Pyhät puut: Maagisten voimien pihlaja

Pihlajan on arvioitu kotiutuneen maahamme jo yli 7 000 vuotta sitten. Pihlaja on aikojen saatossa kantanut monenlaista pyhyyden merkkiä, ja sillä on ajateltu olevan maagista voimaa.

Syynä pihlajan maagisiin voimiin on arveltu olleen se, että pihlajanmarjojen päässä on viisikulmio, jota monien kansojen keskuudessa pidettiin noidan merkkinä, tai se, että pihlajan marjat ja lehdet liekehtivät syksyisin kuin tuli. Pihlajanlehtien loimun katsottiin jopa ennustavan tulevia sotia ja kovia aikoja. Virolaiset ja suomalaiset ovat pitäneet marjan viiskanta-kuviota onnea tuovana symbolina.

Muinaiset suomalaiset pitivät pihlajaa Ukko ylijumalan vaimon, Raunin puuna. Eli pyhänä puuna, joka mieluusti istutettiin talon pihalle onnea ja suojelusta tuomaan. Keväisin karja laskettiin laitumelle pihlajaveräjän läpi. Kalaonnea saatiin vetämällä kalaverkot halkaistun pihlajavitsan läpi. Pihlajanmarjojen voimalla voitiin parantaa taioilla pilatut pellot ja lisätä naimaonnea.

Pihlaja on ollut pyhä puu aikoinaan myös Galliassa, Britanniassa ja Irlannissa. Eurooppalaisessa kansanperinteessä pihlajalla on vankka asema pahalta taikuudelta suojelevana kasvina, ja siksi se on ollut yleinen esimerkiksi kävelykeppien materiaalina.

”Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.” ”Ei pihlaja kahta taakkaa kanna.” Nykyäänkin käytämme pihlajaa koskevia sanontoja, vaikka väitämmekin, ettemme ole taikauskoisia. Taitaa luonnonuskontojen pitkä perinne vaikuttaa meissä edelleen.

Monissa uskomuksissa ei kuitenkaan ole osoitettavissa syyn ja seurauksen välistä yhteyttä – esimerkiksi siinä, että pihlajanmarjojen runsaus merkitsisi ankaraa talvea tai että pihlajien ollessa marjoja punaisinaan vanhatpiiat pääsisivät naimisiin.

Suomen neljästä pihlajalajista selvästi yleisin on kotipihlaja. Muut lajit ovat suomenpihlaja, ruotsinpihlaja ja teodorinpihlaja, joka Suomessa kasvaa vain Ahvenanmaalla. Laji on uhanalainen. Pihlajalajit erottaa toisistaan parhaiten lehtien muodon perusteella.

Pihlajan voi löytää vaikka karulta ulkosaariston luodolta, jossa ei kasva muita puita. Pienen kokonsa sekä lujan ja sitkeän puuaineksensa ansiosta pihlaja kestää hyvin myrskyjä ja lumikuormia. Moni puuseppä pitää pihlajasta, vaikka riittävän jykevän puuaineksen löytäminen on vaikeaa. Esimerkiksi tasavallan presidentin työpöytä Mäntyniemessä on tehty pihlajasta.

Pihlajanmarjat ovat tärkeä ravinnonlähde kymmenille lintulajeille. Syksyisin pihlajissa näkee suuria rastas- ja tilhiparvia, mutta myös esimerkiksi punatulkut ja taviokuurnat pitävät marjoista. Puu ei ruoki lintuja hyvää hyvyyttään, vaan linnut levittävät pihlajia uusiin kasvupaikkoihin.

Marjojen hapan maku tulee parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Pihlajanmarja onkin oivallinen, torjunta­aineista vapaa luonnontuote. Se sisältää runsaasti c-vitamiinia ja karoteenia ja on varsinainen terveyspommi.

Marjoja käytettiin aikoinaan lisäämään ruokahalua sekä parantamaan kihtiä, ja pulavuosina pihlajanmarjat olivat tärkeässä osassa taistelussa keripukkia vastaan. Sitä arvostettiin aikoinaan maailmallakin rohto-, ruoka- ja maustemarjana. Jo antiikin roomalaisten keittiöissä saattoi porista muun muassa ”Apiciuksen pihlajanmarjapata”.

Pyhät puut: Tammi, elämänpuu

Seuraa blogia