Saanko luvan… olla olematta zen?

Selasin tässä yhtenä päivänä erästä alkusyksyn naistenlehteä. Vastaan tuli isoilla kukilla kuvitettu sivu, jonka keskellä oli isoin kirjaimin sitaatti: ”Tänäänkään en ole ZEN.”

Pysähdyin katsomaan sivua tarkemmin. Sitaatin alla oli toimittaja-kolumnistin nimi, sivun alareunassa toisen naistenlehden (toki saman kustantajan) nimi, ja slogan ”Tervetuloa viisaiden naisten seuraan!”.  Sivulla ei ollut muuta tekstiä; kuvituksena upeat, suuret, pisaroita helmeilevät punaiset, lilat ja roosat kukat.

Onko meille tuputettu niin paljon zeniä, että pitää ikään kuin antaa lupa olla olematta zen? Olenko itse mindfulness- ja runomeditaatio-postauksillani luonut lukijoilleni sellaista painetta, että pitäisi osata koko ajan olla tyyni ja rauhallinen, hengitellä silmät kiinni ja jättää stressaavat asiat omaan arvoonsa?

Toisaalta – luin juuri jostain muualta, että varsinkin terveyttä ja hyvinvointia koskevat tekstit tulkitaan tänä päivänä usein ohjeiksi, joita jokaisen pitäisi noudattaa, ja jos ei noudata niin on syytä mennä nurkkaan häpeämään. Jos joku julkkis kertoo juoksevansa paljain jaloin joka aamu kymmenen kilometriä, saattaa syntyä some-palauteryöppy: ”Miksi syyllistät meitä jotka emme tee samoin?” Vaikka tämä julkinen henkilö ei yhtään olisi syyllistänyt ketään, kertoi vain haastattelussa omasta keinostaan pitää itsestään huolta.

Ehkä siis tuota mainoksenkaan tekstiä ei tarvitsisi ajatella minkäänlaisena elämänohjeena tai lupana olla olematta zen.

Emme me tarvitse lupia olemisemme tapaan keneltäkään muulta kuin itseltämme.

(Lait, käytännön järjestelyt sekä pelisäännöt perheen tai muun lähiyhteisön sisällä ovat toinen juttu).

Ehkä se oli vain mainos, joka tehosi. Kontrasti tekstin ja kuvan välillä oli pysäyttävä. Luulen, etten ole ainoa, joka on jäänyt sitä katsomaan ja miettimään, mitä sillä halutaan sanoa.

Ja jos se jollekin antaa huojennuksen tunteen siitä, että on ihan ok olla olematta zen, niin aina parempi. Tai saa jonkun naurahtamaan omille sähläyksilleen. ”Sellaista se elämä on, ei voi mitään”.

Jos voit pahoin ja elämäsi on yhtä kaaosta, on varmasti syytä pysähtyä miettimään, miten voisit saada elämääsi lisää hyvinvointia. Jokaisen on hyvä oppia tunnistamaan, missä omat rajat menevät, miten parhaiten pystyy palautumaan erilaisista kuormittavista tilanteista, ja mitkä omassa elämässä ovat niitä kuormittavia tekijöitä. Yhteen muottiin hyvinvointiohjeita ei kuitenkaan voi niputtaa.

Pidetään itsestämme huolta – kukin omalla tavallamme!

P.S. Arvaatko, mitä tein kyseisen sivun kukkakuville? Revin tietysti talteen tulevia kortteja tai muita taideteoksia varten. En ole pystynyt lopettamaan lehti- ja mainoskuvien palasten talteen repimistä. Siitä tulee niin zen-olo.

Seuraa blogia