Edellinen kirjoitukseni ”Asiat tapahtuvat, jos on tarkoitus” herätti kommentteja ja keskustelua Facebookissa, ja jatkoin aiheesta myös kasvotusten ystävän kanssa. Tuli sellainen olo, että sain vasta raapaistua pintaa, joten vähän pitää jatkaa aiheesta.

Keskustelun ja pohdinnan jälkeen aiheeseen löytyi monta uutta näkökulmaa. En osaa laittaa näitä mihinkään tärkeysjärjestykseen, joten ne ovat siinä järjestyksessä kuin olen saanut sisältäni purettua.

Ensinnäkin:

Kukaan ei voi koskaan täysin tietää, millaista toisen elämä on. Varsinkin somessa jonkun elämä voi näyttää helpolta, jopa täydelliseltä. Täydellistä elämää ei kuitenkaan ole, koska kukaan ihminen ei ole täydellinen – tai toisaalta, jokainen on täydellinen juuri omana itsenään, heikkouksineen, virheineen, ongelmineen.

Ongelmia ja vastoinkäymisiä eivät kaikki halua somessa jakaa, ja siihen jokaisella on oikeus. Kauniin pinnan alle voi kätkeytyä häpeää, syyllisyyttä, surua, sairautta, mitä tahansa. Asioita, joista ei jostain syystä voi tai halua puhua tai kirjoittaa.

Toiseksi:

Kun itse on keskellä vastoinkäymisiä, harvoin pystyy näkemään silloin niiden tarkoituksen, kuten kommenteissa todettiinkin. Silloin toisen lausahdus ”Kyllä tälllä varmaan on joku tarkoitus” voi tuntua todella pahalta, vaikka se olisi tarkoitettu lohdutukseksi. Parhaimmillaan tarkoituksellisuuteen luottaminen toimiikin mieltä rauhoittavana ja lohduttavana oljenkortena, mutta jos siihen ei aina jaksa uskoa, kannattaa olla itselleen armollinen eikä syyllistyä turhaan. Erilaisille tunteille on hyvä antaa tilaa – sopivassa suhteessa, jotta välttää jumiutumisen tai ajautumisen tarkoituksettomuuden tunteeseen.

Kolmanneksi:

On asioita, joiden tarkoitusta ei ihminen voi mitenkään ymmärtää, koska ne ovat niin vaikeita, väärin, epäoikeudenmukaisia, raakoja. Miten sellaisesta voi selvitä, jos ne koskevat omaa elämää? Voiko ehkä ajatella, että asioilla on tarkoitus, jonka ymmärrän joskus myöhemmin? Voiko hyväksyä, että kaikkea ihminen ei vain voi ymmärtää? Tai onko asioita, joilla ei ehkä olekaan tarkoitusta, ne vain tapahtuvat? Minulla ei ole vastausta.

Jos olen todella vaikeiden asioiden keskellä, pystynkö ehkä valitsemaan suhtautumiseni: jos en voi vaikuttaa asiaan, suuntaan ajatukseni ja energiani johonkin positiiviseen?

Neljänneksi:

Kirjoittamalla tapahtumien tarkoituksellisuudesta heijastin omaa elämääni. Listaamalla ja lukemalla muille voimalauseita, ”affirmaatioita”, muistutan itseäni yhä uudestaan niistä, jotta jaksan kohdata oman elämäni vastoinkäymiset. Samalla haluan tarjota muille tukea ja rohkaisua jaksamiseen erilaisissa tilanteissa.

Ja lopuksi (tämän tekstin osalta, ties mitä taas kohta juolahtaa muuta mieleen tästä aiheesta): uskon, että omalla kohdallani monien asioiden tarkoitus on muistuttaa minua siitä, että kaikkein tärkeintä on rakkaus, no matter what.

Sehän on myös se koko elämän tarkoitus minun mielestäni.

Ja tosiystävät. ❤

Jatketaan keskustelua!

Seuraa blogia

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

3 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: