Johan Ludvig Runebergiä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. Runebergin päivää vietettiin ensimmäisen kerran 5.2.1854 Pietarsaaressa, kun jo eläessään kunniaa ja arvostusta saanut runoilija täytti 50 vuotta.
Tavaksi myös tuli, että Porvoon teinit, oppikoulun ylempien luokkien oppilaat, kävivät laulamassa Runebergin ikkunan alla joka vuosi helmikuun 5. päivänä.
Mitä tämä lyyrinen ja eeppinen runoilija lausui runoudesta?
”Runous näkee asiat todellisuuden valossa ja kuvaa tosi todellisuutta, jonka juuri on Jumalassa ja jonka tuoksu täyttää maailman. Runous ei korjaile luontoa eikä tee sitä ihanammaksi kuin se on, mutta se auttaa ihmiskuntaa pinnan sameuden läpi näkemään omaa ja maailman kauneutta. Ihmiskunta istuu elämän rannalla, itkien synkän aallon vaahtoa ja levottomuutta. Silloin tulee runous kuin auringonsäde, joka pilkistää esiin pilvistä, valaisee pimeyden ja näyttää ihmiskunnalle, kuinka syvä, kirkas ja puhdas tuo aaltoileva järvi on.” – J. L. Runeberg
Kokoomateoksessa Ikuisia ajatuksia, toim. Martti Haavio, WSOY, 1986. Katkelman suomentajaa tai lähdeteosta ei valitettavasti kerrota.
Nämä Runebergin sanat heijastavat runouden romantiikan aikaa. Mitä ajatuksia sanat sinussa herättävät? Mitäköhän Johan Ludvig tänä päivänä sanoisi runoudesta?
Kommentoi Facebookissa tai kirjautuneena WordPressiin!
Testaa tietosi: 10 kysymystä J.L. Runebergistä (Yle Oppiminen)
Lähde: Yle Oppiminen, J. L. Runebergin päivä 5.2.
Katso muut runoihin liittyvät postaukset SATUnnaista-blogissa
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 