Kävin viime viikolla sosiaali- ja terveysalan opiskelijoittemme tekemissä mittauksissa Sun hyvä elämä -klinikalla ICT-Cityssä. Mittaukset tarjottiin Turun AMK:n henkilöstölle osana opiskelijoiden järjestämää työhyvinvointipäivää.
Kaikkiin mittauksiin en pystynyt osallistumaan kipeän olkapään takia, esimerkiksi liikkuvuustesteihin. Osallistuin lihasvoiman ja kehonhallinnan mittauksiin.
Tarjolla oli myös muun muassa verenpainemittaus, psyykkisen kuormituksen arviointi sekä voimavarakartoitus.
Horjuu, ei horju, horjuu
Ensimmäisenä testattiin staattinen tasapaino yhdellä jalalla seisten. Vapaa jalka asetettiin maassa olevan jalan polvea vasten. Testi loppuu, kun maksimiaika eli minuutti on kulunut, tai kun testihenkilö horjahtaa.
Luulin, että testi tehdään kummallakin jalalla, mutta toisen jalan tulos olisi riittänyt. Halusin tehdä molemmat puolet. Molemmilla sain täyden minuutin horjumatta juurikaan.
Seuraava keskivartalon hallintaa mittaava testi olikin tosi vaikea. Piti mennä kontalleen mittalaudan päälle niin, että lauta on käsien välissä, ja peukalo, polven sisäreuna ja isovarvas koskettavat lautaa. Tehtävänä oli nostaa saman puolen käsi ja jalka alustasta, ojentaa suoraksi, viedä kyynärpää ja polvi yhteen, ojentaa uudelleen ja tuoda takaisin alas – koskettamatta nostettavalla kädellä tai jalalla ylimääräisesti lattiaan.
Olen pystynyt tekemään tuon liikkeen aiemmin jumpassa, ja ajattelin, että pystyn nytkin.
No, enpä pystynyt.
Vaikka sain yrittää uudelleen, ei onnistunut kummallakaan puolella. Se on vaikeaa, kokeile vaikka!
Oma kehonhallintani on vuoden aikana heikentynyt, kun en ole kunnolla pystynyt jumppaamaan. Ja vaikka jotain olisin pystynyt, motivaatio on ollut välillä hukassa, kun olkapään kivun aiheuttajasta ei ole ollut varmuutta, eivätkä mitkään kuntoutusliikkeet ole tuntuneet auttavan kipuun.
Sain lopulta tehdä helpomman version eli vastakkaisen jalan ja käden liikkeen. Se onnistui hyvin, ja sain pisteitä peräti 2/3, huolimatta helpotetusta versiosta.
Opiskelija kirjasi paperiini:
”Vas. yläraajan ja oik. alaraajan nostaminen onnistui. Lannerangan ojennus lisääntyi. Oik. yläraajan ja vas. alaraajan nosto hallittu.”
Tarkkaan havainnoitu. Lannerangan hallinta on ollut pitkään haasteeni. Oikeaa, kipeää kättä nostaessani oli pakko keskittyä liikkeeseen enemmän ja tehdä rauhallisesti, ja liike oli sen takia hallittu.
Dynaamista tasapainoa mitattiin tähdenmallisen kuvion päällä (SEBT, star excursion balance test). Tällaista testiä en ollut ennen nähnyt tai tehnyt. Siinä seistään yhdellä jalalla kuvion keskellä, ja vapaalla jalalla kurkotetaan jokaista viivaa pitkin mahdollisimman kauas ja mahdollisimman hallitusti.
Opiskelijan kirjaus:
”Oikea: tasapainon säilyttämiseen hyödynsi nilkan liikettä. Vasen: taakse ja vasemmalle kurottaessa tasapaino horjui. Kurotus 50–80 cm.”
Tätä mittausta ei ollut pisteytetty, mutta ymmärsin, että tulos oli kohtuullisen hyvä.
Surkea puristus, erinomainen kyykkäys
Siirryin seuraavaksi lihasvoiman mittauspisteelle. Puristusvoimaa mitattiin kahvan näköisellä laitteella, jota piti puristaa kämmenessä niin kovaa kuin pystyi. Mittarin näyttämä lukema suhteutettiin ikään.
Puristusvoimani oli kummallakin kädellä selvästi keskimääräistä heikompi. Tämä ei ollut varsinaisesti yllätys, mutta harmitti silti, miten heikko tulos oikeasti oli.
Olen tehnyt jonkin verran punttitreeniä ohjeiden mukaisesti, mutta olkapää ärtyy helposti. Onneksi olen ensi viikolla menossa hermoratatutkimukseen. Siinä saadaan toivottavasti varmuus, onko kyseessä hermopinne vai ei, ja mitä kuntoutusta voi ja pitää tehdä.
Kyykkäystestissä (alaraajojen kestovoima) sen sijaan tulokseni oli ikään suhteutettuna erinomainen, 39 kyykkäystä minuutissa. Kyykkäyksissä vietiin sormenpäät lattiaan, ja nousussa polvet ja lonkat piti ojentaa loppuun asti.
Tuntuu reisissä vieläkin…
Lopuksi oli vielä staattinen vartalon ojennus, jossa mitattiin selän ja vartalon ojentajalihasten staattista kestävyysvoimaa. Asetuin penkille päinmakuulle niin, että lantio jäi penkille, ylävartalo piti kohottaa vaakatasoon ilman penkin tukea. Mittausta tekevä henkilö piti jaloista kiinni.
Testi päättyy, kun vartalo ei enää pysy vaakatasossa, kun ilmenee lihasvapinaa tai viimeistään kolmen minuutin kuluttua.
Ajattelin, että tämäkin menee huonosti, mutta pysyin kuin pysyinkin koko kolme minuuttia. En kyllä yhtä helposti kuin joitakin vuosia sitten selkäkuntoutuksen lopputesteissä. Silloin olin hyvässä kunnossa, monellakin mittarilla mitattuna.
Siinä on hyvä tavoite: yhtä hyvään kuntoon, tai vaikka parempaankin!
Oletko sinä osallistunut vastaavan tyyppisiin mittauksiin?
P.S. Sinäkin voit käyttää Sun hyvä elämä -klinikan palveluja! Opiskelijat toimivat opettajan ohjauksessa.
Jos sinua kiinnostaa selkäkuntoutus, voit lukea omista kokemuksistani lisää postauksestani Liikkumisen elämänkaari, osa 3.
Jos haluat tietää, miten minusta tuli ryhmäliikuntaohjaaja ja mitä sitten tapahtui, kerron siitä postauksessa Liikkumisen elämänkaari, osa 2.
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 