Askartelin oman elämänpuuni ja laitoin siitä kuvan Facebookiin. Sain paljon ihanaa palautetta kuvasta, ja minua pyydettiin kirjoittamaan elämänpuu-ajatuksesta blogiin.

Elämänpuulla voidaan tarkoittaa maailmanpuuta, joka on useissa kulttuureissa tunnettu myyttinen puu. Maailmanpuu sitoo taivaan ja maan yhteen tai kannattaa taivasta. Kirjoitin tästä muun muassa tekstissä Pyhät puut: Tammi, elämänpuu.

Raamatussa elämän puu antaa kuolemattomuuden, juutalaisessa kabbalassa elämän puu eli Sefirot on tapa kuvat maailmankaikkeutta.

Elämänpuu liittyy myös evoluutioon: sillä voidaan kuvata lajien sukulaisuussuhteita tai elämän kehitystä. Toisaalta ihmisen elämänpuu eli nimikkopuu voi olla tietty puu, joka on istutettu tämän ihmisen elämän vertauskuvaksi.

Oman elämänpuun tekemiseen sain idean eräästä videosta. Videon varsinainen aihe oli aivan toinen; sivujuonteena tuli esille, että voisi olla hyvä ajatus piirtää, maalata tai askarrella oma elämänpuu. Jos sellaisen tekee vaikka kerran puolessa vuodessa tai vuodessa, on mielenkiintoista seurata, miten elämänpuu muuttuu. Ja miten muuttuu työskentelytapa: voimakkuus, jolla kynää painan, materiaalit ja värit, joita käytän.

Tekemiseen voi ottaa mukaan myös lapset, jolloin jokainen tekee oman elämänpuunsa omalla tavallaan. Lasten työskentely on yleensä hyvin intuitiivista. Tällainen myös auttaa lapsia pääsemään sisäiseen omaan maailmaansa, omaan itseensä.

Ei tarvitse lähteä ajatuksesta, minkälainen elämänpuun pitäisi olla, vaan mitä se voi olla. Voi ajatella, että tämä on minun puuni, tässä olen minä tällä hetkellä. Siinä voi olla värejä, muotoja, kuvioita tai hahmoja, joita koen omakseni. Tai aarrekartan tapaan asioita, joita toivoisin elämääni. Sääntöjä ei ole, jokaisella puun tekijällä on vapaat kädet.

Millaisia materiaaleja käytän? Mitkä värit kutsuvat minua juuri nyt – vai käytänkö lyijykynää? Väriliidut, vesivärit, tussit? Askartelumateriaaleja on kaupassa käymättäkin vaikka mitä, ylijäämälangoista käytöstä poistettuihin tekstiileihin.

Itselläni oli tallessa korttiaskartelun jäljiltä paljon lehdistä ja mainoksista revittyjä ja leikattuja kuvia ja väripintoja. Minulle oli selvää, että käytän niitä.

Latvukseksi löytyi heti kirkkaan oranssi, helmeilevä unikko, jonka leikkasin jumpparyhmältä saamastani kortista. Jos kortin minulle valinnut henkilö tunnistaa unikon, ajattelee toivottavasti, että on onnistunut valitsemaan juuri minua puhuttelevan kortin!

elämänpuuni latvus lähikuvassa

Taivaalle pääsivät ensimmäiseksi kuu ja sen edessä lentävät linnut, sekä perhoset. Maahan halusin gobeliinikuvat sekä palan vanhan kirjan tai lehden kuvasta. Oikeaan reunaan väreiksi valikoituivat tummanpunainen ja violetti – omimmat värini –, vasempaan reunaan vihreä ja syysmetsän keltaoranssi.

Punaiselle puolelle pääsi mukaan perhonen vihreällä ruohotaustalla, sekä liila syreeninoksa. Lapsuudenkodissani huoneeni ikkunan alla tuoksuivat valkoiset ja liilat syreenit, tai sireenit, kuten sanoimme.

Vehreän vuorenrinteen yläpuolelle halusin puunlatvusten välistä säteilevän auringon.

Runkoa jouduin etsimään tovin. Valitsin ensin vaaleanpunaisen naisen juhlapuvun, mutta se ei sitten tuntunutkaan sopivalta kokonaisuuteen. Löysin leikekasoistani kuparinvärisen, kauniisti laskeutuvan kankaan, josta tuli juuri sopiva juuristo ja rungon alaosa. Rungon yläosan löysin kalenterikuvasta, liitoskohtaan laitoin marjatertun.

Seuraavaksi oksistoon pääsivät tilhi pihlajanmarjoineen sekä kultaiset ja vihreät lehdet ja pikkuinen omena. Vasemman puolen oksistoon sovittelin pitkään erilaisia vaihtoehtoja, ennen kuin tämä kukkasommitelma löytyi.

Vaaleanpunaista oli liian vähän, vain häivähdys juuri löytyneessä kukkakimpussa. Taivaaseen löytyi vaaleanpunaista taustaa ja ruusun terälehtiä. Lopuksi taivaan reunalle pääsivät helmet ja pitsit.

elämänpuun runko ja oksat

Mitä tämä elämänpuu kertoo minusta? Sen voi jokainen päätellä itse. Minulle se kertoo elämän runsaudesta, tunteiden kirjosta, kauneuden näkemisestä, luonnon, eläinten ja värien merkityksestä.

Siitä, että käsillä tekeminen on terapeuttista.

Siitäkin, että välillä oma elämä tuntuu palapeliltä, jonka palasten löytäminen ja sovittaminen on työlästä, ennen kuin oikeat palaset löytävät oikeaan paikkaansa.

Pala palalta ehjempänä jatkamme kasvuamme. Juuret tukevasti maassa, latvus pilvissä. Perhosten, kukkien, lintujen ja pitsipilvien ympäröimänä.

oma elämänpuuni

P.S. Jos olisin itse tuo puu, niin kuvassa oikealla näkyvä puoli olisi kehoni vasen puoli ja toisinpäin. Mitä ajatuksia tästä herääkään…

Lue myös:

Seuraa blogia

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: