Kauan, kauan sitten, siihen aikaan kun jättiläiset vielä olivat todella isoja, asui ja eleli Maskun Niemenkulmalla muuan mukava ja kiltti jättiläinen. Se piti asuinseutunsa maisemista, ja erityisen mieltynyt se oli erääseen paikkaan Maskun ja Armonlaakson rajamailla, jossa oli pieni lahdenpoukama varpaiden liottamista varten.

Jättiläinen tuumasi, että kun paikka oli niin mukava, ja siitä oli hienot näköalat merelle päin, siihen pitäisi saada istumapaikka maisemien ihailua varten. Niinpä se etsiskeli ja löysikin sopivan kokoisen kiven, jonka sitten iski lahdenpoukaman viereen. Siinä se istuskeli, katseli merelle päin, liotti varpaitaan ja nautti hämärtyvistä kesäilloista.

Koska jättiläisellä oli hyvät välit Niemenkulman ihmisasukkaiden kanssa, se kertoi näillekin, että nyt oli lahdenpoukaman vieressä kivi, johon ihmisetkin voisivat kokoontua viettämään iltaa, laittaa vaikka nuotion ja ihailla rannikkomaisemia. Ja niin ihmiset tekivätkin, kokoontuivat kalliolle, laittoivat nuotion ja ihailivat mahtavia maisemia hämärtyvinä kesäiltoina.

Mutta muutaman kerran näin tehtyään he tulivatkin jättiläisen luo, ja sanoivat:

”Ei se ole hyvä paikka! Se on liian korkea! Ei siellä voi ihmislapset leikkiä ja juosta vapaasti, kun sieltä voi pudota, ja vanhukset eivät jaksa kiivetä sinne!”

”Kylläpä ovat kiittämättömiä!”, ajatteli jättiläinen, kiukustui, ja kiukuspäissään meni ja repi kiven kahtia. Tästä meillä on edelleen Niemenkulmalla Härmälän rotko muistona.

Härmälän rotko Maskun Niemenkulmalla.

Mutta jättiläinen oli luonnoltaan kiltti, ja leppyi pian. Se mietti, että ihmiset olivat oikeassa – kyllä ihmislapset tarvitsevat paikkoja, joissa voivat vapaasti leikkiä ja juosta, ja aikuisetkin tarvitsevat tapaamispaikkoja, joihin kaikki pääsevät. Jättiläinen pohti ja pähkäili päänsä puhki, minkälaisia paikkoja ihmisille pitäisi tehdä. Ja sitten se keksi.

Jättiläinen lähti keräämään pieniä, pyöreitä kiviä, niin pieniä kuin sen valtavat sormet pystyivät noukkimaan. Se rakensi niistä pieniä sokkelopolkuja, joissa lapset voisivat juosta ja leikkiä, ja aikuiset kokoontua istumaan kiville.

Se rakensi niitä monta, sata sokkeloa se rakensi pitkin Suomen rannikkoseutuja. Ja näin syntyivät jatulintarhat.

Tarina oli aloitus Turun kulttuuripääkaupunkihankkeelle ”Loikkaa leikkiin, juokse jatulintarhaan”. Tarinan yhteydessä haastettiin koko Varsinais-Suomi rakentamaan uusia jatulintarhoja yhteisiksi ulkoilupaikoiksi. Hanke alkoi Härmälän rotkon ensimmäisessä muinaistulitapahtumassa vuonna 2010.

Muinaistulet Härmälän rotkolla lauantaina 31.8.2019 klo 18–21.30! Ohjelmassa musiikkia ja yhdistysten myymiä herkkuja. Tulen sytyttäjänä Lauri Hyttinen eli Maskun uusi elinvoimapäällikkö. Tapahtuman järjestävät Maskun kyläyhdistykset.

Katso video jatulintarhan rakentamisesta Lemun Mäntylään 1.10.2011 (alla)

Turun Luolavuoren korkeimmalle kohdalle rakennettiin jatulintarha osana kulttuuripääkaupunkivuoden hanketta suomalais-virolaisena yhteistyönä.

Kulttuuripääkaupunki Turku 2011

Seuraa blogia

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

5 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: