Mieli voi joskus olla kuin varsinaissuomalainen maisema: metsäinen mäennyppylä, peltoaukea, mäki, pelto, metsä, pelto.

Ylämäki voi tuntua pitkältä ja raskaalta, etkä tiedä, mitä sen jälkeen on edessä. Mäen päältä voi aueta sumun peitossa oleva laakso.

sumulaakso

Sumu kurkottaa siipensä tien yli

vaeltaa pellolla

tietämättä suuntaansa

ilmavirtojen vietävänä,

kotitiellä valtaa

koko tilan.

Vain rusko varvistaa

kirkkaan päälakensa näkyviin.

Minä luotan siihen.

– Satu Haapala

Jos jatkat matkaasi rohkeasti läpi sumun, ennemmin tai myöhemmin sumu hälvenee, ja tie edessä näkyy kirkkaasti.

tie ja metsänreuna

Mäen laelta voi myös avautua huikaiseva näkymä seuraavalle peltoaukealle, metsänreunaan, jonka auringon säteet kultaavat, ja horisonttiin sulautuvaan maisemaan.

aurinko paistaa puiden välistä

Älä lannistu. Jos jonain päivänä matka on raskas ja tie sumuinen, on se jonain päivänä vielä kevyt, kirkas ja auringon kultaama.

Artikkelin yläosan ilmakuva: Henrik Haapala

Seuraa blogia

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

1 kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: