Jokaisen täytyy saada pitää sairastamisensa omana asianaan, jos niin haluaa. Mutta sairastamisesta pitää voida myös puhua. Kukaan meistä ei ole se kiiltokuva tai työpaikan henkilökortin valokuva, jonka useimmiten näytämme muille.
Jos et halua lukea sairastamisestani ja uniongelmistani, voit jättää tämän tekstin väliin. Lupaan, että seuraavaksi on tulossa monta, monta, monta voimaannuttavaa, ihanaa postausta. Kerron siitä lisää tämän postauksen lopuksi.
Kun tiistaina kävin jälleen kerran fysioterapeutilla ja kysyin neuvoa, mihin kohtaan hartiaa kortisonipiikki kannattaisi laittaa, fysioterapeutti löysi oikeasta hartiasta erilaisten kiputuntemustestien jälkeen ainakin neljä eri paikkaa. Olin todella kiitollinen. Itse osaan sanoa, mihin kohtaan sattuu, kun käsi viedään taakse tai sivulle tai ylös, mutta kivun lähde voi olla aivan eri paikassa.
Samaan aikaan tuli olo, että hartia on ihan hajalla. Ei se oikeasti hajalla ole – ainakin haluan uskoa, että kyllä tästä vielä ilman leikkausta selvitään, vaikka kivut ovatkin kestäneet kohta vuoden, paikkaa vähän vaihdellen. Välillä ne ovat helpottaneet, sitten taas palanneet. Fysioterapia, hiirikäden vaihtaminen, kotona tehtävät venytykset, lihasten vahvistaminen tai ergonomian korjaaminen eivät ole auttaneet.
Viimeisten viikkojen aikana kivut ovat tulleet pahemmaksi. En pysty nukkumaan oikealla kyljellä, ja vasemmallakin kyljellä nukkuessa oikea hartia kipeytyy niin, että aamuyön nukkumisesta ei tahdo tulla mitään. Samoin vatsallaan nukkuessa. Selälläni voisin nukkua, ellen heräisi omaan kuorsaukseeni.
Pistoksia laitettiin torstaina kaksi, enempää lääkäri ei kerralla halunnut laittaa. Kahden viikon päästä voi laittaa lisää, jos on tarpeen. Toivotaan, että kortisoni tuo helpotusta.
Palautuminen ja uni
Nukkumiseni on ollut huonoa… hmm… melkein aina, mutta erityisesti viimeisen vuoden aikana. En varmaan ole ainoa, jolle koronavuosi oli rankka. Monilla on ollut toki rankempaakin; meidän perheestämme ei kukaan ole sairastunut koronaan eikä menettänyt työtään, joten voin olla kiitollinen.
Työ oli kuitenkin hektistä koko viime vuoden, enkä osannut palautua riittävästi vapaa-ajalla. Lisäksi mieltä on kuormittanut isän kuolema viime kesänä. Sen jälkeen olen nukkunut vielä huonommin. Kehossa ja mielessä on sekä kerääntynyttä stressiä että surematonta surua.
Näistä Firstbeat-mittausten voimavarakäyristä näkyy kevään 2018 ja syksyn 2020 välinen ero palautumisessani. Keväällä 2018 tehdyssä mittauksessa voimavarat lisääntyivät lähtötasosta, syksyllä 2020 voimavarat vähenivät lähtötasosta. Yöunen aika on väripohjalla.
Unen palauttavuus oli viime syksyn pisteytyksessä kuitenkin tasolla ”hyvä” (70/100) verrattuna ikäluokan keskiarvoon, joka oli 54/100 – miten huonosti muut ikäiseni oikein nukkuvat? Kevääseen 2018 verrattuna ero oli pisteissäkin suuri, silloin unen palauttavuudesta tuli pisteitä 91/100.
Unilääkkeitä en mielelläni lähde kokeilemaan, koska oma lääkecocktailini on levottomien jalkojen takia jo riittävä. Syön vuorokaudessa kahta eri vahvuutta Parkinsonin tautiin tarkoitettua lääkettä, jota käytetään pienempinä annoksina levottomiin jalkoihin, sekä lisäksi keskushermostoa lamauttavaa epilepsiaan tarkoitettua lääkettä, jonka tarkoitus on vahvistaa unta. Sen se on aiemmin kyllä tehnytkin.
Kun yritin tähän kokonaisuuteen lisätä tulehduskipulääkkeen hartiakivun takia, olin seuraavan aamupäivän tokkurassa. Luovutin muutaman päivän jälkeen. Eikä lääke edes auttanut kipuun.
Mitä sairauslomalla saa tehdä?
Pieni syyllisyys mielessä olen miettinyt, saako sairauslomalla kirjoittaa blogia, opiskella tekijänoikeuslakia, harjoitella laululäksyjä, hoitaa kaupunkiasioita?
Minulla ei ole kuumetta tai muita flunssan oireita eikä minua ole määrätty vuodelepoon, joten olen tehnyt näitä kaikkia. Lisäksi olen vetänyt Raisio-opiston ryhmälle Zoom-jumppatunnin kerran viikossa. Fysioterapeutin mukaan on tärkeää säilyttää olkapään liikkuvuus, muuten on vaarana jäätynyt olkapää. Toki kortisonipistosten jälkeen pitää käden antaa levätä.
Olen ollut päivätorkuilla joka päivä, joinain päivinä kolmekin kertaa. Olen ulkoillut koiran kanssa useamman kerran päivässä.
Ja olen pysynyt poissa työsähköpostista!
Omaa sisäistä viisautta kuunnellen
Kaiken keskellä sain taiteilijaystävältäni Tiltu Nurmiselta ehdotuksen osallistua virtuaalitaidenäyttelyyn. Yksi hänen akvarellinsa ja yksi minun runoni joka päivä, Ystävänpäivästä Kalevalan päivään. Hän oli miettinyt näyttelylle otsikon ja jokaiselle päivälle teeman.
Näyttelyn otsikko on ”The ocean of wisdom – omaa sisäistä viisautta kuunnellen”. Tarkoituksena on voimaannuttaa ja virkistää ihmisiä. Päädyin nopeasti siihen, että tämä ei voi olla haitaksi terveydelleni, vaikka runo joka päivälle kahden viikon ajan saattaa jonkun mielestä kuulostaa työläältä.
Löysin kuitenkin helposti lähes joka päivälle valmiin runon, joka sopi Tiltun suunnittelemaan päivän teemaan. Muutama runo jäi mietittäväksi, mutta nekin syntyivät nopeasti.
Näyttely löytyy niin Facebookista kuin Tiltun taideblogista sekä täältä SATUnnaista-blogista sunnuntaista 14.2. lähtien. Tervetuloa voimaantumaan!
Lue myös:
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 