haluat sijoittua jonkun kilpailun kärkeen. Aloita siis hieman matalammalta.

Kun monen vuoden tauon jälkeen aloin käydä laulutunneilla uudelleen, ja menin oppilaskonserttiin esiintymään, vannoin oman esitykseni jälkeen itselleni: ”Ei koskaan enää tätä!”. En muista edes, minkä kappaleen lauloin, ja tiedän, ettei se ihan penkin alle mennyt, mutta vatsaani koski järkyttävästi ja olo oli todella heikko. Niin vain löysin itseni taas seuraavasta oppilaskonsertista, ja seuraavasta… ja kerta kerralta jännitti vähän vähemmän. Oppilaskonsertissa ei  tarvitse olla täydellinen. Ihan riittävän hyvät esiintymiskokemukset loivat positiivisen muistijäljen ja toivat luottamusta omaan osaamiseen.

Myös esiintymiskoulutukset luovat yleensä turvallisen ja luottamuksellisen harjoitteluympäristön esiintymiseen, ja niistä saa usein henkilökohtaistakin palautetta omaan kehittymiseen.

Turun Kirjamessujen Runokimarassa vuonna 2015. Kuva: Harri A. Sundell.
Turun Kirjamessujen Runokimarassa vuonna 2015. Pienehkö tila ja yleisö luovat luottamuksellisen ilmapiirin runojen esittämiselle. Kuva: Harri A. Sundell.

4. Muista hengitys. Hengitys on portti autonomiseen hermostoon.

Omaa vuoroasi odottaessasi voit tehdä huomaamattomasti pitkiä uloshengityksiä ylähampaat alahuulta vasten eli f-äänteellä; se rentouttaa palleaa ja samalla autonomista hermostoa. Tee sisäänhengitys maltillisesti nostamatta hartioita ja anna ilman vain virrata sisään. Jos vedät henkeä sisään voimakkaasti, se nostaa hengityksen keuhkojen yläosaan ja johtaa helposti liikahengitykseen eli hyperventilaatioon. Pitkät uloshengitykset puolestaan auttavat, jos on taipumusta hyperventilointiin.  

Käytän itse f-hengitystä usein ennen esiintymistä. Jos olen muiden kuulumattomissa odottamassa vuoroani, voin sihistää ulos myös ässällä, se auttaa vielä tehokkaammin. Vuosia sitten käydyn hengityskoulun opit kantavat edelleen, ja harvoin enää hyperventiloin niin paljon, että alkaa huimata tai joudun haukkomaan henkeä.

5. Päätä, että teet jotain uutta yleisön edessä. Kun olet selvinnyt siitäkin, selviät mistä tahansa!

Runokeikoilla olen toisinaan haastanut itseäni uusiin juttuihin, jotta saisin yleisön kuuntelemaan nukahtamatta. Sigyn-salin lavalla Turun Musiikkijuhlien pre-concert-runotilaisuudessa – eli ennen oikeita muusikkoja – esitin yhden runon laulaen ja viisikielisellä kanteleella säestäen. Turun Kirjamessujen Runokimarassa luin runon lattialla maaten, koska runo kertoi nukahtamisongelmista. Kyllä jännitti ja pelotti molemmilla kerroilla, mutta kun olin päättänyt, niin toteutin päätökseni. Se on kuin avantoon menisi. Ei mitään kovin isoja asioita, mutta omien rajojeni rikkomista – omien pienten unelmieni toteuttamista, joiden jälkeen oli voittajaolo.

runoesitys makuulla
Vuonna 2012 ohjelmistossani oli unihäiriöistä kertovan runon esittäminen makuulla. Vakka-Suomen Sanomien juttu kertoo Lemussa pidetystä tilaisuudesta. Tämän jälkeen oli helpompaa tehdä sama Messukeskuksessa Kirjamessuilla.

Uusien asioiden tekeminen tuo rohkeutta ja itseluottamusta myös muuhun elämään. On toki sellaistakin pelkoa, josta ei pääse yli ja eteenpäin ilman ammattilaisen apua. En halua väheksyä kenenkään toisen tuntemuksia.

Oletko sinä kärsinyt esiintymisjännityksestä, ja mitä keinoja olet käyttänyt sen voittamiseksi?

Turun seurakuntien puhallinorkesterissa Kunstenniemessä

Turun seurakuntien puhallinorkesterin leirillä Kunstenniemessä 70-luvun lopulla. Leirit ja yhdessä soittaminen olivat parasta!

Sisarukset sekä oma kummisetä soittivat samassa orkesterissa, joten aina oli turvallinen olo. Harjoitusten ja leirien tunnelma oli muutenkin rento – pidettiin yhdessä hauskaa, vaikka itse soittaminen otettiinkin vakavasti.

70–80 -lukujen vaihteessa orkesteria johti dir.mus. Rafael Pulkkinen. Hänen jälkeensä työtä jatkoi Reijo Borman, joka toimii tällä hetkellä Turun konservatorion rehtorina (31.12.2019 asti).

Lisätietoa hengityksestä:

Harrasteryhmiä löytyy muun muassa työväen- ja kansalaisopistoista:

Advertisement

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias Runo- ja äänimeditaatio Resonanssin® kehittäjä, viestintävastaava, kv-koordinaattori, runoilija ja lauluntekijä Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

6 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: