Design a site like this with WordPress.com
Aloitus

Ojat täynnä vettä

ja minä pyörteissä

ryöppyän eteenpäin.

ei mikään estä!

Pellot ja tiet jäävät alle.

Mutta minä en jää pellolle

kuivumaan!

– Satu Haapala, Haikaran ikävä

oksa heijastuu veteen

Auringonsininen varjo syvenee.

Lämpö lähentelee,

puista lentävät pienet äänet.

Tule takkini alle,

on vähän aikaa.

– Satu Haapala, Haikaran ikävä

koivunoksa ja keväinen luonto

Tuuli kasvoilla tuntuu hyvältä –

vaikka vastatuuli.

Vaahteran kyljessä

uinun kevään ja kesän.

– Satu Haapala, Haikaran ikävä

sinililja

Loskaisen kevään keskellä

viisto valonkulta.

Paljastuvat puutarhat

kuin kolmikuisen hampaaton hymy,

jokeltavat linnut.

– Satu Haapala, Haikaran ikävä

polku perennojen välissä

Lisätietoja Haikaran ikävä -runokokoelmasta sivulla Runotuotteet

Lisää runopostauksia: Runot&näyttelyt

Seuraa blogia

Advertisement

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias Runo- ja äänimeditaatio Resonanssin® kehittäjä, viestintävastaava, kv-koordinaattori, runoilija ja lauluntekijä Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

10 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: