Vuoden pimein aika, sataa tihuuttaa päivästä toiseen. Aamulla töihin mennessä on pimeää, töistä palatessa on pimeää. Pakko keksiä jotain piristävää.

Montako hymyä olet nähnyt kuluneen viikon aikana? Montako kertaa olet itse hymyillyt?

Ehkä joku hymyili hyräillen työpaikan kahvihuoneessa, ja sai tripladeadlinestressisi ainakin puoliintumaan?

Ehkä tapasit kylmäuinnissa tuttuja ja tuntemattomia, joiden kanssa vaihdoit hymyjä illan terävässä tihkussa tai saunan ovella?

kylmäuinti

Ehkä työkaverisi näytti sinulle suloisten pienten lastensa valokuvia, joissa oli ihania vähän ujoja hymyjä?

Kenties toinen työkaveri kehui kirpparilöytötakkiasi?

Ehkä lemmikkisi sai sinut hymyilemään ihan joka kerta kun tulit kotiin?

Koira hyppää

Ehkä kahvihuoneessa vitsailtiin omista ja toisten lounaseväistä ja leffamieltymyksistä, kuten alkuviikolla meidän lounaspöydässä?

Kenties tiimipalaverissa hymyiltiin, jopa naurettiin omille jutuille?

…vai onko tiimisi on jo sillä asteella kuin meidän, että Teamsissa heiteltiin työasioiden lomassa vitsejä toisillemme vaikkapa aiheesta Juhan bataatti-kasvispihvit, avocado-melonisalsa (Unica Linus, päivän lounaslistalta)?

No vähintään olet törmännyt Facessa tai Instassa johonkin koira/kissa/spinning/naruhyppely/ -videoon/giffiin/meemiin, joka sai sinut hymyilemään?

Arvasinhan!

Kannattaa taas seuraavan pimeän hetken koittaessa (tai vaikka heti, kun se valoisa aika ei välillä tunnu alkavan ollenkaan) palata näihin hymyhetkiin, niin saat niiden voimalla houkuteltua hymyn uudestaan esiin!

Hymyillään kun tavataan!

Koira ja purulelu

P.S. Omalla tämän viikon hymylistallani on lisäksi tapaaminen Nousten Ässällä Teija Helinin kanssa (runotyynynpäällisten lisätilaus oli valmistunut nopealla aikataululla), etukäteen jo hymyilyttää tämänpäiväinen fysioterapiakäynti ja illalla käynti Lemun kirjastossa sekä ensi viikolla Mynämäen kirjastoon siirtyvän näyttelyn ajatteleminen. Ja jos viime sunnuntai lasketaan tähän viikkoon, mukaan sujahtaa myös monia helpotuksen hymyjä oppilaskonsertin esitysten jälkeen…

P.S. 2. Luulen, että perjantaina 29.11. meidän työporukan kasvoilla näkyy aika monia hymyjä 🙂

Sirua kuvasi Henrik Haapala

Seuraa blogia

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: