Sukunimeni ensimmäinen kirjain (H) -haaste

Sain Parasta lähteä nyt -blogin pitäjältä Päivi Seppä-Lassilalta vinkin mukavasta blogihaasteesta. Haasteessa on tehtävänä käyttää oman sukunimensä ensimmäistä kirjainta ja vastata yhdellä mieleen tulevalla sanalla annettuihin sanoihin. Minulla siis kirjaimena H.

Facebookissa vastaavia haasteita on tullut vastaan, mutta blogissa kuvien ja perustelujen kera haaste saa mukavasti lisämausteita.

Päivi ehtikin jo itse vastata haasteeseen, muuten olisin haastanut hänet. Haasteen voi tästä napata itselleen kukin bloggaaja, joka tykkää ideasta eikä ole vielä vastannut!

Vaate – huppari

Aikoinaan työpaikalta saatu, kulahtanut huppari on paras sekä vilukissan kotivaatteena että jumppatuntien alkuun ja loppuun. Koiralenkeillä hupparin huppu pelastaa niin tuulelta, kesän hyttysiltä kuin yllättäen alkavalta sadekuurolta.

Paras huppari on punainen, tottakai, ja vetoketjullinen.

Juoma – hopeatee

Tällä ei ole mitään tekemistä hopeaveden eikä toisaalta myöskään teen kanssa. Mummini joi vanhoilla päivillään aina kyläillessään ”hopeateetä”, koska hänen vatsansa ei kuulemma kestänyt sen kummemmin kahvia kuin teetäkään (kuten ei minunkaan, kahvia tai mustaa teetä).

Hopeatee on yksinkertaisesti kuumaa vettä, johon mummi lisäsi tilkan maitoa.

Paikka – Härmälän rotko

Maskun Härmälän rotkon ensimmäisestä muinaistulitapahtumasta sai alkunsa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ohjelmaan kuulunut Loikkaa leikkiin – juokse jatulintarhaan -hanke vuonna 2010. Haastoimme koko Varsinais-Suomen rakentamaan uusia jatulintarhoja yhteisiksi ulkoilupaikoiksi. Haaste alkoi tarinalla siitä, kuinka jatulintarhat syntyivät.

Härmälän rotkon muinaistulista on sen jälkeen tullut Härmälän isännän myötävaikutuksella maskulaisten yhdistysten järjestämä perinne. Tapahtuma järjestetään aina kun olosuhteet sen sallivat. Ohjelmaa on järjestetty koko perheelle.

Härmälän rotko on näkemisen ja kokemisen arvoinen – aivan kuten Turun Sanomien artikkelissa 12.6.20 todettiin, se on siitä poikkeuksellinen rotko, että sen laelta aukeaa huikea näkymä merelle ja Naantalin suuntaan.

Ruoka – helmipuuro

Lapsuudenkodissa äiti laittoi voipuuroa, mutta kuopus sai päiväkodissa helmipuuroa ja halusi sitä myös kotona. Tykästyin siihen itsekin. Nykyään teen helmipuuron kookosmaitoon. Kylmänä se on oiva kesäherkku välipalaksi tai jälkiruoaksi.

Eläin – hevonen

Hevoset ovat todella kauniita eläimiä! Ihailen ja samaan aikaan pelkään hevosia. Olen hevosten eläinpölylle allerginen, ja lapsena piti senhetkisten ohjeitten mukaan karttaa kaikkia eläimiä, joille oli allerginen.

Hevonen on iso ja voimakas, ja kun ei ole luontevaa suhdetta eläimeen, sitä pelkää. Samasta syystä suhtaudun myös kissoihin varauksellisesti. Onneksi hoitosuositukset ovat nykyään sallivampia.

Kukka – harjaneilikka

Lapsuudenkodissamme Turun Pahaniemessä äidin kukkapenkissä kasvoi muutamassakin paikassa harjaneilikoita. Niissä oli hienot, punaisen eri sävyissä leiskuvat värit.

Harjaneilikoiden lisäksi muistan lapsuudenkodista ainakin krookukset ja helmililjat, keisarinkruunut, tiikerinliljat, päivänliljat, tulppaanit, eriväriset jaloruusut ja juhannusruusun, orvokit, harmaahärkin, tavallisen ja idänunikon sekä iirikset. Kesäkukkina oli yleensä krassia, kehäkukkia ja auringonkukkia.

Ammatti – hyvinvointivalmentaja

Olen ollut vain yhdessä h-alkuisessa tehtävässä, mutta kyseessä ei ollut ammatti vaan harrastusluonteinen tehtävä. Olin hankekoordinaattori edellä mainitussa jatulintarha-hankkeessa.

Jos en olisi viestintäalalla, voisin olla hyvinvointivalmentaja. Opettelisin lisää ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, ja jakaisin oppimiani asioita muille.

Hyvinvoinnin edistäminen on nytkin tärkeä osa identiteettiäni. Tämän blogin Hyvinvointi-otsikon alta löytyy tällä hetkellä 24 blogipostausta villasukkajumpasta runomeditaatioon ja vagushermosta poikien tunnekasvatukseen.

Tytön nimi – Helmi

Edesmenneen anoppini (hän ehti oikeastaan olla vain avoppi) nimi oli Helmi Marjatta. Hän käytti Marjattaa kutsumanimenään. Ehdin tuntea hänet vain vajaat kaksi vuotta, mutta opin tuntemaan hänet välittömänä, aitona, haavoittuvana ja herkkänä ihmisenä. Hänen kuolemansa vain 38-vuotiaana tuntui niin väärältä, että käsittelen siitä jääneitä tunnemöykkyjä edelleen.

Myös omasta suvustani löytyy Helmi, jonka tarina on koskettava. Isäni isoisä, joka asui perheineen Ahvenanmaalla, jäi nuorena leskeksi. Kun perheellä ei ollut varoja, ei ollut mahdollisuutta palkata lastenhoitajaa, vaan oli lähdettävä mantereelle töihin ja annettava lapset huutolaisiksi. Isoveli Hugo lupasi huolehtia Helmi-siskostaan, ja niin tekikin. Vielä Hugo-papan kuoleman jälkeen isäni huolehti naimattomaksi jääneen Helmi-tädin asioista loppuun saakka.

Pojan nimi – Helmer ja Henrik

Ei voi valita yhtä, kun molempien poikiemme nimet alkavat H:lla!

Esikoisemme nimeä mietimme pitkään. Kumpaakin miellyttävän tytön ja pojan nimen valinta tuntui vaikealta. Haimme jotakin, joka ei olisi aivan tavallinen tai yleinen. Sitten tuleva isä sattui tapaamaan työssään Helmer-nimisen miehen, ja ehdotti Helmeriä nimeksi. Se tuntui heti mukavalta. Sovimme, että kun lapsi syntyy, niin jos se on poika, katsomme vielä, sopiiko nimi hänelle. Kun poika sitten syntyi, oli aivan selvää, että hän oli Helmer.

Pikkuveljen nimi sovittiin hyvissä ajoin. Mietin, että olisi mukavaa, jos nimet sopisivat yhteen. Henrik tuli luontevasti mieleen, ja sopi miehenkin mielestä hyvin. Siitä ei tarvinnut keskustella sen enempää. Onneksi tuli toinen poika, koska tytön nimi olisi jälleen ollut kompromissi, johon kumpikaan ei ollut täysin tyytyväinen.

Jääkiekkoa emme seuraa, eikä laitahyökkääjä Henrik Haapala tainnut 2000-luvun alussa vielä olla otsikoissa, joten siitä emme nimeä ole keksineet.

Kuvaus henkilöstä – harmoninen

Oma tavoitetilani (ks. Miten meni zen-askeleet?). Nykytila ehkä vielä vähän turhan usein hermoileva tai huolehtiva. Siksi usein myös hengittelevä. Toivoisin olevani harmonisen lisäksi hymyilevä. Lapsesta saakka minua on sanuttu haaveilijaksi.

Joka kodissa – hattuhylly

Ei ole vai? Mihin minä sitten hattuni laitan, kun tulen teille käymään?

Seuraa blogia