Vuoden kiireisin viikko alkamassa: lukuvuoden avajaiset torstaina. Olen avajaisviikon jälkeen aina ihan poikki, vaikka opiskelijoiden osuuskunta hoitaakin suurimman osuuden.
Elokuun puolivälin jälkeen alkaa uuteen lukuvuoteen valmistautuminen, ja se näkyy myös viestinnässä (tästä voit lukea lisää postauksessa Tavallisen mukava tiistai – Kohtaamisia kahvihuoneessa ja käytävällä). Syyskuun alussa hektiset aikataulut tuntuvat kropassa kireyksinä sekä liikahengittämisenä, jonka huomaa viimeistään työpäivän jälkeen päänsärkynä ja tokkuraisena olona.
Tänä vuonna olen tehnyt itselleni pysähtymis- ja tietoisuushaasteen: joka päivä aion pysähtyä pitämään rauhallisen tietoisen hengittämisen tauon vähintään kaksi kertaa. Tarpeen mukaan enemmänkin, jos huomaan kierrosten nousevan liikaa. (Hengityksen merkityksestä ja tietoisesta läsnäolosta voit lukea aiemmasta kirjoituksestani.)
Tauon aikana pyrin myös rentouttamaan erityisesti hartiat. Mitään minuuttimäärää en tauon pituudeksi ole määritellyt; tavoitteena on tuntea hengityksen rauhoittuvan ja hartioiden rentoutuvan. Katsotaan miten onnistun!
Maanantai – kolme taukoa
Monenlaista aikataulutettua asiaa on jo ennen kymmeneltä alkavaa yksikköpalaveria. Saan suunnittelemani asiat eteenpäin, ja ehdin pitää arviolta muutaman minuutin hengittelytauon työpöydän ääressä silmät suljettuna ennen kokousta. Kieltämättä ajatukset karkaavat useampaan otteeseen seuraaviin hommiin, mutta huomaan kuitenkin hengityksen ja mielen rauhoittuvan. Voin lähteä palaveriin rauhallisella mielellä.
Palaverin jälkeen olen suunnitellut pitäväni kunnollisen, puolen tunnin mittaisen ruokatunnin, mutta nousen kahvihuoneen pöydästä syötyäni evääni parissakymmenessä minuutissa. Pidän kuitenkin suunnilleen minuutin mittaisen minitauon odotellessani teeveden kiehumista keittimessä. Suljen silmät ja keskityn siihen, miten hengitys kulkee sisään ja ulos, ja miten pallea liikkuu hengityksen tahdissa.
Olen tarkoituksella sopinut laulutunnin puoli neljäksi, jotta työpäivä ei venyisi pitkäksi. Mutta kiirehän siinä sitten tulee, kun kaikki tuntuu jäävän kesken. Kun huomaan käyväni ylikierroksilla, keskeytän työt ja pidän taas arviolta parin kolmen minuutin rauhoittumistauon. Ajatukset pistävät seuraavia työtehtäviä tärkeysjärjestykseen, mutta pysäytän ajatukset ja keskityn hengitykseen, edes muutaman hengityksen ajaksi.
Osa maanantaille suunnittelemistani tehtävistä jää tiistaille – mutta niinhän käy yleensä joka päivä, koska aina tulee jotain ennakoimatonta. Onneksi ei mitään isompaa kuitenkaan tule eteen, vain kiivasta viestittelyä suuntaan ja toiseen.
Laulutunnille ajaessani rentoutan vielä palleaa s-hengityksellä (tästä olen kirjoittanut aiemmin esiintymisjännityksen yhteydessä) ja avaan ääntä r-harjoituksilla. Tunnilla keho ei ole lukossa eikä ala pyörryttää, toisin kuin aiemmin on käynyt kiireisinä aikoina.
Tiistai – toiminnallisia hengityksiä, vyöryviä viestejä
Tiistaiaamu alkaa vähän heikosti: herään puoli neljältä, ja keskeneräiset työasiat pyörivät mielessä Jason Stephensonista ja Kupariketusta huolimatta. Nukahdan hetkeksi viiden-kuuden välillä, mutta yöunet jäävät lyhyiksi ja tunnelma on kaikkea muuta kuin rentoutunut tai läsnäoleva. Suoraan sanottuna ottaa päähän, stressaa ja vähän myös särkee päätä.
Töihin päästyäni hoidan muutaman asian alta pois ennen koko aamupäivän viestintä-workshoppia. Yhteisen lounaan jälkeen jää vartti aikaa ennen seuraavaa palaveria, joten kävelen rappuset neljänteen kerrokseen ja hengitän samalla syvään.
Palaverista tullessani ehdin hiukan myöhässä mukaan taukojumppaan, jossa muutamiin liikkeisiin on helppo yhdistää hengitys. Pyrin tekemään liikkeet tietoisesti, keskittyen.
Iltapäivällä asiat vyöryvät päälle sellaista vauhtia, että pysähtymistauon pitäminen ei käy mielessä. Pitäisi saada mediatiedote lähtemään tänään, mutta siitä puuttuu vielä taustatietoja. Yritän keskittyä saamaan tehtävän kerrallaan hoidettua, mutta se on haastavaa, kun kiireellisiä viestejä ja asioita sinkoilee jälleen sekä meilissä että mielessä.
Kotimatkalla autossa yritän rauhoittaa hengitystä, ja silloin iskee haukotusväsymys. Alkuillasta on pakko mennä nokosille – mutta vältyn kuitenkin päänsäryltä.
Miten mahtaa sujua loppuviikko…
Otatko sinä taukohaasteen vastaan?
Kuvat ovat Kuusistossa sijaitsevasta Villa Wolaxista, jossa kävimme pitämässä kehittämispäivän loppukeväällä.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 