Maanantai 21.6.

Pääsemme hikisen ja huonosti nukutun yön jälkeen lähtemään vasta yhdeksän paikkeilla. Yksi tankkauspysähdys, yksi vessa- ja jaloittelutauko ja yksi kuskin lepotauko. Useampi pysähdys kasitien tietöiden liikennevaloissa, sekä pikaiset ruokaostokset Posion S-Marketissa juuri ennen kaupan sulkemista.

Vakioeväinä meillä on voileipiä, kurkkusiivuja ja porkkananpaloja, ekstrana tällä kertaa pensasmustikoita ja minulla vielä ananas-kookos-smoothie. Ei tarvitse pysähtyä syömään.

Kun mies käy tekemässä välttämättömät ostokset – hän saa ne kuulemma tehtyä nopeammin kuin minä – , minä astun koiran kanssa ulos ilmastoidusta, viileästä autosta kosteaan ja lämpimään iltaan. On satanut, ilma tihkuu kosteutta. Ihanaa päästä kävelemään päivän istumisen jälkeen.

Viimeiset puoli tuntia mökille, ja perillä olemme puoli kymmenen maissa. Mökin oven avatessaan saa vastaan kotoisan puun tuoksun. Ja uuden, vaikka pari vuotta mökki on jo ollut asuttavassa kunnossa.

Pientä iltapalaa, lakanat sänkyyn, iltatoimet ja nukkumaan.

Tiistai 22.6.

Siru herättelee pitkin aamua, valoisuus varmaan hämää. Nousemme kahdeksan aikoihin, miehellä on töitä odottamassa. Syön vasta aamupalaa, kun Sirun pitää päästä ulos. Mies lähtee lenkittämään.

Kun saan omat aamutoimeni tehtyä, on puolestaan minulla sellainen olo, että pitää päästä ulos ja kävelemään. Lähdemme yhdessä pidemmälle lenkille. Sää on puolipilvinen mutta lämmin. Onneksi käy sopiva tuuli, ei ole liian kuuma, eikä liikaa hyttysiä.

Käymme vanhalla sillalla. Sieltä on kauniit maisemat.

Lenkin jälkeen lepään hetken sängyllä, melkein nukahdan. Sää on kuitenkin niin kaunis, että nousen ylös ja menen terassille tussien kanssa tekemään heinäkuiseen True love -näyttelyyn liittyvää siipikuviota. Tuuli meinaa napata paperini mukaansa, saan viime hetkellä kiinni ennen kuin paperi lentää terassilta ulottumattomiin. Varsinainen siipi!

Saan siiven valmiiksi, mutta jään nauttimaan lämmöstä silmät kiinni. Kuulen jotain kilinää ja mietin, mitä se mies siellä keittiössä kilistelee. Siinä samassa Siru haukkuu raivoisasti, ja huomaan, että kilinä tuli porokellosta. Kokonainen joukkio poroja lähtee karkuun pienen koiran räyhäämistä.

– Minähän sanoin, että nyt on se aika vuodesta, kun ne kulkevat tästä kaksi kertaa päivässä, mies sanoo. Hän on oppinut tuntemaan porojen liikkeet rakentaessaan mökkiä.

Mies laittaa lounasta, minä teen olkapään jumppaharjoituksia, ja laitan sen jälkeen salaatin. Ehdotan, että menemme ulos syömään. Tämä terassi kyllä kruunaa koko paikan! Aurinko, linnut, järvi.

terassin kaide ja verkko, takana metsää ja järvi

Lounaan jälkeen tekee taas mieli päiväunille. Menen laiturille. Mies tulee käymään laiturilla ja sanoo, että voisi hakea ne aurinkotuolit kelkkavajasta niemen toiselta puolelta. Hyvä ajatus, mutta ilmankin pärjää. Nyt ei jaksa.

Makaan laiturilla selälläni jalat koukussa, nostan housunlahkeet ja hihat ylös ja laitan lippiksen kasvojen päälle, vaikka suojakertoimia onkin. Kuuntelen lintuja, aaltoja laiturin alla ja rantakivissä. Käyn taas unen rajamailla kunnes havahdun. Tarpeeksi aurinkoa yhdellä kertaa.

Mies on menossa neljäksi lähitienoille hakemaan tilaamaansa puusta moottorisahalla ”veistettyä” karhua. Sitä ennen hän ehdottaa pikku päikkäreitä ja sitten yhteistä iltapäivälenkkiä. Sehän sopii!

Lenkki tosin jää lyhyeksi, kun Siru haluaa heti jäljestää poroja. Pari niistä on jäänyt mökkimetsäämme, ja nyt ne raukat eivät tiedä minne menisivät kun räksyttävä koira kulkee juuri siihen suuntaan, johon niiden piti mennä. Koko reissu menee haukkumiseksi.

Kun mies lähtee karhua ostamaan, minä käytän tilaisuuden hyväkseni ja harjoittelen näyttelyn taideillan laulu- ja tanssiesitystä. Sen jälkeen otan kalenterituunaustarvikkeet esille ja jatkan tuunailua. Heinäkuu alkaa olla aika pitkälti valmis.

Alkaa sataa. Ukkosta onkin luvattu koko iltapäiväksi ja illaksi. Taivaalta on kuulunut jyminää koko päivän, mutta taisivat olla ilmavoimien harjoituslentoja Rovaniemen yllä. Sadekuurojen välissä aurinko pilkahtaa esiin.

Mies ehtii karhun kanssa takaisin juuri ennen kuin alkaa vettä tulla kaatamalla.

puinen karhupatsas

Ukkonen kiertelee muutaman tunnin lähistöllä. Valot vilkkuvat useaan kertaan, mutta sähköt eivät mene poikki. Siru ei yleensä pelkää ukkosta, ei edes uudenvuoden raketteja, mutta käpertyy nyt pöydän alle isännän jalkojen juureen. Järven kaikupohja suurentaa ukkosen jylinän, pienen koiran korvissa se tuntuu varmasti ilkeältä.

Pääsemme kuitenkin kävelemään iltalenkin poutasäässä ukkosen häivyttyä lopulta muille maille. Ennen nukkumaanmenoa katsomme Netflixistä muutaman jakson ranskalaista Lupin-sarjaa.

mäntymetsää ja järvi

Keskiviikko 23.6.

Aamu alkaa kyyneleet silmissä seitsemän aikoihin.
– Mihin sattuu?, mies kysyy.
– Joka paikkaan. Se pahuksen hermosärkylääke. En saanut kunnolla nukuttua.

Takana on kolme todella huonosti nukuttua yötä. Hermosärkylääke ei ole auttanut olkapääkipuun, joten lopettelen sen käyttöä asteittain lääkärin ohjeiden mukaan. Lääkäri varoitti, ettei sitä saa omin päin eikä yhtäkkiä lopettaa. Saan pienen aavistuksen siitä, miltä isästä on ehkä tuntunut, kun Parkinsonin taudin loppuvaiheessa sopivaa lääkeyhdistelmää haettiin uudestaan ja uudestaan.

Otin illalla Buranaa särkyyn, mutta aamuyöllä käsi särki niin että hain pakastimesta kylmäpakkauksen olkapäähän. Sen ja meditaatio-ohjelman avulla olin torkahtanut hetkeksi selälläni, mutta kun heräsin omaan kuorsaukseeni ja yritin kääntyä, käsi sattui ihan perhanasti. Ja kyljellä ollessa lonkka särkee.

– Kylmähoitoa sitten, mies sanoo, tulee lähelle ja silittelee.
– Juu, menen järveen nyt aamulla, vastaan.

En ole mennyt noin 13-asteiseen veteen ilman saunaa varmaan koskaan, mutta nyt olen päättänyt mennä (isoveli on kyllä pistänyt paremmaksi, avantoon ilman saunaa!). Aamu on pilvinen ja viileä, lämpöasteita ilmassakin 13. Uikkarit päälle ja rantaan. Tästä ne siellä etelässä nyt unelmoi 30 asteen helteessä.

Vesi on korkealla. Kylmään veteen on mentävä päättäväisesti. Eikä tämä ole edes kylmää, kun toukokuussa olimme juuri jäiden lähdettyä, tosin saunasta. Nyt vesi on jo sen verran lämpimämpää, ettei kylmä satu jalkoihin. Olen vedessä puolisen minuuttia. Uiminen on hankalaa, kun oikean käden kanssa voi tehdä vain pientä liikettä.

Nousen ylös, ja olo tuntuu hyvältä. Käsi ei särje, eikä mikään muukaan paikka. Särky pysyy poissa kolme varttia, mutta mieli on hyvä senkin jälkeen. Ja särkykin lievempää.

Aamulenkin jälkeen käymme kylällä tekemässä yhdessä isommat ruokaostokset. Porukkaa on liikkeellä, kaupan piha on melkein täynnä autoja. Siru odottaa autossa kauniisti, vahtii kaupan ovea. Mennen tullen Siru haukkuu autosta kaikki näkösällä olevat porot.

Takaisin tultuamme mies tekee hetken töitä, lähtee sitten kaatamaan puita, kun on sopivan viileä ilma. Saunaan tarvitaan polttopuita.

Minä syön välipalaa, mietin lukemaani kirjaa, elämääni ja kipujani, edellisten sukupolvien elämää ja edellisiä elämiäni, kirjoitan mökkipäiväkirjaa ja alan tehdä myöhäiseksi lounaaksi uunilohta, lohkoperunoita ja salaattia.

Päivän aikana särkyä ei juuri huomaa. Illalla mennään saunaan ja järveen.

koira lepää lepotuolissa viltin päällä
Siru lepäämässä saunomisen jälkeen. Jotenkin kummasti 50-vuotislahjaksi saamani viltti on päätynyt Sirun käyttöön. Sekä uusi lepotuoli.

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

4 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: