”Naisen ääni muinaisuudesta tulevaisuuteen” – Lemun kirjastossa taidenäyttely marraskuussa

Marraskuussa vietettävän Runoviikko-festivaalin teema ”Runo ja lava” inspiroi kolmea taiteilijaa tuomaan esiin naisen ääntä erilaisin taiteen keinoin.

– Alitajunta puhuu kuvien, myyttien ja symbolien kieltä. Tuon näyttelyyn unenomaisen maalauksen Näkijä. Olen maalannut sitä pidempään kuin yhtäkään aiempaa teostani, viime vuoden joulukuusta alkaen aina ripustuspäivään saakka, kertoo maskulainen sana- ja kuvataiteilija Veera Ruohomäki.

– Olen maalatessani kuunnellut menneisyyden naisten ääniä, periytynyttä narratiivia, ja kurottanut yli – kohti tulevaa. Olen myös pohtinut sitä, miten ilmaisen itseäni naisena, kulttuurimme sukupuolittuneisuutta ja binäärin käsitettä. Jokainen meistä on ainutlaatuinen yhdistelmä naiseutta ja mieheyttä.

Ruohomäki on työstänyt luuta vuodesta 2016. Se on kiehtonut häntä lapsesta asti.

– Tähän näyttelyyn tuon kolme luonnonväreillä värjättyä naarashirven kalloa ja muita, luonnosta löydettyjä luita. Värjäysprosessissa on hyvin paljon samaa kuin maalaamisessa. Halusin tuoda esiin värin intensiteetin ja luonnonmateriaalin mystisen kauneuden. Kun hirven kohtaa, jää ihailemaan sen hienostunutta, majesteettista olemusta. Jotenkin ikiaikaista ja samalla kömpelöä.

– Mitä minä jätän jälkeeni, kun lopulta olen osa luonnon kiertokulkua? Toivon, että töideni äärellä voisi haltioitua, avata mielensä ja nähdä uudesti. Katsoa kuin lapsi, Ruohomäki toteaa.

Lemulainen runoilija Satu Haapala tuo näyttelyyn runoja, joissa on niin yksityistä kuin yhteiskunnallista näkökulmaa naisen ääneen.

– Keskiajalla, jolloin harva nainen sai ääntään kuuluviin, vaikutti saksalainen abbedissa, kirjailija, mystikko ja kirkkomusiikin säveltäjä Hildegard Bingeniläinen. Hänen musiikkinsa ja kirjallinen tuotantonsa elävät tänäkin päivänä, lähes tuhannen vuoden jälkeen. Yksi näyttelyn runoista sekä avajaistemme osuus liittyy hänen musiikkiinsa, Haapala kertoo.

Runoista löytyy myös viite suomalaisten äitien suulliseen perintöön, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle, ja kohtaa runossa nykypäivän. Toisessa runossa tiivistyy naisen rooli yhteiskunnassa läpi vuosisatojen: ”…oktaavia alempana. /Perussävel, johon palaat, / kokonuotti, / tyhjä / ilman soittajaa.”

Jo pitkään yhteisiä näyttelyitä pitäneessä taiteilijakolmikossa on mukana myös Tiltu Nurminen Nousiaisista. Häneltä näyttelyssä on akvarellikollaaseina tehtyjä mandala-kuvioita.

– Perinteisesti enemmän naisellisena ominaisuutena pidetään kykyä ilmaista tunteita vapaasti, mutta toivoisin, että se olisi mahdollista ja sallittua myös miehille. Mandaloissani näyttäytyvät tunteet ja chakrojen energiat rauhallisesti pyörivinä ja värikkäinä muotoina. Kun kaikki chakrat ovat avoinna ja toimivat hyvin, ovat mieli ja keho hyvässä tasapainossa.

Nurmisen mielestä Mandala-kuvio kuvaa myös hyvin sitä herkkyyttä ja lempeyttä, jota kukissa on, ja sitä voimaa, kuinka paljon ne ilahduttavat meitä ja nostavat energiatasoamme kauniilla olemuksellaan ja tuoksullaan.

Kukissa ilmenee hyvin myös hetkestä nauttimisen merkitys, koska ne loistavat vain lyhyen aikaa ja lakastuvat sitten – kunnes taas kukkivat jonain päivänä uudestaan.

Näyttelyn mandalat on valmistettu aiemmin maalatuista akvarelleista.

– Nyt kenties jo kerran unohdetut akvarellit saavat uuden muodon ja elämän kerroksittaisissa kollaasitöissä – siis puhkeavat uuteen kukkaan!, Tiltu Nurminen iloitsee.

Lue myös:

Unohdettujen naisten historia