Ojat täynnä vettä
ja minä pyörteissä
ryöppyän eteenpäin.
ei mikään estä!
Pellot ja tiet jäävät alle.
Mutta minä en jää pellolle
kuivumaan!
– Satu Haapala, Haikaran ikävä

Auringonsininen varjo syvenee.
Lämpö lähentelee,
puista lentävät pienet äänet.
Tule takkini alle,
on vähän aikaa.
– Satu Haapala, Haikaran ikävä

Tuuli kasvoilla tuntuu hyvältä –
vaikka vastatuuli.
Vaahteran kyljessä
uinun kevään ja kesän.
– Satu Haapala, Haikaran ikävä

Loskaisen kevään keskellä
viisto valonkulta.
Paljastuvat puutarhat
kuin kolmikuisen hampaaton hymy,
jokeltavat linnut.
– Satu Haapala, Haikaran ikävä

Lisätietoja Haikaran ikävä -runokokoelmasta sivulla Runotuotteet
Lisää runopostauksia: Runot&näyttelyt