Karin Alice Wadenström, runoilijanimeltään Katri Vala ja kutsumanimeltään Kati, syntyi Muoniossa 11.9. vuonna 1901. Hänen vapaarytmisten runojensa muoto sai liikkeelle sekä hyväksyvät ihailijat että kiivaat vastustajat. Myös värikäs ja loisteliaita runokuvia viljelevä tyyli jakoi lukijat ja arvostelijat kahteen leiriin.
Raili Mikkanen on kirjoittanut kirjan Runokirje. Kertomus nuoresta Katri Valasta. Mikkanen luo tarkkaa ja värikästä ajankuvaa sadan vuoden takaisesta nuoren runoilijan ja opettajaopiskelijan elämästä.
Kirjan viimeiset sivut kuuluvat näin.
Kaikkien rajujen hyväilyjesi muistot
ovat kadonneet päivien taa.
Mutta kerran
suutelit hiljaa otsaani
lähtiessäsi luotani
lempeässä lumisateessa.
Ja ympärillämme oli valkoinen hellyys
niin ihana, niin itkettävä.
Sen hetken muisto
puhkeaa sinisinä iltoina
kuin hiljainen kukka
täynnä särkyvää tuoksua,
ja sydämeni täyttää
vain värisevä hyvyys.
Ristiriitaiset tunteet raastoivat häntä jatkuvasti. Miksi sittenkin oli niin vaikeaa kadota hiljaisemmin kuin aamutaivaalta tähdet?
Keväällä oli kuitenkin vielä varattuna Katille suuri ilon aihe. Hän sai ensimmäisellä runokirjallaan valtionpalkinnon! Hän ei ensin uskaltanut edes luottaa uutiseen, mutta totta se oli. Valtionpalkinto!
Kati katsoi peilistä säteileviä kasvojaan. Tältä siis näytti nuori nainen, joka oli ihmisenä sulkenut takanaan tärkeän portin, tuhonnut ensimmäisen todellisen rakkautensa ja antanut järjen voittaa. Mutta samaan aikaan hän oli runoilijana avannut toisen ja löytänyt alun polulle, jolla saattaisi olla hänelle paljon annettavaa. Tästä oli vain jatkettava rohkeasti eteenpäin.
Lue myös:
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 