Taidenäyttelyä kootessa alkuun on teoksia mukana paljon. Kaikkia ei yleensä voida ottaa mukaan näyttelyyn. Teoksista valitaan ne, jotka parhaiten sopivat kokonaisuuteen ja näyttelyn teemaan. Yhteisnäyttelyssä tarkistetaan myös, että ollaan samoilla linjoilla.
Kun Tiltu Nurminen ehdotti minulle virtuaalinäyttelyä Kehon ja mielen yhteys – hyvinvointia jokaiseen päivään, ajattelin, että teema on ehdottomasti sopiva minulle juuri nyt. Mutta onko minulla sopivia runoja, tai osaisinko kirjoittaa Tiltun suunnittelemiin päiväkohtaisiin otsikoihin sopivia?
Äkkiseltään tuntui siltä, että sopivia runoja ei löydy tai synny. Mietimme jo runojen korvaamista blogiteksteillä. Kunnes aloin käydä kokoelmiani läpi – huomasin, että melkein jokaiselle päivälle löytyi mielestäni sopiva runo, ja monelle päivälle useampikin!
Niinpä oli tehtävä karsintaa, ja lisäksi kirjoitettava pari uutta runoa tätä näyttelyä varten.
Nyt pääset kurkistamaan näyttelyn kulissien taakse: tässä runot, jotka jäivät tällä kertaa pois näyttelystä.
Itsetuntemus – Mikä on minulle tärkeää?
Vessanoven vinkunasta
alkaa uneton yö.
Tilipussi, kylmä sänky,
työtodistus.
Haikaran ikävä.
– Satu Haapala, Haikaran ikävä, 2001
Kurkista, mikä runo ja kuva tämän päivän kohdalta löytyi
Ovatko tekoni linjassa ajatusteni kanssa?
onko oravassa parasta,
kun se poimii käpäliinsä siemenen
ja puputtaa sitä
vai kun se nousee katsomaan minua
aivan liikkumatta,
minäkin
mitä maksaisin
että näkisin sen joka aamu
enkä kuitenkaan
– Satu Haapala
Katso näyttelyyn valittu runo ja kuva
Nukkuminen ja lepo virkistävät aivoja ja muistia
Hiuksissani katedraali
vaaleanpunaisia perhosia
merenpoukamia
Heräsin liian pian
– Satu Haapala
Katso näyttelyyn valittu runo ja kuva
Stressistä tasapainoon
Sieluni paljas
tuulen aukirepimä postilaatikko.
Tyynesti alat lajitella:
tämä talteen,
tuo mietintään,
nämä roskiin.
Rauha palaa kylätielle.
– Satu Haapala, Paljas jalka kytkimellä, 2003
Kävellään, ollaan hiljaa,
metsään, lintutorniin.
Kalliot, sammalet, puut.
Askelet lumessa.
Jotta jaksaisi puhua.
– Satu Haapala, Pirunpelto, 2009
Katso näyttelyyn valittu runo ja kuva
Itsensä arvostaminen – itselle puhuminen positiivisesti ja rohkaisevasti
Olen siivestä pudonnut untuva
pieneen lammikkoon laskeuduin.
Katson kuvaani lammikon pinnassa –
mä siinä lintuna vieläkin uin.
– Satu Haapala
Tämä runo löytyy kokonaisuudessaan kuunneltavassa muodossa tästä mindfulness-harjoituksesta
Katso näyttelyyn valittu runo ja kuva
Lisäksi vaihdoin viimeiselle päivälle valitun runon ja tein sen tilalle uuden, koska alun perin mukaan valittu runo oli talvinen. Sopisi melkein tähän hetkeen…
Kiitollisuus kaikesta mikä on hyvin nyt
Rauha putoaa,
lumisade maantiellä.
Valkoinen seutu lepää.
Tästä olen kiitollinen.
– Satu Haapala, Paljas jalka kytkimellä, 2003
Katso näyttelyyn valittu runo ja kuva
Pääset vielä näkemään koko näyttelyn Facebookista.
Kiitos kun olit mukanamme jakamassa ajatuksia kehon ja mielen hyvinvoinnista!
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 