Olen ajatellut, että koronaviruksesta ja eristyksestä on jo kaikki sanottu. Minulla ei olisi asiasta mitään uutta sanottavaa. Sitten tuli tunne, että tästä on kuitenkin kirjoitettava.

Opettajamme Minna Salakari kysyi Turun Sanomien Koronapäiväkirjansa Facebook-jaossa, mikä olisi tärkein toiveesi juuri nyt, terveenä pysymisen lisäksi. Jäin miettimään toiveitani toviksi, enkä saanut muotoiltua vastausta.

Jossain muussa mediassa aiemmin eräs kirjoittaja oli sitä mieltä, että unelmille sai heittää hyvästit kertaheitolla koronan tultua. Ei lomamatkoja, ei kyläilyjä. Hah, tuhahdin silloin. Unelmiahan voi toteuttaa kotona, ja juuri nyt paremmin kuin koskaan!

Olin hiihtolomalla päässyt lopulta vauhtiin, viimeistellyt ja puhtaaksikirjoittanut runokokoelmani ja lähettänyt sen kustantajille. Olen blogitekstien lisäksi tehnyt ensimmäiset paria liikettä pidemmät jumppavideoni (villasukkajumppa tulossa maanantaina 20.4.) ja lyhyen runomeditaation audio-tiedostona. Nämä ovat minulle kaikki toteutuneita unelmia.

Taisi olla sitä honeymoonia, josta Minnakin puhui blogissaan. Kun tuli isän 80-vuotispäivä, kuinka pahalta tuntuikaan, kun ei päässyt käymään ja halaamaan! Kun tuli pääsiäinen, emme päässeet perheen yhteiselle lomalle pohjoisen mökille. Keväthanget ovat siellä korkeammat kuin aikoihin, enkä päässyt niille hiihtämään, lataamaan akkuja auringossa, ottamaan kuvia.

Mikä olisi tärkein toiveeni juuri nyt? Ilman muuta se olisi vanhempieni halaaminen, turvallisesti, monta kertaa. Kyläilyjä ja ulkomaanmatkoja emme juuri harrasta, mutta toivon, että pääsemme perheen kanssa yhdessä kesällä pohjoisen mökille pariksi viikoksi – ja että olemme teinin kanssa vielä silloinkin niin hyvissä väleissä, että hän haluaa olla kanssamme korvessa, huonojen nettiyhteyksien päässä.

järvenranta

Toivon, että kesällä pääsen lomamatkan lisäksi toteuttamaan ystävän kanssa yhteisen taidenäyttelyn, ja toisen ystävän kanssa jatkamaan hänen luonto- ja mytologiamatkailukohteensa suunnittelua. Toivon, että vanhempien yhteiset 80-vuotisjuhlat voidaan juhlia kesällä, ja kummitytön rippijuhlat. Että syksyllä pääsemme aloittamaan työt, ja opiskelijat opintonsa, sekä uusissa että nykyisissä tiloissa Kupittaan kampuksella – kasvokkain kohdaten.

Ja että syksyllä voisin jatkaa laulutunteja ja ryhmäliikunnan ja runomeditaatioiden ohjaamista livenä… ja että Turun Kirjamessut järjestettäisiin ajallaan, ja ohjelmaideani menisi läpi… ja saataisiin Runoviikko ja oppilaskonsertti pidettyä ja… eihän näistä toiveista tule loppua!

Saa nähdä, kuinka paljon luovia ratkaisuja vielä näemme ennen paluuta ”normaaliin”, mikä se sitten onkaan.

Oletko sinä miettinyt, mitä toivoisit eniten juuri nyt? Auttaako unelmien ja toiveiden ajatteleminen sinua selviytymään korona-ajasta, vai lisääkö se ahdistusta?

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: