Sytytitkö jo syksyn ensimmäiset kynttilät? Iltojen pimetessä tekee mieli nähdä kynttilän valo, tuntea sen hento lämpö. Kynttilän liekki on läsnä syysiltojen lisäksi monissa elämän merkittävissä – tai arkisissa – hetkissä, joista voi jäädä lämpimiä, koskettavia tai kipeitä muistoja.

Odottaessani esikoistani kävin äitiysjoogassa. Joogaohjaajalla oli tapana tunnin päätteeksi sytyttää syksyisessä iltahämärässä salin keskelle kynttilä loppuhiljentymisen ajaksi.

Oli äärettömän rauhoittavaa katsoa liekkiä aivan hiljaa, tai sulkea silmät ja tuntea pienen valon läsnäolo suuren salin keskellä.

Kellon rapina,

ilmastoinnin kohina.

Kun avaan silmät,

kynttilän äärellä on

uusi mieli ja ruumis.

– Satu Haapala

Monia merkityksellisiä keskusteluja on käyty kynttilöiden äärellä ystävien kesken. Erityisesti mieleeni ovat jääneet pitkät teekannukynttiläkeskustelut sydänystävän kanssa Ylioppilaskylässä 90-luvulla…

Kuusi ja enkelit

Lapsuudessani meillä oli usein joulukuussa ruokapöydässä mummin tuoma adventtikynttilä, jota poltettiin joka päivä yhden päivämäärän verran. Joulukuusessa oli aidot kynttilät, elävä tuli. Se tarkoitti, että joulukuusen ympärillä piti käyttäytyä rauhallisesti, ja kynttilöiden palamista piti valvoa. Ne piti myös osata asetella sopivasti niin, ettei yhdenkään kynttilän yläpuolelle osunut oksaa, joka olisi voinut syttyä. Pidikkeet piti saada pysymään sellaisessa asennossa, että kynttilät pysyivät pystysuorassa, eikä talia valunut alas sytyttämään alempia oksia.

Kun me lapset kasvoimme, kuusenkynttilöiden laittamisen sai  tehtäväkseen isosisko, joka oli tarpeeksi pitkä tähän kunniatehtävään. Me muut katsoimme silmä tarkkana, tuliko kynttilä nyt varmasti suoraan, ja esitimme asiantuntevia arvioita, voiko liekki osua liian lähelle oksia.

Lapsuudenkodista muistan myös enkelikellon. Miten voi olla mahdollista, että pelkästään neljän pienen kynttilänliekin voimin enkelikello pyöri ja helisi aina vaan?

Omassa kodissamme siskon antama puinen nelihaarakynttelikkö kruunukynttilöineen asetetaan keittiön ikkunan eteen viimeistään ensimmäisenä adventtina. Kruunukynttilät valaisevat myös talvimyrskyn katkaistua sähköt melko lailla paremmin kuin isokaan määrä tuikkuja.

Siskolta saatu kynttelikkö valaisi hyvin Tapani-myrskyn aikaan vuonna 2011.

Tätä tekstiä kirjoittaessani opin, että SI-järjestelmän mittayksikkö perussuureelle valovoima on saanut nimensä kynttilästä: yksi kandela vastaa suurin piirtein tavallisen kynttilän (lat. candela) valovoimaa.

Tästä maailmasta toiseen

Lauantaina 2. marraskuuta vietetään pyhäinpäivää, ja haudoille käydään viemässä kynttilöitä. Hautakynttilä sytytetään kunnioittamaan poisnukkuneen muistoa ja tuomaan lohtua omaisille. Kynttilän liekki voi toimia ikään kuin ajatusten ja kaipauksen välittäjänä tämän ja toisen maailman välillä. Samalla lepattava liekki muistuttaa elämän hauraudesta – miten helposti tuuli puhaltaakaan liekin sammuksiin.

…And it seems to me you lived your life
like a candle in the wind …

Moni meistä muistaa tämän Elton Johnin säveltämän kappaleen, jonka hän esitti uudelleen sanoitettuna prinsessa Dianan hautajaisissa vuonna 1997. Alun perin Bernie Taubinin tekemät sanat oli kirjoitettu Marilyn Monroen muistolle vuonna 1974.

Kynttilästä kynttilään

Muistan, miten jossain niistä neljästä kuorosta, jossa olen laulanut, olemme joulukonsertin lopuksi lähteneet kynttiläkulkueessa Turun Mikaelinkirkon kuorista eteiseen laulaen samalla ”Maa on niin kaunis”, jonka sävelmää pidetään keskiaikaisena pyhiinvaeltajien hymninä. Liekki sytytettiin kynttilästä kynttilään ensimmäisen säkeistön aikana kirkon etuosassa; sen jälkeen lähdimme hitaasti kävelemään käytävää pitkin eteiseen.

Vaikka muistot hämärtyvät ja yksityiskohdat häipyvät mielestä, harras ja herkkä tunnelma jätti pysyvän muistijäljen.

*

Kiitävi aika,

vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan.

Kirkasna aina sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

– Bernhard Severin Ingemann, suom. Hilja Haahti

Kun olet yksin,

muista ystävää,

kun olet pimeä,

katso kynttilää.

– Satu Haapala

Kynttilämeditaatio

Ota mukava istuma-asento. Pidä selkäranka suorana, laske hartiat alas ja rentouta kasvot. Nosta palava kynttilä kasvojesi eteen noin 30 sentin päähän ja katso kynttilän liekkiä silmät puoliksi suljettuina. Jatka minuutin tai kaksi, siirrä sitten kynttilä sivuun ja sulje silmäsi. Tuo mieleesi kynttilän valo ja anna sen täyttää ensin pään alue, sitten koko keho kaulasta alaspäin. Viipyile rauhassa miellyttävässä tunteessa.

Lähde: Kotivinkki: 12 tapaa hiljentyä arjessa

Kauniita kynttilähetkiä!

Seuraa blogia

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

6 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: