Tänään 7.3. vietetään oman nimen päivää (Namesake day). Tarkoituksena on selvittää ja jakaa muille tietoa oman (etu)nimen taustasta. Miksi vanhempani antoivat minulle nimen Satu Maria?

Jo ennen kuin vanhempani menivät naimisiin, heillä oli yhteinen toive neljästä lapsesta. Kun sitten ensimmäistäkään ei alkanut kuulua, oli aika mennä tutkimuksiin. Pettymys oli valtava: lääkärin mukaan he eivät tulisi saamaan lainkaan lapsia.

Vanhempani eivät antaneet periksi, vaan vaihtoivat lääkäriä. He saivat molemmat 1960-luvun edistyksellisimpiä hormoni- ja vitamiinihoitoja. Hoitojen seurauksena syntyi siskoni, kaksi vuotta sen jälkeen isoveljeni, kaksi vuotta siitä synnyin minä. Pikkuveli syntyi iltatähdeksi minun ollessani ekaluokkalainen. Tuli kuin tulikin neljä!

Äidin kertoman mukaan sain nimeni siitä, että kolmannen lapsen syntymä toivottomalta tuntuneen alkutilanteen jälkeen oli heille niin ihmeellistä, että se oli kuin satua.

Vuoden 2019 loppuun mennessä Suomessa nimi Satu oli Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan annettu 26 609 naiselle ja – tämä tuli minulle yllätyksenä – alle kymmenelle miehelle. Yli puolet Saduista on nimetty 1960- tai 70-luvulla, kuten minäkin.

Toisen nimeni Maria sain äidinäidinäidin Fanny Marian (1895–1988) mukaan. Valintaan vaikutti myös yhtenäisyys: äidin toinen nimi on Marita, ja sisko on toiselta nimeltään Maritta.

Kouluikäisenä pidin Maria-nimestä enemmän kuin Satusta (nimi voidaan taivuttaa Satusta tai Sadusta). Mietin jopa kutsumanimeni vaihtamista Mariaksi. Onneksi isosisko sai puhuttua minulle järkeä – nykyään pidän oikein paljon Satu-nimestä ja tunnen, että se sopii minulle, vaikka koen myös Marian omakseni.

Ja kun nostan katseeni,
näen Maria-nimisen laivan.

Se olen minä.

– Satu Haapala, Haikaran ikävä, 2001

Lempinimiäni kotona olivat Aitu, Aituli, Haitula ja Tirpunen. Vauvakirjan tietojen mukaan sisarukset kutsuivat minua pienenä Aituksi. Haitula tuli Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuusta, ja varmaan äänteellinen yhdenmukaisuus Aitun kanssa oli taustalla.

Isä kutsui minua joskus Tirpukseksi sen jälkeen, kun perheen autoksi vaihtui Wartburg. Isä sanoi, että nyt meillä on Varpunen ja Tirpunen.

Koulussa minua sanottiin Leppikseksi – joka juontui tyttönimestäni Leppäsalosta, mutta muistutti mukavasti leppäkerttua – ja Sammakoksi. Sammakkoa luokan pojat alkoivat käyttää sen jälkeen, kun sain käyttööni siskon vanhat silmälasikehykset, jotka eivät ehkä olleet minun kasvoilleni yhtä sopivat kuin siskon. Etunimellä saattoi olla kyllä oma vaikutuksensa tähän kutsumanimeen.

Satu 7-luokkalaisena
Yhdennäköisyys sammakoihin on ilmeinen!

En tykännyt silmälaseista, mutten pannut pahakseni Sammakko-nimeä, koska sammakot ovat minusta mahdottoman sympaattisia ja söpöjä. Piirtelin vihkoihini sammakoita, pöllöjen ja muiden lintujen lisäksi.

Minusta on mukava ajatella nimeäni myös muilla kielillä. Koulun englannintunnilla opettaja antoi minulle nimeksi Sandra, joka oli minusta aivan kamala. Mikä tahansa muu olisi ollut parempi, mutta nimeä ei saanut vaihtaa.

Fairy tale tuskin on etunimi, Story sen sijaan on, vaikka merkitys on vähän eri. Ranskan conte de fées -sanassa lentävät keijut englannin tapaan. Ollessani opiskeluaikana Ranskan Montpellier’ssä kieliharjoittelussa kurssin opettaja ohjeisti, että jos haluaa saada ranskalaiset ääntämään ”Satu”, pitää kirjoittaa

Fairy tale tuskin on etunimi, Story sen sijaan on, vaikka merkitys on vähän eri. Ranskan conte de fées -sanassa lentävät keijut englannin tapaan. Ollessani opiskeluaikana Ranskan Montpellier’ssä kieliharjoittelussa kurssin opettaja ohjeisti, että jos haluaa saada ranskalaiset ääntämään ”Satu”, pitää kirjoittaa ”Ça-tout”.

Ruotsissa tietenkin on Saga, joka oli skandinaavisessa mytologiassa runouden ja historian jumalattaren nimi. Saksassakin on samaa juurta oleva Sage, jota käytetään nimenä. Yleisemmin sadusta käytetään sanaa Märchen, joka on mukavan lähellä tyttöä tarkoittavaa Mädcheniä.

Siitä, miten omat poikamme ovat saaneet nimensä, voit lukea blogitekstistä ”Sukunimeni ensimmäinen kirjain (H) -haaste” kohdasta ”pojan nimi”.

Onko sinun nimelläsi tarina?

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: