Musiikki ja mielen jatulintarhat

Lapsena pidin Bachia tylsänä. Se johtui varmaankin siitä, että tutustuin Bachiin lähinnä pianoläksyjen kautta.

Opin tuntemaan Bachin musiikin kauneuden ja nerouden myöhemmin, kun lauloin Matteus-passiota Chorus Cathedralis Aboensis (CCA) -kuorossa. Se meni suoraan sydämeen.

Kerran ollessani kirkkokonsertissa ja kuunnellessani Bachin musiikkia mieleeni tulvi kuvia, sanoja, ajatuksia. Musiikin mukanaan tuomista sanoista muotoutui seuraava runo:

Olin juuri ollut Turun kulttuuripääkaupunkivuoden Loikkaa leikkiin, juokse jatulintarhaan -hankkeen vetäjänä.

(Hankkeesta löydät lisätietoa postauksen Kuinka jatulintarhat syntyivät lopusta violetista tietolaatikosta sekä sen alapuolelta löytyvästä videosta.)

Musiikki tuntui meditatiiviselta kuin kivisen jatulintarha-sokkelon polkujen kulkeminen – keskustaan ja takaisin, uudelleen ja uudelleen, hieman vaihtelevin korukuvioin ja soitinyhdistelmin. Jatulintarhoja onkin aikoinaan käytetty muun muassa uskonnollisissa yhteyksissä pyhiinvaelluksen vertauskuvana. Vanha kuvio löytyy joistakin keskieurooppalaisten kirkkojen lattioista.

Aivan kuten kävellessä, musiikkia kuunnellessakin aivoissa alkaa aueta uusia yhteyksiä, kun mieli ei tietoisesti työskentele jonkin asian parissa, vaan saa levätä vapaasti. Mieli hypähtää outoihin assosiaatioihin, löytää jotain, mitä ei tiennyt etsivänsä.

Mielen lepäämisen lisäksi taustalla on musiikin vaikutus aivoihin: musiikki aktivoi koko aivot, ei vain tiettyjä osia aivoista. Kuulojärjestelmän lisäksi aktivoituvat myös liikkeitä ohjaavat aivojen osat, pikkuaivot, tunnekeskukset ja jopa näköaivokuori.

Kuten musiikkiterapeuttini sanoi: ”Kaikki vastaukset, mitä tarvitset, löytyvät musiikista.”

Oletko sinä oivaltanut jotain yllättävää kuunnellessasi musiikkia?

Lue myös:

Minä ja musiikkiterapia

Seuraa blogia