Kirjoitin vuoden alussa postauksen siitä, mitä toivon alkavalle vuodelle – Sinulle ja minulle. Katsotaanpa, miten toiveet ovat omalta osaltani tähän mennessä toteutuneet, kun vuoden viimeinen neljännes on alkamassa ja koronaetäily päättymässä.
Toivoin
kauneutta päiviin…
Kauneutta olen saanut esimerkiksi kalenterituunauksista, etätyöpisteen edessä aukeavasta näkymästä, mökkireissuilta, koiralenkeiltä ja musiikista.
läheisyyttä…
Sairausloma ja etätyöaika ovat osaltaan lisänneet läheisyyttä puolison kanssa. Kuopuksen lähtö varusmiespalvelukseen heinäkuussa tuntui oudolta. Ja neljä viikkoa peräkkäin kiinni tuntuu vanhemmista todella pitkältä…
Ystävien tapaaminen on jäänyt liian vähälle, osittain oman jaksamisen, osittain koronan ja muiden syiden takia.
terveyttä…
Koko perhe on ainakin toistaiseksi välttynyt koronavirukselta. Olkapään kipuun on pitänyt tottua, ja se on ottanut koville.
Yllättävän monia asioita oikeakätinen voi vasemmalla tehdä: hiiren käytön lisäksi hiusten ja hampaiden harjaaminen onnistuu, sekä kaikenlainen nostaminen, kantaminen, ojentaminen ja kurkottelu. Koiran hihnan pitäminen vasemmassa tuli äkkiä tavaksi, kun koira oli muutaman kerran riuhtonut vainun perään ja hihna oli ollut oikeassa kädessä.
tunteita ja taidetta…
Niitä on tähän aikaan mahtunut paljon! Alkuvuonna opettelin itsemyötätuntoa, tunsin kiitollisuutta ja käsittelin kipua tunteiden kautta.
Taidetta elämään ovat tuoneet heinäkuun taidenäyttely ”True love – itsensä rakastamisen taito” , sen taideilta sekä taidekortit Tiltu Nurmisen kanssa. Myös loka-marraskuussa ja ensi vuonna tulossa olevien taideprojektien valmistelu on näkynyt arjessa.
mukavia yllätyksiä…
Tiltu Nurmisen kanssa pidetyt virtuaalinäyttelyt ”The ocean of wisdom – omaa sisäistä viisautta kuunnellen” ja ”Kehon ja mielen yhteys – hyvinvointia jokaiseen päivään” olivat todella mukavia yllätyksiä.
Ihana yllätys oli myös se, että pääsin kokemaan Etelä-Lapin ruskan etätyöreissulla!
seikkailuja…
Kerroin syysseurantapostauksessa, miten jäin poimimaan puolukoita miehen ja koiran mennessä edeltä. Oikeasti sen jälkeen kävi niin, että hetken päästä näin veneen menevän ohitseni jonkin matkan päässä, luulin, että mies oli kyllästynyt odottamaan ja lähtenyt hakemaan minua veneellä. Huutelin ja huidoin veneen perään, että ”Täällä mä olen! Mihin sä meet?”
Vene jatkoi matkaa saaren toiselle puolen. Ajattelin, että lähden sitten menemään metsän läpi toiselle rannalle. Paksussa sammaleessa ja korkeiden varpujen yli saapastellessani kirjoitin tekstaria: ”Ajeletko huviksesi vai etsitkö mua?”
Mies vastasi, että täällä veneessä ovat istuneet odottamassa koko ajan.
Ja lähetti onneksi karttasijainnin perään. Olin menossa suunnilleen oikeaan suuntaan venepaikkaa kohti, mutta tein vielä aika monta mutkaa, kun luulin tietäväni reitin ja suljin kartan välillä.
Saari olikin yllättävän iso…
Ja minä olin yltä päältä hiessä, kun pääsin veneelle.
Mahtoi ihmetellä se veneilijä, jonka perään olin huudellut ja huitonut!
sopivasti juhlahumua…
Moni, joka joutui viime vuonna perumaan juhlansa, on ehkä päässyt tänä vuonna viettämään juhlia. Meillä kuopus sai valkolakin (ihan ajallaan) ja me saimme pidettyä pienet juhlat, vaikkakin tosi pienesti, varmuuden vuoksi vain muutamien lähimpien sukulaisten kanssa.
pinnan alta löytyviä aarteita…
Sisäisten matkojen matkatoimiston Kehotietoisuus II -kurssin myötä otin käyttöön siskolta saamani muistikirjan, jonka nimeksi annoin Mahdollisuuksien kirja ja luomiskirja.
Kirjaan on kertynyt ideoita, mahdollisuuksia, suunnitelmia. Jotkut niistä toteutuvat, jotkut muuttavat muotoaan ja jatkojalostuvat, jotkut ehkä voi unohtaa tai muuten jättää taakseen. Uskon, että sieltä löytyy aikanaan aarteita!
jonkin uuden syntymistä…
Veikkaan, että korona-ajan jatkuessa aika moni on tehnyt jotain itselleen uutta: kutonut, leiponut, rakentanut terassin, retkeillyt, kunnostanut jotain vanhaa…
Kun annoin vasemmalle kädelleni luvan johtaa tanssia, en tiennyt, mihin se johtaisi. Kun vielä samaan aikaan lauloin, löysin itsestäni uuden ilmaisumuodon.
Paitsi että vähän se muistutti harmonisessa laulussa käytettäviä käsiliikkeitä. Niitä en silloin opetellut, kun kävin harmonisen laulun ryhmässä – kovin vaikealta tuntui opetella, mitkä käsiliikkeet liittyivät mihinkin säveleen. Nyt kun sain antaa liikkeen ja äänen vapaasti viedä, ei tarvinnut miettiä, meneekö oikein.
Alkuvuoden aikana on syntynyt myös jonkin verran uusia runoja, uudenlainen ajatus runokokoelmasta, muutamia sävellyksiä ja sanoituksia, päätös omasta konsertista, fiiliskortit sekä ensimmäinen yleisöluentoni ”14 keinoa stressistä palautumiseen” Raisio-opistossa.
hetkiä auringossa…
Auringosta on päättyneenä kesänä saatu nauttia!
Kesän aikana valmistuivat mökkiterassin kaiteet, ja Siru pääsi vapaammin nauttimaan auringosta terassilla.
Äidin kanssa kävin Ruissalon Kasvitieteellisessä puutarhassa kauniina loppukesän päivänä.
aikaa luonnon yksityiskohtien huomaamiselle…
Luonnossa liikkuminen on lisääntynyt korona-aikana. Omalla kohdallani tällaista hidasta luontoaikaa on löytynyt erityisesti koiralenkeiltä ja mökkireissuilta.
…sekä paljon paljon rakkautta!
Sitä on ollut – samoin ikävää, kaipuuta ja suruakin, jotka kai kuuluvat erottamattomasti rakkauteen.
Millainen vuosi sinulla on ollut tähän mennessä?
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 