Se lähti epämääräisestä olosta, että on pakko saada kirjoittaa. SATUnnaista-nimikin kertoo, ettei tarkkaa suuntaa ollut selvillä. Kymmenessä kuukaudessa on moni asia selkiytynyt.
Kirjoittaminen selkiyttää ajatuksia, sen tietää moni. En silti olisi viestinnän ammattilaisenakaan osannut arvata, mihin kaikkiin suuntiin blogini minua vie. Alun satunnaisuuden jälkeen olen löytänyt sekä blogilleni että itselleni seuraavat suunnat:
- Henkinen kasvu (valikossa lukee Kasvu, jotta mobiilinäkymä olisi parempi)
- Runot & näyttelyt
- Hyvinvointi
- Musiikki
- Runotuotteet
- Ruoka (erityisesti gluteenittomat, maidottomat ja kaikettomat reseptit)
…ja sitten on edelleen niitä satunnaisia, jotka ovat otsikon ”Yleinen” alla. Ja tähän mahtuu todella monenlaisia tekstejä esimerkiksi Turun murteella kirjoitetusta koirajutusta tekstiilien keräykseen ja Punamarjanpäivästä kynttilän luomiin muistijälkiin.
Blogitekstit tuottavat minulle iloa niin ideointi- ja kypsyttelyvaiheessa, kirjoittaessa kuin lukijoiden reaktioita ja kommentteja seuratessa. Myös tiedonhaku eri aihepiireistä on mielenkiintoista, vaikkapa erilaisten merkki- tai pyhäpäivien taustoista.
Runo- ja näyttelyprojekteista on hienoa päästä kertomaan taustoja ja jakamaan sisältöjä niillekin, jotka eivät ole nähneet näyttelyä tai kuulleet jotain runoesiintymistä. Projektit jatkavat elämäänsä blogiteksteissä.
Enkä olisi kuuna päivänä uskonut, että gluteenittomat ja kaikettomat reseptit saavat niin paljon lukijoita – se kannustaa minua tekemään uusia kokeiluja ja kehittämään reseptejä, vaikka muuten en ole mikään kokkaajatyyppi. Tämäntyyppisille resepteille on kysyntää. Gluteenittomat ja maidottomat nokkoslätyt sekä samanmoiset yrtti-perunarieskat keräävät edelleen silloin tällöin kävijöitä, eli reseptejä selataan ja käytetään.
Eniten minulle ovat kuitenkin iloa tuoneet henkiseen kasvuun ja hyvinvointiin liittyvät aiheet. Olen saanut monista näiden aihepiirien teksteistä todella koskettavaa palautetta, kun olen rohkaistunut kertomaan omista kasvunpaikoistani.
On jopa tullut sellainen olo, että tämä on minun tehtäväni – jakaa avoimesti kokemuksiani ja ajatuksiani oman kasvupolkuni varrelta. Lukija saa poimia siltä polulta itselleen sopivaa ajateltavaa. Minua ilahduttaa suunnattomasti ajatus, että joku lukija jossain voi saada jostain tekstistäni jonkun oivalluksen omasta elämänsuunnastaan!
Ja flow: kyllä olen sen kokenut monta kertaa. Kun laitan sormet näppäimistölle ja alan kirjoittaa, toisinaan teksti virtaa niin, että ajantaju katoaa. Ja jälleen löytyy omista aivopoimuista asioita, joita ei etukäteen ollut lainkaan ajatellut kirjoittaa.
Muistatko silloin joskus, kun talvet olivat talvia ja kesät olivat kesiä, miltä tuntui, kun ensilumi satoi? Kirjoittamisen ilo on kuin ensilumen ihmetys.
***
Taivas syttyy lumeen
– kuin löytäisi ruutupaperia kaapin kätköistä
ja sanat tulisivat
hiljaa
ja vinhasti
kasaan
eivätkä sulaisi
ennen juhannusta
– Satu Haapala
***
Tuhannet kiitokset kaikille lukijoilleni, vakituisista aina satunnaisiin saakka! 🙂
Olipa kerta kaikkisen ihanaa lukea ajatuksiasi bloggaamisesta ja kirjoittamisesta. Koin samastumisen tunteita lukuisia. ”Pakko saada kirjoittaa” on lopulta ehkä se minunkin syvin kirjoittamisen motiivi. Joskus, kun bloggaamisesta on hieman taukoa tai bloggaaminen ei ole ollut kovin intensiivistä ja maailma rullaa päässä, tulee yksinkertaisesti tunne: on pakko saada kirjoittaa. Kirjoittaminen on parhaimmillaan kuin joogasessio. Sen jälkeen on levollinen ja rauhallinen olo.
Kiitos osallistumisestasi #blogiperjantai20-tapahtumaan! Kirjoittamisen ja bloggaamisen iloa!
TykkääLiked by 1 henkilö
”Kirjoittaminen on parhaillaan kuin joogasessio.” Olipa hyvin sanottu! Kiitos palautteesta, mukava kuulla että samaistuit useisiin kohtiin!
TykkääTykkää