Kun isäntä ja koira aamulla vielä nukkuivat, nousin ylös. En ollut nukkunut enää pariin tuntiin. Mökin ikkunasta näin, että järvellä oli aamu-usvaa. Aurinko ei vielä ollut ehtinyt häätää sitä pois.

Tiesin, että hetken päästä usvaa ei enää olisi. Puin nopeasti vaatteet ja lähdin rantaan. Usva liikkui rantojen liepeillä, muodosti kuvioita, alati muuttuvia hahmoja.

Kala käväisi pinnassa ja jatkoi vedenalaista elämäänsä. Kauempana lintu nousi lentoon järvestä, oliko uikku, kuikka, sotka vai joku muu, sitä ei maallikon silmä kaukaa erottanut.

Muita ääniä ei kuulunut. Ei tuulta, ei maininkeja, vain äänetön järven väreily.

Ja yhtä äänetönnä jatkoi usva omaa tanssiaan vielä hetken, ennen kuin aamun aurinko nousisi karkottamaan sen päiväpesäänsä.

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: