Kun isäntä ja koira aamulla vielä nukkuivat, nousin ylös. En ollut nukkunut enää pariin tuntiin. Mökin ikkunasta näin, että järvellä oli aamu-usvaa. Aurinko ei vielä ollut ehtinyt häätää sitä pois.
Tiesin, että hetken päästä usvaa ei enää olisi. Puin nopeasti vaatteet ja lähdin rantaan. Usva liikkui rantojen liepeillä, muodosti kuvioita, alati muuttuvia hahmoja.
Kala käväisi pinnassa ja jatkoi vedenalaista elämäänsä. Kauempana lintu nousi lentoon järvestä, oliko uikku, kuikka, sotka vai joku muu, sitä ei maallikon silmä kaukaa erottanut.
Muita ääniä ei kuulunut. Ei tuulta, ei maininkeja, vain äänetön järven väreily.
Ja yhtä äänetönnä jatkoi usva omaa tanssiaan vielä hetken, ennen kuin aamun aurinko nousisi karkottamaan sen päiväpesäänsä.
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 