Tänään kesäkuun ensimmäisenä perjantaina vietetään Blogiperjantai21-päivää, joka on Rouva Sanan järjestämä valtakunnallinen bloggaamisen teemapäivä. Tänä vuonna päivän teemana on ”Sitä kokemusta en unohda”.

Tarkoituksena on jakaa muiden kanssa kokemus, hetki, tapahtuma tai muu mieleenjäävä muisto, joka liittyy omaan blogiin.

Olen saanut kokea ja jakaa SATUnnaista-blogini kautta monenlaisia tunteita, tilanteita ja ajatuksia. Yksi kokemus nousee ylitse muiden.

Kun kirjoitin helmikuussa postauksen otsikolla ”Mitä minulle oikeasti kuuluu?”, olin ensin epävarma, voinko julkaista tekstiä. Olin jäänyt sairauslomalle. Muutenkin työyhteisössä ollaan oltu fyysisesti erillään toisistaan, mutta sairausloman myötä eristäytyneisyyden tunne tietysti vielä kasvoi. Blogi tuntui luontevalta tavalta jakaa kuulumisia myös sairausloman aikana.

Silti epäröin. Mietin, onko tällainen teksti lukijoiden mielestä valittamista, jota kukaan ei jaksa lukea. Olen kuitenkin halunnut blogissani puhua monista asioista mahdollisimman avoimesti, ja niin halusin nytkin.

Varoitin lukijoita postauksen alussa aihepiiristä. Epäilin myös, etteivät lukijat kaipaa lisää negatiivisia aiheita koronapandemian keskellä. Aivan ilmeisesti varoittelu ja epäily oli turhaa, koska postausta luettiin paljon enemmän kuin postauksiani keskimäärin.

Se, mikä eniten kosketti ja jäi mieleen, oli se myötätunnon ja vertaistuen määrä, jonka lukijoilta sain Facebook-kommenteissa. Olin aivan häkeltynyt.

Kaikki kommentit olivat kannustavia ja lämpimiä, ja näin jälkikäteenkin luettuna liikuttavat mieltä. Esimerkiksi:

”Kiitos sinulle rehellisestä kertomuksesta. Kaikinpuolin voimaannuttavaa avautumista. Olen aina ihaillut mm. rohkeuttasi käsitellä avoimesti kipeitäkin asioita – niin fyysistä kuin henkistäkin kipuilua.”

Kun sain liikutukseltani ajateltua, tiesin, että tämä on blogini parhaita asioita: aitoa, rehellistä elämää kaikkine iloineen ja kipuineen, aito vuorovaikutuksellinen keskustelu sekä valtava lämpö, kannustus ja myötätunto, jota saan lukijoiltani.

Jokainen kommentti kannattelee ja vie eteenpäin – enemmän kuin kommentin kirjoittaja ehkä uskookaan. Kiitos niistä ihan jokaisesta!

Sydämenmuotoinen kivi, jossa jäkälää

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias Runo- ja äänimeditaatio Resonanssin® kehittäjä, viestintävastaava, kv-koordinaattori, runoilija ja lauluntekijä Maskun Lemusta.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: