Löysin LinkedIn-verkoston kautta artikkelin Kuinka saavutat zen-tilan työpäivän aikana. Senior NLP Trainer Anu Vihonen oli kääntänyt zenmestari Thich Nhat Hanhin 15 askeleen ohjelman, jolla voi lisätä mielenrauhaa erityisesti työpäivän aikana.

Koska työpäivän aikaisen stressin ja kireyden vähentäminen on ollut tavoitteenani jo pitkään, haastoin itseni kokeilemaan tätä 15 kohdan ohjelmaa. Päätin kuitenkin olla itselleni armollinen, en halunnut tehdä tästä suorittamista. Takana on vasta yksi päivä, eli tässä ensikosketus askeleisiin.

Aloitin samana iltana illan viimeisestä tehtävästä, ja seuraavana aamuna aamun ensimmäisestä. Paitsi, että… ensimmäinen askel oli 10 minuutin istumameditaatio, jota en halunnut tehdä. Istuminen on minulle useimmiten vastenmielistä, koska selkäni ja lonkkani kärsivät siitä. Teen työni pääasiassa seisten, varsinkin aamupäivisin. Nykyään sentään syön istuallani.

Tein siis meditaation pitkälläni sängyssä ennen kuin olin noussut ylös. Käytin apuna tuttua meditaatio-ohjelmaa, joka kestää puoli tuntia.

Toinen askel oli rauhallinen aamiainen. Ennen sitä kävin kuitenkin pihalla kastelemassa säälittävät raparperimme ja uudet hunajamarjan taimet. Lintujen aamulauluun oli mukava herätellä itseään. Kävin myös nopeasti läpi some-kanavat ja tein aamutoimet.

Hammaspesun yhteydessä minulle on tullut tavaksi venytellä jalat: akillesjänteet, lonkankoukistajat, pohkeet, etureidet. Tiedän, suuhygienisti on esittänyt eriävän mielipiteensä tästä yhdistelmästä. Tein venyttelyt vanhasta tottumuksesta, mutta mietin, voinko luopua tästä rutiinistani. Ehkä voisin yksinkertaistaa rutiinia niin, että tekisin vain yhden venyttelyn, niin voisin keskittyä paremmin hampaittenpesuun?

Muotoilin mielessäni: ”Mieti, mistä rutiineistasi haluat pitää kiinni, mistä voit luopua. Yksinkertaista, jos mahdollista.”

Toinen askel sanoo: ”Kun syöt aamiaista, syö aamiaista.” Ei siis lehdenlukua, somettamista tai mitään muuta tekemistä samaan aikaan. Fuskasin vain vähän, kun selasin lehden pädiltä pikaisesti teeveden kiehumista odotellessa. Olen tottunut käymään lehden läpi aamupalalla.

Kun istuin syömään aamupalaa, en katsellut pädiä tai puhelimia; katselin olohuoneen ikkunasta vihreälle pihalle. Huomasin, että kirkasvalolamppu ja varsi-imuri ovat häiritsevästi maiseman tiellä. Ne on siirrettävä muualle.

Kolmas askel: Kiitä itseäsi siitä, että edessä on jälleen uusi päivä. Tämän unohdin…

Neljäs askel: Koeta olla jakamatta aikaa erikseen ”omaan aikaan” ja ”työaikaan”. Kun työnantaja haluaa tietää, minkä ajan olen tehnyt töitä, on leimattava itsensä töihin ja töistä pois. Mutta ymmärrän tarkoituksen: ”Kaikki käytettävissä oleva aika on omaa aikaa, kun keskityt olemassa olevaan hetkeen ja olet yhteydessä sisimpään.”

Ennen työajalle leimaamista tein aamukävelyn, koska viides askel kehottaa etätyöläisiä käymään aamun alkajaisiksi kävelyllä. Ja kun kävellään, silloin kävellään, kiinnitetään huomio luontoon ja ympäröivään maailmaan.

