Pesäpäivistä Ukon juhlaan – tiesitkö tämän juhannuksesta?

Juhannusaatto sijoittuu aina viikonloppuun kesäkuun 19. ja 25. päivien väliseen aikaan. Vuonna 2020 juhannus on siis aikaisimpana mahdollisena ajankohtana. Juhannusaatto ei ole virallinen pyhäpäivä, mutta juhannuspäivä on.

Juhannusta vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla. Juhannusta vietettiin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivänseisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua.

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä.

Juhannusaattona tuotiin pirttiin, kamariin, aittoihin ja luhtiin oksia ja lehviä, joilla uskottiin olevan tavallista enemmän hedelmällistä ja kukoistavaa voimaa. Seinät koristeltiin pihlajanoksilla, Pohjois-Suomessa kukkivilla tuomenoksilla. Seinille ja ikkunoille aseteltiin kukkaseppeleitä. Lattioille koottiin haavan- ja pihlajanlehdistä kasoja, joissa lapset leikkivät kissojen ja koirien kanssa. Lehvät kerättiin aattoiltana ja koristelu tehtiin valoisan juhannusyön aikana. 

Juhannuskokko on tullut Suomeen muista Euroopan maista, joissa kokot liittyivät kevään juhliin, pääsiäiseen ja vappuun (ks. Pakanoiden tanssista pyhään Walburgaan). Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.

Kokon napapuun kohtalosta pääteltiin kylän tai talon tyttöjen naimaonnea. Jos puu jäi puoleksi palaneena pystyyn, jäi kylään vanhapiikoja. Jos se paloi ja kaatui, tiedossa olisi häitä.

Suomenruotsalaisilla rannikkoalueilla on kokon sijasta pystytetty juhannussalkoja. Salkojen on oletettu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopan vappusaloille.

Minkälainen ilma on Marjana, sellainen on juhannuksena. Vanha kansa piti Marjanpäivää säiden taitekohtana, josta ennustettiin monin tavoin tulevaa säätä. Marjanpäivää eli Kevät-Maariaa vietettiin 25. maaliskuuta. Piditkö sattumalta sääpäiväkirjaa tänä keväänä?

Perinteiset juhannusruoat on valmistettu maidosta, muun muassa erilaisia juhannusjuustoja. Keski-Pohjanmaalla on keitetty makeaa punertavaa juhannusjuustoa. Nuoret miehet kulkivat juhannusyönä konttien kanssa talosta taloon lehviä viemässä. Vastalahjaksi he saivat talon tyttären valmistamaa juustoa. Juuston valmistaminen vaati huolellisuutta ja kärsivällisyyttä, joten siitä voitiin myös päätellä tytön luonnetta mahdollisena tulevana aviopuolisona.

Juhana-herttuan pitäessä renessanssihoviaan Turun linnassa 1550- ja 1560-luvuilla nykyisen Kupittaanpuiston alueella vietettiin muun muassa turnajaisia ja keskikesän juhlia. Ruotsinmaalainen ylioppilas Petrus Gyllenius kertoo päiväkirjassaan 1640- ja 50-luvuilta turkulaisten menneen juhannuksena Kupittaalle tanssimaan, juomaan ja juhlimaan.