Teimme viime kesänä retken Kuusamon Pienen Karhunkierroksen varrella sijaitsevalle Jyrävän jylhälle koskelle. Nyt sinne piti päästä uudestaan.

Matkassa oli mukana valokuvaaja, jonka tarkoituksena oli alun perin kuvata Kitkajoen varrella kuohuvaa Jyrävää dronella ylhäältä kallioilta. Kävi kuitenkin ilmi, että valtakunnan raja on sen verran lähellä, että alueella on lentokielto. Niinpä oli tyytyminen tavalliseen kameraan.

Toisaalta hyvä näin, koska kymmenien metrien korkuisten kallioiden reunoilla ei ole kaiteita. Dronella kuvatessa saattaisi tulla isompiakin vahinkoja.

Tämän jutun kuvat, kuten muutkin SATUnnaista-blogin kuvat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, on kuvattu kännykkäkameralla.

Pieni Karhunkierros on 12 kilometrin rengasreitti Oulangan kansallispuistoalueella Kuusamossa. Reitti on paikoitellen vaativa korkeuserojen vuoksi.

Kävimme ensin heittämässä maastopyöräilijän Taivalkönkään pyöräilyreitille, joka puolestaan on osa Isoa Karhunkierrosta, ja ainoa pyöräilijöille sallittu reitti Karhunkierroksilla. Pyöräilyreitti on 9 kilometriä suuntaansa, ja vaikeusasteeltaan keskivaikea.

Palasimme sitten parikymmentä kilometriä takaisinpäin, Pienen Karhunkierroksen aloituspaikkaan Juumaan. Autoja oli pysäköitynä pitkin tienvieriä pitkän matkaa ennen pysäköintialuetta, mutta välissä oli jo tyhjiä paikkoja, koska saavuimme paikalle vähän ennen viittä iltapäivällä.

Pienen Karhunkierroksen voi aloittaa myös Basecamp Oulangalta, jolloin reitti on hieman lyhempi. Juumasta Jyrävälle ja takaisin matkaa tulee yhteensä 7 kilometriä. Koska lähdimme Juuman aloituspisteeltä, kipusimme muutamat ylimääräiset portaat ja ylitimme ensimmäisen riippusillan.

riippusillan varoituskyltti
Ensimmäisellä riippusillalla turvaväli oli 10 metriä.

Jo pian tuli vastaan Myllykoski, joka esimerkiksi pienten lasten kanssa liikkuville on oiva kohde (silloin kannattaa valita lähtöpaikaksi Basecamp).

Myllykoski on Kuusamon kaupungin kunnostama, Juuman myllyosuuskunnan vuonna 1926 rakennuttama viljamylly, joka on ollut toiminnassa vielä vuosina 1947–48. Mylly toimii nykyään päivätupana.

Vanhan myllyrakennuksen pihassa on iso nuotiopaikka, jossa monet perheet olivat nytkin ruokailemassa ja paistamassa makkaraa. Myllyn vieressä on kaide, jonka ääreen pääsee ihailemaan läheltä kosken kuohuja.

Myllykoskelta jatkoimme myllyn vierestä portaita ylös, ja käännyimme polkujen risteyksestä oikealle kohti Aallokkokoskea ja Jyrävää. Kesäaikaan reitti suositellaan kierrettäväksi myötäpäivään, mutta koska kohteemme oli Jyrävä, lähdimme vastapäivään.

Matkan varrelle osui muun muassa toinen riippusilta, jossa sai kulkea vain yksi henkilö kerrallaan, kaunis kämmekkä (olisikohan lapinkämmekkä?) sekä ohikulkijoista piittaamaton poro vasoineen.

Portaita oli niin monet, etten pysynyt laskuissa. Edellisestä reissusta viisastuneena otin portaissa rauhallisen tahdin ja hengitin kahdella askelmalla sisään, neljällä puhaltaen suun kautta ulos. Jaksoin paremmin pitkät nousut. Toivoin samalla, että rauhallisempi tahti ja hengittely auttaisivat myös siihen, ettei seuraavaa yötä tarvitsisi valvoa levottomien jalkojen kanssa, kuten viimeksi.

pitkät portaat alas ja ylös

Kilometrimäärät hämärtyivät jyrkkien korkeuserojen maastossa. Kun alkoi kuulua kosken pauhua, sitä hetken jo ajatteli, että nyt se Jyrävä siellä kuuluu. Eipä kuitenkaan, ensin ihailimme Aallokkokoskea.

Aallokkokoski

Matka jatkui. Verskat tuntuivat liimautuvan jalkoihin tuulipuvun housujen alla, vaikka asteita oli alle 15, ja tuultakin hiukan. Vastaan tuli hikisiä retkeilijöitä, myös lapsiperheitä.

juurakko
Polut ovat paikoin kovin juurakkoisia, ja kulkijan pitää olla tarkkana.

Välillä pysähdyimme ihailemaan ja kuvaamaan ympäröivää metsää ja sen yksityiskohtia.

metsänäkymä

Sitten, lukemattomien portaiden ja pitkien polkujen jälkeen, alkoi kuulua jylinää.

Alas kosken ääreen pääsimme kulkemaan juuri uusittuja portaita.

Jyrävän uudet portaat

Alhaalla kosken jylinä palkitsi kulkijan. Jyrävä putoaa muutaman metrin matkalla 9 metriä. Kameran, varsinkaan kännykkäkameran, on mahdoton vangita sitä käsittämätöntä voimaa ja kauneutta, joka koskessa lakkaamatta pauhaa.

Tapasimme myös pari telttailijaa ja varsin kesyn poron, joka söi rauhassa ruohoa, vaikka ihmisiä pyöri ympärillä kuvaamassa.

poro rannalla

Pidimme pienen eväs- ja venyttelytauon Jyrävän Siilastuvan luona, ja käännyimme takaisin paluumatkalle. Enää emme pysähdelleet kuvaamaan, koska kello alkoi olla paljon, ja pyöräilijä odotti meitä Oulangan luontokeskuksella.

Automatkalla venyttelin, mutta jouduin silti ottamaan puolikkaan ylimääräisen lääkkeen alkaviin RLS-oireisiin. Yö meni kuitenkin makeasti nukkuessa.

Oletko sinä käynyt Jyrävällä tai muissa Karhunkierrosten kohteissa? Mikä on ollut paras retkikohteesi?

Seuraa blogia

Luitko jo nämä?

Kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden päivä 22.5.

Jokeltavat linnut

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

1 kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: