Löysin tablettini muistiinpanoista tekstin, jonka olin unohtanut. Olin kirjoittanut sen paluumatkalla kesän yhteiseltä mökkilomalta, joka perheen nuorten ollessa jo isompia on harvinaista herkkua.

Koko perhe lomaili yhdessä reilun viikon Posion korvessa pienessä mökissä. Selvisimme ilman yhtään riitaa, vaikka työkiireet varjostivat lähtöä edeltävää päivää. 22-vuotiaalla oli käytössään oma makuu- ja työsoppi aitassa; tämä vaikutti merkittävästi siihen, että rauha säilyi koko matkan ajan.

Ainoa sanominen taisi tulla iltakymmeneltä aloitetusta veneilystä bensamoottoriveneellä, jonka käyttöön kippari tarvitsi opastusta. Siitäkin selvittiin, vaikka vanhemmat eivät tietenkään uskaltaneet mennä nukkumaan ennen kuin pojat olivat turvallisesti takaisin mökillä.

Sen sijaan kunnon riita tuli koiran kanssa, joka onnistui nappaamaan suuhunsa lintujen metsään kuljettaman ison hauen kappaleen eikä suostunut päästämään siitä irti. Väsytystaistelun jälkeen isäntä lopulta sai sen pois ennen kuin ruodot olivat koiran kurkussa. Koira oli raivona, haukkui ja näytti hampaitaan.

Kaikki kuskit ja kulkuneuvot – kaksi polkupyörää ja kaksi autoa – säilyivät ehjinä. Kahden auton taktiikka oli toinen tekijä siinä, etteivät seinät kaatuneet kenenkään päälle.

Toisesta pyörästä puhkesi kumi, mutta uusi oli hetkessä tilalla. Pyöräilijä pääsi reissaamaan sadepäivien välissä muutaman hyvän matkan, muun muassa Posio–Taivalkoski–Kuusamo–Posio, 250 kilometriä, päiväreissuna.

Kuvaaja sai hyvää kuvamateriaalia niin pyöräilijästä kuin luonnosta. Pienen Karhunkierroksen varrella sijaitsevan Jyrävän kosken kuuluminen drone-kieltoalueeseen oli takaisku, mutta valokuvaamaan sinne silti mentiin (ks. Vielä pienempi Karhunkierros).

Karhunkierrokselta

Mies sai siivottua kelkkatallin ja paneloitua sen sisäkaton ilman poikien apuakin,
ja mökin pihalta siirrettyä lautakasan talliin. Ja pääsi joka päivä saunaan ja järveen, joka oli kesäkuussa lähes yhtä kylmä kuin Maskun Saunaparonin vesi kylmäuintikaudella.

Minä luin, kirjoitin, opettelin uusia venyttelyjä, kirjoitin lisää, otin kuvia, venyttelin, sometin. Muun muassa Pyhät puut -tekstisarjani täydentyi koivulla.

fascia-venyttelykirja laiturilla

Sain ensimmäisenä iltana rantakivistä haavan jalkapohjaan, ja sen jälkeen uskoin miestä ja käytin crocseja järvessä käydessä. Haava vähän kirpaisi järvessä, mutta parani loman loppua kohden.

Saapa nähdä, milloin seuraavan kerran olemme kaikki yhdessä mökillä. Joulun suunnitelmat ovat vielä auki, uusia muuttujia on tullut mukaan. Keväällä pääsiäisen aikoihin nuorimmaisella on ylioppilaskirjoitukset, ja ensi kesästä ei vielä tiedä mitään. Ehkä kuitenkin vielä joskus!

koira istuu laiturin päässä ja katsoo järvelle

Lue myös:

Seuraa blogia klikkaamalla sydäntä

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: