Kuinka runokokoelma tehdään?

Oletko haaveillut runokokoelman julkaisemisesta? Olen haudutellut kuudetta runokokoelmaani joitakin vuosia (edellisen julkaisusta eli vuodesta 2012 lähtien). Lähdin tässä miettimään, miten se kokoelman tekeminen oikein toimiikaan – kirjoittajan näkökulmasta.

• Kerää riittävästi laadukasta aineistoa. Riittävästi voi tarkoittaa kymmentä vuotta, mutta se voi tarkoittaa jotain muutakin. Aineisto voi tipahdella päähäsi sanoina, mutta se voi lymytä myös metsässä, merellä tai järven rannassa, metrossa, automatkoilla, työpaikan hississä, hiekkalaatikon reunalla – tai, mikä parasta ja pahinta, unen reunamilla. Pidä sopivat muistiinpanovälineet aina mukana (puhelimen muistio on aika kätevä).

• Laadukkuuden takaamiseksi työstä aineistoa muutamasta kymmeneen kertaa. Kertojen määrä riippuu siitä, montako vuotta haudutat käsikirjoitusta, koska jokaisella läpikäyntikerralla haluat muuttaa jotain. Todennäköisesti tulet tämän yleensä epätoivoisen prosessin aikana muuttamaan joitakin runoja takaisin alkuperäiseen asuunsa. Epätoivoista touhu on siksi, ettei täydellistä ilmaisua tai täydellistä runoa ole olemassa.

• Kokonaisuus! Miten saat yksittäisistä palasista kokonaisuuden? Tehtävä on helppo, jos olet kirjoittanut tekstisi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, runomuotoiseksi tarinaksi. Jos taas olet kirjoittanut yhden runon silloin ja toisen tällöin, ja aiheet ovat vaihdelleet tilanteen ja tunnelman mukaan, joudut tekemään töitä. Analysoi jokaisen tekstin sisältö, tunnelma, merkitys, avainsanat. Etsi yhdistävät tekijät, kunnes löydät tarinan. Saatat joutua tässä vaiheessa vielä työstämään joitakin runoja, kun huomaat niiden paikan tarinassa. Voit myös löytää useita vaihtoehtoisia tarinoita, jolloin joudut tekemään valintoja. Mieti, mitä haluat kokoelmallasi sanoa.

• Jätä pois ne runot, jotka eivät palvele tarinaa ja kokonaisuutta. Jos lukija ei pysty yhdistämään runon elementtejä mihinkään muuhun osaan kokonaisuutta, tai jos teksti ei muuten kosketa lukijaa, hän jää vain hämilleen. Ellei tarkoituksesi ole jättää lukijaa hämmennyksen tilaan, tällaiset tekstit saavat jäädä odottamaan seuraavia kokoelmia. Taikka sitten ne jäävät määräämättömäksi ajaksi (jälkipolvien iloksi) siihen kirjekuoreen, jonka päälle olet kirjoittanut ”julkaisemattomat”. Jotkut jäävät sinne ihan aiheesta, jonka voit itse todeta, kun käyt niitä läpi seuraavaa kokoelmaa varten.

• Jos mahdollista, käytä niin sanottua ateljeekriitikkoa, jolle annat tekstisi luettavaksi. Hyvän ateljeekriitikon löytäminen voi olla vaikeaa – kannustus on tärkeää, mutta et välttämättä halua pelkästään jees-henkilöä, jonka mielestä kaikki on tosi hienoa tai vähintäänkin ihan ok. Haluat näkemyksiä, joiden perusteella pääset tekemään hyvin perusteltuja hienosäätöjä. Ota siis rakentava kritiikki nöyrästi vastaan ja kääri hihat.

• Pyörittele myös kokoelman nimeä ateljeekriitikon kanssa. Et todennäköisesti halua luopua keksimästäsi erinomaisesta työnimestä, mutta ateljeekriitikon mielestä se ei kuvaa kokonaisuutta (mikä varmastikin pitää paikkansa), joten hän lähettää sinulle vähintään viisi uutta vaihtoehtoista nimeä. Muokkaa niistä omasta mielestäsi jotakuinkin sopiva, joku nimihän sillä pitää olla ja nyt pitää jo päästä tämän homman kanssa eteenpäin.

• Lähetä hienosäädetty ”valmis” käsikirjoitus useille kustantajille, ellei sinulla vielä ole kustantajaa. Kuulemani mukaan sillä, lähetätkö sen sähköpostitse vai paperisena, ei ole vaikutusta siihen, tuleeko käsikirjoitus julkaistuksi. Sanovat, että sisältö ratkaisee. Liitä mukaan perustiedot itsestäsi ja aiemmasta julkaisutoiminnastasi.

• Odota, odota ja odota, ja kohtaa tyynesti se tyhjyyden tunne, kun ei ole enää mitään sanottavaa moneen kuukauteen. Kun olet kumissut tyhjyyttä riittävän kauan, aloita alusta, tai julkaise kokoelma omakustanteena (jonka voit hyvin valita myös ensimmäiseksi vaihtoehdoksi). Vain pieni prosentti kustantajille lähetetyistä käsikirjoituksista tulee julkaistuiksi.

• Jos kuulut siihen pieneen vähemmistöön, joka saa myönteisen julkaisupäätöksen, varaudu vielä muutamiin työvaiheisiin. Valmista tulee ihan kohta: kun kustannustoimittaja on halunnut sinun tekevän käsikirjoitukseen muutoksia, olet tehnyt muutokset, ne on erinäisten keskustelujen jälkeen hyväksytty tai hylätty, teokseen on valittu kansi, johon et päässyt vaikuttamaan, tehty takakansiteksti, jossa on mielestäsi vähintään kolme virhettä mutta myöhäistä niitä enää on korjata, kokoelma on taitettu, vedos tarkistettu, vedoksen virheet korjattu ja valmis kokoelma on tullut painosta tai e-välineestä julkisuuteen.

• Julkisuus! Koko maailma saa tietää, mitä olet kirjoittanut aamuyön viheliäisinä hetkinä. Nyt alkaa tuskan hiki nousta kovan työn kirkastamalle otsallesi. Sinun on valittava, ketä kuuntelet ja millä korvalla. Mutta ennen sitä:  onnittele itseäsi ihan kunnolla, olet saanut haluamasi!

Tarkemmat tiedot kuvan kokoelmista

Kiitokset

• Runo-Kaarina-kilpailulle siitä, että kilpailuun pitää koota kokoelma, sekä sieltä saamastani palautteesta;
• monista opeista ja kokoelmieni kustantamisesta Enostonen Vesa Niinikankaalle ja Matti Särkälle ja Turbatorin Harri Kumpulaiselle;
• kannustuksesta ja rakentavista palautteista Kirstille, Niinalle ja Tainalle!

Tutustu runotuotteisiini