Mökkipäiväkirja 24.–25.6.2021

Torstai 24.6.

Olemme molemmat nukkuneet yön paremmin. Särkyä ei ole ollut. Nousemme vasta puoli kymmeneltä. Sää on pilvinen, asteita ne samat 13.

Kun pääsemme aamulenkille, kello on jo yksitoista, ja aurinko alkaa häämöttää pilvien läpi. Onneksi laitoin suojakertoimet (50+, hormonikorvaushoito ja maksaläiskät…). Tulee lämmin, minäkin tarkenen ottaa hanskat ja huivin pois. Äiti aina sanoi, että ”Satulla on sormikkaat vielä juhannuksenakin”.

Kierrämme polkua läheltä vuokramökkiä, jossa on kaunis collie pihavahtina. Koira onkin vapaana, ja jännitämme, miten tässä käy. Siru on yleensä ärhäkkänä muille koirille.

Tämä on ilmeisesti uros, ja lähestyy Sirua varovaisen uteliaana. Sirukin tutustuu uuteen kaveriin rauhallisesti. Hetken aikaa siinä tekevät tuttavuutta. Collie haluaisi lähteä peräämme, mutta saamme sen kääntymään takaisin.

Mies laskeskelee, mitä tavaraa tarvitsee Kuusamon rautakaupasta ja minkä verran. Minua ei autossa istuminen tai rautakaupassa käyminen niin kiinnosta, jään mökille Sirun kanssa.

Kuuntelen YouTubesta pohjoisamerikkalaista shamaanimusiikkia, ja harjoittelen shamaanilaulua näyttelyn taideiltaa varten. Samaan syssyyn menee laululäksy Bizet ja yksi oma kappale.

Siru tulee syliin, rauhoittelen sitä samalla. Se on levoton kun isäntä lähti. Käymme pikkulenkillä. Se haluaisi jäädä risteykseen istumaan ja odottamaan isäntää takaisin – puoliksi Mittelspitz, jonka sanotaan olevan erittäin uskollinen isännälleen. Sitä hän on 110-prosenttisesti.

Lueskelen Kauneus ja Terveys -lehtiä vuosilta 2009 ja 2014, bongailen kalenteriin sopivia juttuja. Kuopus soittaa ja kysyy, mistä löytyy osoitteita, että hän voi postittaa kiitoskortit häntä valkolakin vuoksi muistaneille. Minulla on osoitteet edelleen vanhassa paperisessa puhelinmuistiossa.

– ”Isi töihin?” Mikä tällanen numero on?, teini ihmettelee lankapuhelinnumeroa. Aivan, muistio on peräisin kouluajoiltani. Sieltä löytyy enemmän yliviivattuja eli vanhentuneita kuin ajantasaisia tietoja. Mutta tarvittavat tiedot löytyvät.

Laitan kanakeittoa ja kuuntelen juhannuksen ja heinäkuun Maya-astrologista katsausta, joka kuulostaa juuri sopivalta heinäkuun suunnitelmiini.

Keitto on hyvä valinta silloin, kun ei tarkkaan tiedä, milloin toinen palaa asioilta. Ja paluu meneekin alkuiltaan, joten syömme ”lounasta” puoli kuuden aikaan. Olen toki syönyt lounasaikaan lohi-rieskarullan, ja iltapäivällä puolikkaan suklaalevyn…

Viestittelemme vielä kotivahtina toimivan kuopuksen kanssa ja muistuttelemme erinäisistä asioista. Huomaan netistä otsikon, jonka mukaan ukkosmyrsky on tehnyt lähikunnissa ennennäkemätöntä tuhoa. Huh, karmeaa jälkeä.

Laitan äidille viestin, että meillä on kaikki kunnossa, ja varmistan, että hänkin voi hyvin. Onneksi helteet ovat kuulemma tänään hellittäneet.

Illalla puran vielä loput matkatavarat kaappiin, ja yllätyn, miten paljon olenkaan varannut kirjoja ja lehtiä luettavaksi. Saisinkohan kaikkea luetuksi, vaikka sataisi koko mökkireissun?

Perjantai 25.6. Juhannusaatto

Aamulla on jo parikymmentä astetta lämmintä ja aurinkoista. Vetkuttelemme vuoteessa, ja sen jälkeen aloitamme päivän raikkaalla aamu-uinnilla. Mikä ihana alku juhannukselle! Emme ole juhlaihmisiä (paitsi minä olen jouluihminen tietyissä asioissa), mutta kyllä tällainen mökkiaamu on juhlaa.

Aamulenkin jälkeen mies jatkaa puuhommia, minä lueskelen terassilla Suomen Elleä huhtikuulta 2011. Kirjaston poistolehdessä silloinen projektipäällikkö Nasima Razmyar poseeraa tyylikkäänä safarihenkisessä jakussa Seppälän ”Oman elämänsä supermalli” -mainoksessa, jossa on isolla teksti ”Luota itseesi”. Edulliset löydöt -palstan sandaalien korokepohjat ovat todella korkeita. Kevään muodikkain asuste on ryhdikäs pikkulaukku vyölaukuksi kiedottuna. Cubus on rantautumassa Suomeen.

Lehdessä on myös mielenkiintoinen artikkeli kotimaassa aiemmin musiikki- ja mainosalalla vaikuttaneesta Nanna Mikkosesta, joka selviytyi syövästä ilman lääkkeitä ja opiskeli Japanissa terapeutiksi ja Yhdysvalloissa joogaopettajaksi. Monien vaiheiden jälkeen hän perusti New Delhiin oman vaatesuunnitteluyrityksen. Nettisivujen perusteella Nanna on jälleen tehnyt irtioton: ”On journey to redefining”.

Käyn kantamassa pilkottuja puita varastoon, pienen määrän kerrallaan. Saamme kertyneen kasan kannettua yhdessä aika nopeasti.

Lounaan jälkeen soitan pitkän puhelun äidille. Tiedän, että hän on yksinäinen. Isän viimeiset vaiheet alkoivat viime juhannuksesta. Ja nyt vielä nämä helteet päälle.

Juttelemme omat, lasten ja sukulaisten kuulumiset. Äiti on käynyt jo aamulla kävelyllä ja poiminut luonnonkukista kimpun. Siskon mies on käynyt onneksi viikko sitten ostamassa kunnollisen tuulettimen. Muuten olisi vallan liian tukalaa kerrostaloasunnossa tällaisella helteellä.

Meillä on juuri sopiva juhannuskeli, ja sauna lämpimänä. Kokkoa emme kahdestaan tarvitse, ja mihinkään juhannusrientoihin meitä ei saisi raahaamallakaan.

Illalla grillaamme kanafilepaloja.

Lue ensimmäinen osa mökkipäiväkirjasta