Days of the Year -kalenterin mukaan lokakuun toisena tiistaina vietetään Kohtaa pelkosi -päivää (Face Your Fears Day). Minkä pelon sinä voisit kohdata, jotta voisit elää rohkeampana ja vahvempana elämääsi?

Kohtaa pelkosi -päivän tarkoituksena on herättää miettimään, millaista elämäsi olisi, jos voittaisit pahimmat pelkosi. Eläisitkö jotenkin toisin?

Näin korona-aikana olemme joutuneet kohtaamaan pelkojamme ihan ilman nimikkopäivääkin. Monen mielessä on varmasti käynyt pelko omasta tai läheisen ihmisen sairastumisesta vakavasti, tai peräti kohtalokkaasti. Jokaisen on mietittävä oma suhtautumisensa pelkoon, ja miten antaa sen vaikuttaa elämäänsä.

Silloin kun ei puhuta kuolemasta vaan ihmissuhteen loppumisesta tai muuttumisesta toisenlaiseksi, menettämisen pelko voi ilmetä esimerkiksi läheis- tai muuna riippuvuutena, liiallisena miellyttämisen haluna, ylihuolehtimisena tai mustasukkaisuutena. Näitä voi olla niin parisuhteessa kuin vanhempien ja lasten välisissä suhteissa – tai ystävyyssuhteissa.

Näiden käyttäytymismallien taustalla olevat tunteet olisi tärkeää tunnistaa ja kohdata, jotta haitallisista malleista voi päästää irti ja suunnata kohti tasapainoista ihmissuhdetta.

Olen aiemmin kirjoittanut uusien asioiden pelosta sekä esiintymispelosta ja -jännityksestä. Läheisten ihmisten menettämisen pelko on kuitenkin peloistamme varmasti voimakkain, ja oletettavasti sellainen tunne, joka yhdistää meitä kaikkia. Miten sen kanssa voi tulla toimeen tai päästä siitä yli?

Olen itse työstänyt pelkojani kirjoittamalla ja puhumalla ystävien kanssa. Kirjoittaminen tuo pelot näkyväksi, toiselle puhuminen tekee ne todeksi. Silloin minun on myös päätettävä, mitä teen peloilleni, miten aion niiden kanssa selvitä. Annanko niiden hallita elämääni, ja elän pelkojeni varjossa, vai kohtaanko ne päättäväisesti jatkaakseni omaa elämääni, pystyäkseni nauttimaan elämästä?

Haluan valita pelon sijasta elämän, joka päivä. Se ei tarkoita, että suhtautuisin välinpitämättömästi esimerkiksi koronaan. Noudatan suosituksia ja vältän ylimääräisiä riskejä, mutten anna pelon hallita elämääni.

Siipeni suppuun
luutuneet
pakottavat
katsomaan.

Mitä pakenen,
mitä pelkään?

– Satu Haapala

kämmekkä

kaikki tuoksut
ovat kumonneet toisensa
Kasvoja
kehystävät                                                                 purot

Päätyn
tähän

kämmenkänkukka,
kämmenenviiva

– Satu Haapala

Kohtasin sen,
jonka nimeä ei voi sanoa,
suuren ja mustan.
Lauloin kauniisti,
ei mennyt pois.
Käskin lujasti,
ei mennyt pois.
Potkin minkä pystyin,
ei mennyt pois.
Halusin mennä sen kitaan,
suureen ja mustaan,
se ei huolinut minua.
Astuin sen eteen,
tuijotimme toisiamme
pitkään,
ei mennyt pois.
Toi hampaissaan hihnan,
pyysi taluttamaan.

– Satu Haapala

Seuraa blogia

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: