Musiikillinen runomatka: Paikka jossa vedet kohtaavat

Tšekissä virtaa pääkaupungin Prahan läpi joki, jonka nimi on tšekin kielellä Vltava. Saksaksi sen nimi on Moldau; suomeksi joesta käytetään nimeä Vltava. Vltava yhtyy Pohjois-Tšekissä pohjoista kohti virtaavaan jokeen, jonka nimi on tšekiksi Labe. Ylitettyään valtakunnan rajan se on Saksan puolella nimeltään Elbe (Kielikello).

Tämän musiikillisen runomatkan inspiraationa ei kuitenkaan ollut tuo Tšekin pisin joki, vaan samanniminen sävellys. Tšekkiläisen säveltäjän Bedřich Smetanan (1824–1884) tunnetuimpiin sävellyksiin kuuluu kuusiosainen sinfoninen runo -sarja Má vlast (Isänmaani), erityisesti sen toinen osa Vltava (Moldau).

Matkaa varten kokosin sikermän omista runoistani, ja täydensin sikermää Paikka jossa vedet kohtaavat -taidenäyttelyn valmisteluvaiheessa syntyneellä runolla.

Varaa 12 minuuttia rauhallista aikaa ja laita soimaan tämä Tšekin filharmonisen orkesterin versio sinfonisen runon toisesta osasta. Seuraa näytöltä tai kellosta aikaa teoksen edetessä, ja lue kukin runo sille merkityssä kohdassa. Antoisaa runomatkaa!

0:15

Paikka jossa vedet kohtaavat:

tuuli työntää vettä selältä,

se virtaa ja virtaa hopeisena,

ylälammen reunasta juoksee

toinen vesi vastaan!

Pulputen, kohisten,

suut vaahdossa

ne vaihtavat kuulumisia

0:50

Mikä on tärkeää, mikä ei,

kuka on menossa

mihin suuntaan ja miksi?

Päivät sukeltavat toisiinsa,

sinä niihin

etkä huomaa virtauksia.

2:20

Ja kun nostan katseeni,

näen Maria-nimisen laivan.

Se olen minä.

3:00

Alppien aamutuli

pilvenpiirtojen alla

kaikki värit taivaan ihossa

poimuissa

yhtäkkiä vallinharjapilvet

ilma sähköistyy,

jäähtyy

salama

ja sade

pienet purot

kämmenselkää

sormenpäistä sähköt

4:10

Rantamännyn alla taivas

                             tipahtelee

                             mereen.

Pisaroiden sormukset lipuvat rantaan.

5:10

Merenranta on

                             hetkessä läikähtävä mielihyvä,

ikävä leveämpi kuin

                                                          horisontti.

5:45

Lepään;

olen joki.

Pinnassa

rankkasateen vaahto,

häipyvä.

Laajana syleilen

penkereitä.

6:15

Kultaisin värein

sydäntäni rantavetenä silität.

Sylissäsi lepään,

annan kesän tulla.

6:30

Värit leijuvat suurina

luomien alla,

musiikki soi

vaikka levysoitin ei.

Tässä kaikki hellyys

halu

tahto.

6:50

Väreilen kultaa

rantavedessä

olen aurinko

vesi

hiekka ja kivet

7:15

haluan hukkua

sävelten syvyyksiin

kaikki käy

erikseen tai cocktailina

uusi meri syntyy

kuultava

läpi

hukuttava

Älä tule mereeni

ennen kuin kutsun

yksityisranta:

asiaton oleskelu sallittu omistajalle pitkin

päivää ja yötä

aamuin illoin

sisäisesti ja ulkoisesti

kaikenlaiseen maailmasta peseytymiseen

8:20

Paikka jossa vedet kohtaavat

                             suut vaahdossa

ne vaihtavat kuulumisia

9:00

Kaupunki tulvii.

On oltava kala,

luotava kidukset

ja uitava pakoon.

Kidukset syntyvät kivulla,

hitaasti,

melkein liian hitaasti.

10:15

Rajoja on vartioitava

veden ja hiekan

jään ja veden

lumen ja jään

niitä on seurattava

ne on tiedettävä, erehtymättä

muuten

putoaa

hajoaa

rajattomaan,

rajattomaksi

11:00

Näetkö jäävuoren juuret,

rosoiset, kimaltavat pinnat,

niissä jääkukat, viillot, arvet,

ikiaikaiset railot?

Näetkö altapäin jäävuoren läpi

huipulle asti,

vai joudutko sukeltamaan

vielä kauemmas

etsimään suojapaikan

josta näet niin juuret

kuin huipun?

11:50

Paikka

jossa vedet kohtaavat:

ne vaihtavat kuulumisia.

Tietävät, miten maa makaa.

Runot ja kuvat: Satu Haapala

Lue ja kuuntele aiempi runomatka

Katso myös tämä ihastuttava Soila Takasen Prezi-esitys Moldau-teoksesta

Seuraa blogia