Kuinka siisti pitää etäpalaverissa olla, jos kamerat ovat päällä? Saako näyttää väsyneeltä, jos on nukkunut huonosti? Onko ulkonäköasioissa eroa, jos ollaan työpaikalla tai etänä?
Markkinointisuunnittelijamme kokeili, mikä toimii LinkedInin rekrytointimarkkinoinnissa: uudet, hienot tilat, hymyilevä ja hyvännäköinen kuvapankkimies vai oikeasti meillä töissä olevat, keski-ikäisen näköiset mieskollegamme jonkun teknisen laitteen parissa.
Vaikka hymyilevien kasvojen on tutkimuksissa todettu vetoavan ihmisiin, markkinoinnissa aitous vetää silti pidemmän korren. Omat symppiksemme saivat aikaan ylivoimaisesti eniten klikkauksia, vaikka ihan vakavan näköisinä siinä ikään kuin jotain selittivät toisilleen.
Luulen, että aitous on näin korona-aikaan nostanut muutenkin suosiotaan. Teams-palavereissa ollaan usein kotiasuissa – ainakin oman yksikön tai tiimin kesken –, taustalla kuuluvat kodin äänet, kuvissa vilahtavat lemmikit tai joskus pienet lapsetkin.
Rohkeimmat esittelevät kodin remppakohteita.
Kotiolojen tuominen toisten näkyville tuo yhteisöllisyyttä, jolle on täytynyt löytää uusia rakennuspalikoita etäaikana. Toki on annettava oikeus yksityisyyteen niille, jotka haluavat pitää kotinsa yksityisenä, työkavereille kuulumattomana tilana.
Noudatin itse pitkään jonkinasteista siistiytymisrutiinia: tukka pitää harjata ja laittaa kiinni, tummat silmänaluset peittää, ehkä vähän huulikiiltoa. Samat kotifleecet kylläkin olivat suurin piirtein aina käytössä. Joskus repäisin ja laitoin eri puseron.
Sairausloman jälkeen vähäisetkin yritykset näyttää siistiltä ja fiksulta karisivat.
Jos olen nukkunut huonosti ja minuun sattuu, miksi en saisi näyttää siltä?
Olen muutaman kerran osallistunut yksikköpalaveriin ilman meikin rahtuakaan. Emme toki kaikki pidä koko aikaa kameroita päällä, lähinnä palaverin alussa.
Silti meikittömyys on minulle iso asia. En ikimaailmassa olisi mennyt kampukselle – enkä kyllä mene jatkossakaan – livenä ilman edes kevyttä siistiytymismeikkiä.
Kun kynnys oli ylitetty, kävin lähikaupassa ilman meikkiä. Eihän maskin takaa muuta näy kuin silmät – ja ne silmäpussit. Aiemmin olen niihin laittanut peiteväriä kauppareissullekin.
En ainakaan huomannut, että kaupan kassa tai kukaan muukaan olisi pyörtynyt nähtyään silmäpussini. Itsekin selvisin ilman kolhuja edes itsetuntoon.
Toki eri asia oli, kun pääsin puhumaan Master School -opiskelijoillemme turvallisuus- ja kriisiviestinnästä. Vaikka tuolloinkin olin ruudulla vain hetken aikaa aluksi ja lopuksi, puin asialliset vaatteet ja kaulakorun, ja laitoin ihan silmänrajaukset (ripsiväriä en ole käyttänyt koskaan).
Kutsutun asiantuntijapuhujan pitää mielestäni näyttää asialliselta ja siistiltä. Kyse on myös kuulijoiden kunnioittamisesta.
Samoin, kun menen kesäkuussa yhtenä lukuisista henkilöstön edustajista valvomaan valintakokeita, aion edes yrittää näyttää ehommalta kuin mitä peilistä aamulla näkyy tai mitä olotilani kenties on.
Ettei kaikkien tarvitse miettiä, mikä tuotakin väsynyttä vanhaa akkaa riepoo ja mitä se täällä tekee.
Siistiydytkö sinä etäpalavereihin tai lähikauppareissuille? Missä kohtaa sinun kynnyksesi on?
Lue myös:
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 