Kotilääkärissä 6/2020 (jep, vanhoja lehtiä jälleen!) oli juttukokonaisuus itsemyötätunnosta: ”Katso itseäsi lempein silmin”. Kuinka sattuikaan: minulla on juuri nyt aika paljon opeteltavaa aiheesta, ennen kuin palaan sairauslomalta töihin.

Ja heinäkuuksi valmistelemme Tiltu Nurmisen kanssa näyttelyä itsensä rakastamisen taidosta.

Kotilääkärin jutussa neljä henkilöä kertoo, mitä he ovat oivaltaneet itsemyötätunnosta. Sairaalapastori Mia Rätyn tekstissä huomio kiinnittyi ensin sitaattinostoon. Tästä sitaatista lähti ajatus koko tähän blogipostaukseen:

”Ihmisarvo ei tule tekemisen myötä.”

Tämä voisi olla huoneentaulu, vaikka jokaisessa huoneessa.

Mutta tekstin alku kolahti vielä syvemmälle:

”Sairaalapapin työssä on loistava tilaisuus kokea riittämättömyyttä. Olen tehnyt pitkään kriisityötä, ja auttajalla on usein riski ottaa liikaa kontolleen.”

Tämä veti aika hiljaiseksi. Itse olin kokenut koronaviestinnän vastuun hartioillani (kirjaimellisesti), mutta on niin paljon tehtäviä, joissa vastuu ihmisistä on vielä paljon konkreettisempaa. Ja niissäkin tehtävissä on vain osattava laittaa rajat ja pitää huoli omasta jaksamisestaan. Oma työni asettui oikeisiin mittasuhteisiin.

”Voin vain tehdä parhaani ja tukea niissä hetkissä, joissa olen läsnä”, Mia Räty toteaa.

Mutta kun se parhaansa tekeminen on niiiin venyvä käsite… Milloin on tehnyt parhaansa, ilman että ylittää oman jaksamisensa rajat?

Itsensä ja oman kehonsa viestien kuunteleminen. Siihen aion keskittyä. Sieltä ne rajat pitää löytää.

keltainen sydämenmuotoinen kynttilä

Hyvä käytännön ohje oli myös professori ja dosentti Anne Birgitta Pessin tekstissä:

”Työpäivän jälkeen olisi tärkeää pysähtyä miettimään mitä sai tänään aikaan, sen sijaan, että keskittyy siihen, mitä siirtyi huomiselle tai jäi tekemättä.”

Kirjailija ja joogaopettaja Noora Lintukangas, joka on yksi Hidasta elämää -blogin kirjoittajista, puolestaan sanoo:

”Myötätunto ei tapahdu itsestään, vaan se täytyy valita aina uudestaan.”

Tämä on jotenkin lohdullinen ajatus: minulla on mahdollisuus oppia.

Lintukangas puhuu myös joogafilosofian ajatuksesta, ettei mikään tapahdu sattumalta, vaan vaikeillakin hetkillä ja hankalilla tunteilla on oma merkityksensä. Tämäkin on lohdullinen ajatus, ja tästä kirjoitin viime vuonna postauksessa ”Asiat tapahtuvat, jos on tarkoitus”.

Itse asiassa luin juttukokonaisuudesta ensimmäisenä sen viimeisen tekstin, jonka otsikko sai minut uteliaaksi: ”Esiintyminen opettaa armollisuutta”. Itselläni on etenkin lauluesiintymisen kanssa haasteita, ja halusin tietää, mitä kirjoittaja tarkoitti tällä. Kirjoittaja oli Birgitta Wulf, eläkeläinen ja elämäntaiteilija.

Birgitta Wulf on esiintynyt 20 vuotta Roskisnallena, joka puhuu kierrätyksen ja luonnonsuojelun puolesta. Hänen esityksensä alkaa siitä, että hän kömpii ylös roskiksesta, johon rikki mennyt nalle on heitetty. Siinä hetkessä hän elää läpi kaikki torjutuksi ja hylätyksi tulemisen tunteet, tekee oman haavoittuvaisuutensa näkyväksi ja huomaa, ettei maailma lopu sen paljastamiseen.

Myös laulaminen on oman sisimpänsä ja haavoittuvuutensa paljastamista. Ehkä minäkin voisin kääntää esiintymisjännityksen voimavaraksi ajattelemalla, ettei maailma lopu siihen, jos (kun) en laula täydellisesti? Ja soveltaa samaa oppia muuhunkin elämään.

Musiikkiterapian käymisen aikoihin kirjoitin:  

Ei laulajaa kukaan muu voi musertaa.
Suu auki haavoittuu
vain omasta tuskastaan,
unohtuneesta
syvältä nousevan äänen herättämästä –
ja elää
vahvempana kuin koskaan!

– Satu Haapala, Pirunpelto, 2009

Miten olenkin unohtanut tämän vahvuuteni, kadottanut johonkin suorittamiseen ja täydellisyyden tavoitteluun!

Toisaalta, yritän muistaa, ettei minun tarvitse aina olla vahva. Voin palata töihin – sitten kun on sopiva aika – myös riittävästi levänneenä, mutta silti hauraana ja keskeneräisenä.

Sellaisiahan me kaikki olemme omalla tavallamme, vai mitä?

amarylliksen kukka kristallimaljakossa

Lue myös:

Tulossa:

Itsestä lempeästi huolehtien teemana virtuaalinäyttelyssä ”The ocean of wisdom – omaa sisäistä viisautta kuunnellen” maanantaina 22.2. Joka päivä oman sisäisen viisauden kuuntelemisesta akvarelli ja runo, seuraa Facebook-tapahtumasta tai blogista Ystävänpäivästä Kalevalan päivään!

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

4 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: