Eräs tapahtuma palautui mieleeni jokin aika sitten, kun Itä-Suomen yliopiston rehtori Tapio Määttä nosti Twitterissä esille koulutuksen saavutettavuuden erilaisten oppijoiden ja oppimisvaikeuksia kohtaavien näkökulmasta.

Parhaillaan vietetään valtakunnallista lukuviikkoa (5.–11.4.2021). Tarinani liittyy kirjoittamiseen, mutta vieläkin enemmän kirjoitettujen viestien tulkitsemiseen sekä erilaisen oppijan maailmaan.

Parisen vuotta sitten sain opiskelijalta sähköpostissa tekstiehdotuksen Talk-verkkolehteemme. Vastauksessani kerroin, että minusta teksti sisältää kiinnostavaa pohdintaa ja tärkeää informaatiota, ja se sopisi yhteen Talk-teemalehdistä.

Lisäksi varmistin, että hän on tutustunut kirjoittajan ohjeisiin; esimerkiksi ingressin ja kappaleiden pituuden osalta olisi vielä työstettävää. Teemalehden päätoimittaja jatkaisi hänen kanssaan muista kielenhuoltoasioista.

Opiskelija vastasi sähköpostiini lähes murtuneena. Hän tunsi itsensä kelpaamattomaksi, kun tekstiin joudutaan tekemään kielenhuoltoa ja muuta editointia.

Hän kertoi, miten vaikeaa koko hänen koulu- ja opiskeluaikansa oli ollut lukihäiriön takia, ja avasi, millaisia ongelmia lukihäiriöinen kohtaa opiskellessaan. Miten vaikeaa on kirjoittaa oikein, kun ei vaan näe virheitä. Hän oli tehnyt tekstin parissa töitä tuntikausia, ennen kuin uskalsi lähettää sen minulle.

Luin uudelleen lähettämäni sähköpostin: olinko todella antanut sellaisen vaikutelman, ettei teksti kelpaa? Olinko ollut tyly?

En ollut. Viestini alkoi tervehdyksen jälkeen sanoilla ”Mahtavaa, että innostuit kirjoittamaan…” ja päättyi toivotukseen ”Inspiroivaa opintojen jatkoa!”. Tekstin sisältöä olin kehunut kiinnostavaksi ja informatiiviseksi. Olin kertonut, mitä vaiheita seuraavaksi on tulossa, jotta teksti saadaan julkaisukuntoon.

Työssäni viestintävastaavana en ole päivittäin tekemisissä opiskelijoiden kanssa, ja tällainen tilanne opiskelijan kanssa oli minulle uusi. Toki erilaisia väärinymmärryksiä oli sähköpostiviestinnässä vuosien mittaan tullut, mutten muistanut yhtä perustavanlaatuista.

Opiskelijan viestin perusteella hän ei ollut saanut ymmärrystä ongelmilleen, ja hän oli aina kokenut lukihäiriönsä takia häpeää ja pettymyksiä. Tämän perusteella hän tulkitsi minunkin vastaukseni negatiiviseksi.

Tämä pysähdytti.

Ymmärsin, etten koskaan voi tietää, millaisesta maailmankuvasta, minäkäsityksestä ja elämäntilanteesta käsin vastaanottaja lukee palautettani, jos en tunne vastaanottajaa entuudestaan.

Ja vaikka tuntisin, en aina voi tietää, miten viestiäni tulkitaan. Enkä oikeasti ollut koskaan ymmärtänyt, miten lukihäiriö vaikuttaa esimerkiksi kirjoittamiseen.

Toisaalta opiskelija ei ollut ymmärtänyt, millaisia vaiheita verkkolehden artikkelin julkaisu sisältää, vaikka oli lukenut kirjoittajan ohjeet.

Korjasin seuraavassa vastauksessani opiskelijan saaman käsityksen tilanteesta. Kerroin ensiksi, että hän riittää sellaisena kuin on, ja että tarkoituksenani ei ollut arvostella häntä eikä tekstiä.

Kerroin, että kaikki tekstit käyvät kielenhuollon ja editoinnin läpi, jotta ne ovat lukijalle selkeitä – jopa rehtorin tekstit. Ehdotin myös, että tarvittava kielenhuolto ja ehdotetut muutokset tehtäisiin suoraan tekstiin, niin hänen ei tarvitsisi yrittää hahmottaa vaikeiksi kokemiaan korjausmerkintöjä.

Näin tehtiin, ja artikkeli julkaistiin. Myöhemmin opiskelija kirjoitti blogitekstin intranettiimme sekä toisen artikkelin verkkolehteen. Hän valmistui ylempään AMK-tutkintoon opiskeluun liittyvistä vaikeuksista huolimatta.

Tapahtuneen jälkeen olen yrittänyt avata editointiprosessia vielä paremmin, kun vastaan minulle lähetettyihin artikkeliehdotuksiin, tuli viesti sitten opiskelijalta tai henkilökunnan jäseneltä.

Jokainen artikkeliehdotuksen lähettäjä on tehnyt työtä tekstinsä eteen. Vaikka teksti vaatisi vielä lisätyötä, kirjoittaja ansaitsee saada kokemuksen siitä, että hänen työtään arvostetaan. Meidän tehtävämme ei ole osoittaa virheitä, vaan auttaa kirjoittajaa, jotta teksti tulee julkaistuksi ja lukijat ymmärtävät sen kirjoittajan tarkoittamalla tavalla.

Onko sinulle tullut vastaan tällaisia tilanteita, omassa elämässäsi tai opiskelijoiden kanssa?

P.S. Olin ensin laittanut tekstini aloitukseen tunnetun sitaatin viestinnän professori Osmo A. Wiiolta. Poistin sen, kun luin viestintäkouluttaja Katleena Kortesuon blogin aiheesta (kommentteineen).

P.S.2 Myös Erilaisten oppijoiden liitto järjestää lukuviikkoon liittyvää ohjelmaa.

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

3 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: