Huhtikuun kalenterituunaukset sisältävät pääsiäisnostalgiaa, kukkia sekä hämmästyttävän hyvin paikkaansa sopivia tekstipätkiä.
Huhtikuu alkaa keskellä pääsiäisviikkoa, jonka meidän perheemme on jo monta vuotta viettänyt mökillä Posiolla, Etelä-Lapissa. Niin tänäkin vuonna – tosin ”perhe” käsittää tässä kohtaa vain kaksi keski-ikäistä lomailija-etätyöntekijää ja yhden edellisiä ulkoiluttavan koiran.
Viehätyin aiemmin aukkotehtäväteksteihin, ja sellaisen laitoin myös tähän huhtikuun alkuun.
Muistin, että minulla on jossain ajat sitten Saksasta tuomani lehden välissä pääsiäistarroja. Löysin lehden, ja tajusin, että se oli opintoihini kuuluvalta kieliharjoittelumatkalta vuodelta 1994!
Huhtikuun ensimmäiselle kokonaiselle viikolle osuu isän syntymäpäivä. Viime keväänä ei päästy viettämään 80-vuotispäiviä koronan takia. Puhuttiin, että kesällä tai syksyllä sitten. Loppukesällä juhlat vaihtuivat siunaustilaisuuteen, tai ennemminkin muistokonserttiin.
En pääse nyt käymään haudalla, mutta sytytän isälle kynttilän täällä mökillä.
Viikolle 14 laittamani ”askel askeleelta” -teksti sopiikin hyvin perjantaina 9.4., Agricolan päivänä alkavaan virtuaalinäyttelyyn. Tiltu Nurminen ideoi helmikuisen näyttelymme jatkoksi heti uuden näyttelyn, jossa yhdistämme runoa ja kuvataidetta.
Tällä kertaa teemana on kehon ja mielen yhteys hyvinvoinnin kannalta. Saat näyttelystä hyvinvoinnin eväitä joka päivä! Pääset seuraamaan näyttelyä Facebookissa tai blogeissamme.
Seuraavalle viikolle olin löytänyt tekstin, joka pitää sisällään tärkeän opittavan asian: voin olla juuri sellainen kuin olen, pienentämättä itseäni tai yrittämättä olla suurempi kuin olen.
Tekstin ja kellokukkien jo löydettyä paikkansa tähän kohtaan sain tiedon, että (jos liikkumiskielto ei tule voimaan ja kata Turun seutukuntaa) kevään oppilaskonsertti järjestetään 18.4. videoimalla kukin esitys yksitellen. Miten osuva neuvo tuo teksti on tähän virtuaaliesiintymiseen!
Kuun loppupuolelle laitoin tekstin, joka puhutteli minua juuri sillä hetkellä. Tässä elämänvaiheessa mennyt ja tuleva tuntuvat olevan läsnä erityisen voimakkaasti: vanhempien lapsuusaikoja käydään läpi, ja perheen abi tekee tulevaisuuden valintoja (kirjoitukset ovat takana, huh, ilman karanteeneja, flunssia tai muita esteitä!).
Kuukauden viimeisille päiville laitoin vielä itselleni kysymyksen, mitä minulle kuuluu. Yritän pysähtyä aiempaa useammin tämän kysymyksen äärelle, ja olla itselleni mahdollisimman rehellinen. Vain siten voin pitää huolta itsestäni.
Oletko sinä pysähtynyt viime aikoina kysymään itseltäsi, mitä sinulle kuuluu? Ihan oikeasti?
Katso edelliset kuukaudet:
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 
Kiva postaus taas. Mä olen soveltanut tätä kuva- ja tekstijuttua bullet -journaliini. Paperikalenteri saa jäädä kuivien muistiinpanojen tyyssijaksi. Menotkin ovat hyvin harvassa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Päivi! Tää on kyllä aika koukuttavaa, joten uskon että bujoilu on kivaa, siinä saa vielä enemmän käyttää luovuutta!
TykkääLiked by 1 henkilö
Juu, näin on. Olen täyttänyt jo kolme bujoa, neljäs menossa. Tallessa elämää vuodesta 2017.
TykkääLiked by 1 henkilö