Kävin postilaatikolla ison tien varressa, siitä tulee sopiva vajaan parinkymmenen minuutin lenkki. Koska koira on aurinkolomalla pohjoisessa isännän kanssa, otin mukaan kävelysauvat. Tiesin, ettei tämän ollut tarkoitus olla tehotreeni, mutta hartiat olivat jumissa. Koiralenkeille en ole sauvoja ottanut mukaan.

Kävelin ja nautin kevään saapumisesta, kesän tunnusta. En malttanut olla näpsimättä kuvia.

pensaat ja pelto

Mieli oli kevyt, kun aloitin työt. Kun olin ensin katsastanut sähköpostit, mediaosumat, Teams-ryhmät, some-kanavat, verkkolehden ja intranetin, aloin tehdä isompaa työtä, joka eilen oli jäänyt kesken. Sain sen hyvään vaiheeseen ennen lounasaikaa, vaikka väliin tuli keskusteluja Teamsissa, sähköpostissa ja Skypessä. En siis keskittynyt yhteen asiaan kerrallaan. Ahdistus meinasi tulla pintaan, kun kokouskutsuja tuli sieltä ja täältä.

Miksi en sulkenut sähköpostia isomman tehtävän ajaksi?

Ennen lounasta pidin liikunnallisen tauon samalla kun otin pyykkiä pois koneesta. Eli reggaeta ja latinomusaa ja menoksi. Tätä ei löytynyt Thich Nhat Hanhin askeleista, mutta päätin ottaa kaiken irti omassa rauhassa etäilystä. Lukiolainen teki vielä koetta omassa huoneessaan.

Lounaspaikaksi askeleissa kehotetaan valitsemaan joku muu kuin työpöytä. Söin keittiön pöydän ääressä, jossa en juurikaan tee töitä. Oli outoa, kun pöydällä oli postilaatikosta haettu Vakka-Suomen Sanomat, mutta sitä ei voinut lounaan kanssa lukea. Työasiat yrittivät tulla mieleen, palautin mielen aurinkoiseen koivunoksaan ja varjojen mosaiikkiin nurmikolla.

Valitsin taustalle rauhallista musiikkia. Usein kuuntelen lounaan yhteydessä radiosta uutiset (sen lisäksi, että luen lehteä tai mainoksia tai selaan somea).

Entä jos ei olisi musiikkia tai radiouutisia? Olisi hiljaisuus.

Hiljaisuudessa tehdyn, keskittymistä vaativan työn vastapainoksi minä vain kaipaan musiikkia. Uutiset sentään jätin väliin.

Mieleni oli rauhallinen, mutta aloin jo huomata, miten vaikeaa on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, jos on tottunut tekemään monta asiaa samaan aikaan. (”Äiti kuinka monta asiaa ihminen voi tehdä yhtä aikaa?” olen kuulemma kysynyt joskus lapsena, ja luetellut, mitä kaikkea osaan tehdä samanaikaisesti…).

Lounaan jälkeen askel seitsemän kehottaa käymään kävelyllä. Kävelin tonttiamme ympäröivän polun ympäri rauhallisesti, luontoa tarkkaillen (ja otin muutaman kuvan). Olo oli harmoninen ja tyyni.

Jatkoin töitä, sain isomman työn valmiiksi, sen jatkoksi vähän pienempiä.

Kuudes askel oli kehottanut järjestämään paikan, jossa voi päivän mittaan rauhoittua, hiljentyä ja pitää taukoja, keskittyä hengitykseen. Oma työpisteeni on makuuhuoneessa, ja siellä minulla on myös rauha hiljentyä, kun pistän oven kiinni.

Sopivasti sähköpostiin kilahti Selkäkanavan taukojumppamuistutus, joka tällä kertaa olikin ”mielikuvaharjoitus stressiin” eli mindfulness-meditaatio-harjoitus, taisi olla vajaa viisi minuuttia. Jäin sen jälkeen vielä ehkä minuutiksi lepäämään ja kuuntelemaan hengitystä.

Kahdeksas askel opastaa tekemään teenjuonnista rituaalin kesken päivän, jolloin voi pitää tauon. Monta kuppia teetä tuli juotua, ja eri laatuja, mutta teerituaalia en kylläkään pitänyt.

Kokouksia oli tälle päivälle tiedossa vain yksi, eikä sekään vaativa, koska se oli oman yksikön palaveri. Yhdeksäs askel olisi ollut valmistautuminen vaativaan kokoukseen visualisointiharjoituksella, mutta sitä ei nyt tarvittu. Ei myöskään kymmenettä askelta: ”Jos tunnet itsesi vihaiseksi tai ärtyneeksi, älä reagoi mihinkään heti. Keskity sen sijaan hengitykseesi; hengitä sisään ja ulos niin kauan, kunnes olet rauhoittunut.”

Jonain päivänä näillekin askeleille voi kieltämättä olla tarvetta.

Menin pihalle aurinkotuoliin palaverin ajaksi, puolivarjoon, jotta näin läppärin ruudun. Työkavereitten hyvien ominaisuuksien vahvistaminen niistä mainitsemalla oli kahdestoista askel. Ihan tähän en päässyt, mutta kehuin hyviä töiden tuloksia (ja esitin kritiikkiä kohdasta, josta olin eri mieltä) ja iloitsin yhdessä ideoinnista, joka helpotti omaa työtäni. Meillä toteutuu hyvin yhdestoista askel: ”Ajattele, että esimies ja kollegat ovat liittolaisiasi. Jokaisen menestys ja onni tuo menestystä ja onnea myös sinulle.”

Hain välipalaa ja söin sen aurinkotuolissa, en katsonut puhelimia. Läppäri oli sisällä. Hiukan eksyivät ajatukset töihin. Hain koneen, ja tein loppupäivän töitä aurinkotuolissa. Istuminen ei haitannut, kun asentoja saattoi vaihtaa.

Kolmastoista askel kehotti jättämään etätöissä työasiat omalle paikalleen. Se oli helppoa. Vein koneen sisälle, otin Vakkiksen mukaan ja menin takaisin aurinkotuoliin. Koska aurinko, kesä – ja neljästoista askel: ”Kotona voit jälleen rentoutua ja vahvistaa yhteyttä itseesi. Tee vain yhtä asiaa kerrallaan ja keskity siihen täydellisesti.” No, täytyy myöntää, että myöhemmin söin ja katsoin telkkarista uutisia samaan aikaan.

Viidestoista askel on vielä edessä, teen sen päivän päätteeksi, kuten ohjeistetaan. Kirjoitan paperille kaikki hyvät asiat, jotka minulle päivän mittaan tapahtuivat. Ja niitähän päivään kyllä mahtui.

Mieli pysyi suhteellisen rauhallisena, mutta harjoiteltavaa riittää. Täytyy sanoa, että omalla kohdallani etätyö parantaa huomattavasti zen-askeleiden toteutumismahdollisuuksia.

Miten askeleet sinulta sujuisivat?

valkovuokkoja

Oletko lukenut aiemmat taukohaasteeni:

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

6 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Mielenkiintoista, pitäisi kai joskus kokeilla. Aamiaisen syöminen ilman lehtiä olisi kuin….siis vaikeaa. Aamuihini kuuluu perinteisen paperilehden – sekä Turun Sanomien että Helsingin Sanomien – lukeminen ja nimenomaan aamiaista syödessä.

    Liked by 1 henkilö

    1. Joo, kyllä on vaikeaa… toisinaan onnistuu, toisinaan ei tahdonlujuus riitä 😄 Mutta huomasin, että olen kyllä rauhallisempi ja nukun paremmin, mitä enemmän olen malttanut noudattaa näitä askelia!

      Liked by 1 henkilö

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: