Löysin vanhasta muistivihosta erään lomareissun paluumatkalla kirjoitettuja muistiinpanoja. Poimin tekstistä pari kohtaa.
”Kiviä pitää selvittää, mikä niissä vetää puoleensa. Vesi on aika ilmiselvä. Järvi on joka hetki erilainen.”
”Kivien kauneus, turvallisuus, pysyvyys, ikiaikaisuus.”
Olen ollut aina viehtynyt kiviin ja kallioihin, suorastaan kiintynyt. Lapsuudenkoti oli kallion kainalossa, ja vietin aikaani kallioiden koloissa.
Oman kodin rakensimme kallion ja metsän kupeeseen, rakastuimme tontin isoihin siirtolohkareisiin.
Omaa tonttia raivatessa syntyi tämä runo:
Kiviä ei opi ulkoa,
isojakaan.
Kerran jo luulet nähneesi ne kaikki –
yllättäen edessä taas yksi
mahtava metsän henki.
Kaikki on enemmän:
pienet kivet jäävuoria, maa
vapautensa saanut
ensi vuonna vihreä.
– Satu Haapala, Haikaran ikävä, 2001
Ollessani jonkin aikaa töissä Helsingissä kävin Temppeliaukion kirkossa, ja kirjoitin:
Voisin jäädä näihin kiviseiniin
nukkumaankin
ne ovat turvalliset, tuttavat.
Tuohon koloon käpertyisin,
aamulla sivelisin sen taas läpi
enkä jättäisi sitä.
Kiven ikikauneus kuin laulu.
– Satu Haapala
Eipä siis ole ihme, että myös jatulintarhat ja pirunpellot ovat minua kiinnostaneet.
En ole kuitenkaan kivien keräilijä, kuten jotkut ”kivi-ihmiset”, enkä myöskään perehtynyt eri kivilajien värähtelyjen terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin, joista löytyy paljon aineistoa netistä. Kotoa löytyy vain Visbyn rannoilta kerättyjä fossiilikiviä sekä musta, valkoraitainen soikea kivi, jonka muistaakseni on jompi kumpi pojista löytänyt.
Kävin joskus reilu kymmenen vuotta sitten päivän kestävällä Valonian järjestämällä Varsinais-Suomen kivilajit -retkellä. Kiersimme asiantuntijoiden kanssa Kaarinan Rauvolanlahdella katsomassa vulkaanisia kiviä ja Ilpoisissa tonaliittia, Etelä-Suomen yleisintä syväkiveä. Turussa tutustuimme Tuomiokirkon kiviin, ja Maskun Rivieralla saimme tietää, miten entinen merenpohjan savi on muuttunut suonigneissiksi.
Lopuksi kävimme vielä Mietoisissa kiillegneissipaljastumalla ja kirkolla sekä koulun pihassa katsomassa jääkauden uurteita kalliossa. Mukaan saimme kirjasen ”Etelä-Suomen ja Viron prekambrinen kallioperä”, joka on Tallinnan teknillisen yliopiston Geologian instituutin ja Turun yliopiston geologian laitoksen yhteisjulkaisu.
Kirjanen alkaa seuraavasti:
”Jokaisessa kivessä, oli kyseessä irtokivi tai kiinteä kallioperä, on säilöttynä osa maapallon historiaa. Raahe–Laatokka -linjan eteläpuolella oleva Suomen kallioperä muodostui 1920–1275 miljoonaa vuotta sitten. Linjan pohjoispuolella suuri osa kallioperästä on vanhempaa: nämä kivilajit ovat arkeeisia, ja ne syntyivät yli 2500 miljoonaa vuotta sitten.”
Ja tällaista on Etelä-Suomen kallioperän historia:
”Suurin osa Etelä-Suomen kallioperästä on syntynsä jälkeen kokenut metamorfoosin, jonka seurauksena siinä on tapahtunut mineralogisia ja rakenteellisia muutoksia. Kivien metamorfoosi […] on seurausta kivien joutumisesta uusiin paine- ja lämpötilaoloihin. Etelä-Suomen kallioperän metamorfinen kehitys liittyy alueen vuorijonokehitykseen, ja laajoista kivilajiyksiköistä vain rapakivigraniitit ja muutamat muut kivilajit (Satakunnan jotuniset hiekkakivet ja diabaasit ) ovat välttyneet metamorfoosilta, koska ne muodostuivat vasta vuorijonoliikuntojen jälkeen.”
Olen jo unohtanut suuren osan sekä kiviretken että kirjasen sisällöstä, mutta painettuun sanaan voi aina palata, ja toki tietoa löytyy netistäkin. Kiinnostavaa oli kuulla kivilajien synnystä, ja nähdä eri paikoissa käytännössä, millaisia jälkiä erilaiset geologiset prosessit ovat jättäneet.
Jatulintarha-hankkeen aikoihin, taisi olla vuonna 2010, kävi mielenkiintoinen yhteensattuma. En muista enää, miten juttu sai alkunsa, taisin lukea asiasta vai mainitsiko joku, ja lähdin sitten ottamaan selvää.
Nimittäin yksi käännöstieteen (josta siis olen tutkintoni opiskellut) kotimaisista kärkinimistä, Justa Holz-Mänttäri, on perehtynyt kivien värähtelyyn. Tapasin hänet asian tiimoilta, ja hän tutustutti minut käsitteeseen ”geomantia”, Geomantie. Sain häneltä saksankielistä materiaalia aiheesta.
Silloin ajattelin, että kyse on nimenomaan kivistä ja niiden värähtelystä. Geomantia on kuitenkin laaja ajattelutapa, joka – yksinkertaistaen sanottuna – perustuu muinaiseen ”Äitimaa-uskontoon”. Sen mukaan maaperässä on magneettisia virtauksia, jotka vaikuttavat ihmiseen ja ihmisen toimintaan tavoin, joita nykyaika ei välttämättä tunnusta.
Paljon muutakin tietoa geomantiasta löytyy googlaamalla, kun vaivautuu katsomaan muita lähteitä kuin Wikipediaa. Esimerkiksi Saksassa on olemassa geomantian koulutusta, joka tähtää erilaisin tavoin muun muassa ihmisen ja luonnon tiiviimmän yhteyden saavuttamiseen.
Toistaiseksi olen tyytynyt ihailemaan ja kuvaamaan erilaisia kiviä. Tiedä häntä, ehkä joskus kivet ja minä kohtaamme toisemme jollain aivan toisella tavalla tai tasolla.
Mikä on sinun suhteesi kiviin?
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 