Kutsu taidenäyttelyn avajaisiin. Uskallanko mennä, osaanko olla? Mitä siellä tapahtuu? Cocktaileja pikkurilli koukussa? Ehkä jossain. Meillä tapahtuu kaikkea muuta.

Silloin kun näyttely ei ole esimerkiksi isossa galleriassa, vaan vaikkapa kirjastossa, kynnys tulla mukaan taidenäyttelyn avajaisiin voi olla matalampi. Ja hyvä niin – taiteen ja siitä keskustelemisen pitää olla kaikkien saavutettavissa. Kirjastot koetaan nykyään monipuolisiksi palveluiden tarjoajiksi.

Laskimme juuri, että minä, Veera Ruohomäki ja Tiltu Nurminen olemme pitäneet kolmestaan yhteisnäyttelyjä jo neljän vuoden ajan. Myös kahdestaan Veeran tai Tiltun kanssa olen ollut mukana erilaisissa näyttelyissä useita kertoja. On ihanaa, kun on tällaiset taiteilijaystävät, jotka pyytävät runoilijan mukaan tekemään monitaiteista yhteisnäyttelyä!

Näyttelyn avajaisissa taiteilija on paikalla kertomassa töistään ja keskustelemassa vieraiden kanssa. Tarjolla voi olla jotain pientä syötävää ja juotavaa.

Meillä on ollut aina tavoitteena tehdä avajaisista tai taideillasta yleisölle mahdollisimman monipuolinen elämys. Sen lisäksi, että kerromme näyttelytöistämme, avaamme myös ajatuksiamme näyttelyn teemasta laajemmin.

Lisäksi avajaisissamme on ollut muun muassa äänihoitoa, musiikillisia runomatkoja, runomeditaatiota, laulua kanteleen säestyksellä, shamaanilaulu-rummutusperformanssi, tanssiesitys ja rummutus-loitsulauluesitys.

Yhteisnäyttelymme ”Naisen ääni muinaisuudesta tulevaisuuteen” avajaisissa Veera kertoi ajatuksiaan näyttelyn teemasta sekä teoksistaan. Veeralle maalaus ”Näkijä” on intuitiivinen matka, alitajunnan puhetta. Läheltä katsoen maalauksessa voi nähdä lukemattomia kasvoja, arvoituksellisia katseita.

Hirvellä on suuri merkitys suomalaisessa mytologiassa. Veera kertoi paitsi tästä, myös naarashirven kallojen ja muiden näyttelyyn tuomiensa luiden värjäysprosessista. Jokainen näyttelyvieras sai niin halutessaan mukaansa höyhenen tai sulan, joita Veera oli värjännyt samassa yhteydessä.

Lisäksi Veera luki muutaman otteen Helena Ruuskan kirjasta ”Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi”. Maryn tarina avaa uusia näkymiä niin vuosisadanvaihteen naisten elämään kuin kultakauden taiteilijoiden arkeen ja juhlaan.

Minä aloitin oman osuuteni kirkkolaulusta kertovasta runosta ja 1100-luvulla vaikuttaneesta Hildegard Bingeniläisestä. Lauloin pienen laulun, joka on saanut vaikutteita Hildegardin musiikista. Runossani perään ”kilpailuyhteiskuntaan kirkkolaulua”, ja nyt näyttelyvieraat saivat kuulla minun mukaillun versioni varhaisesta kirkkolaulusta.

Runon tulkinta voi muuttua hyvinkin paljon sen mukaan, katsooko sitä yhteiskunnallisesta vai yksityisestä näkökulmasta. Tästä löytyi muutamakin esimerkki näyttelyrunoistani. Avasin lisäksi muutaman runon syntytaustoja, ja kerroin, miksi olin asetellut runot ristinmalliseen kuvioon.

Tiltu kertoi ajatuksiaan siitä, miten tunteiden ilmaisu ja omien elämänarvojen
noudattaminen on yhteydessä fyysisen kehon terveyteen, ja miten lempeydellä ja
rakkaudella voi tehdä parempaa maailmaa.

Tiltun seitsemän mandala-kuvioiksi koostamaa akvarellikollaasia kuvaavat ihmisen kehon seitsemää energiakeskusta, chakraa. Jokaisella niistä on oma merkityksensä niin tunteiden kuin kehon hyvinvoinnin kannalta.

Ohjelmallisen osuuden lopuksi esitimme Tiltun kanssa yhdessä rummutus-loitsulaulua. Laulullani loitsin ukkosta menemään pois, ja kun Tiltun itse rakentaman rummun ääni pikku hiljaa lopuksi häipyi, tuntui, että sinne se ukkonen sitten meni.

Tämän jälkeen vieraat saivat vapaasti tulla tarkastelemaan teoksia läheltä ja keskustelemaan kanssamme. Teosten lisäksi Tiltun rumpu herätti mielenkiintoa. Keskustelu oli vilkasta, ja tunnelma välitön.

Tämä on meidän mielestämme paras osuus – saamme kuulla vieraiden ajatuksia ja tuntemuksia näyttelystä ja tilaisuudesta. Kuten Veera totesi, teos saa todella tulkintansa vasta sitten, kun joku ottaa sen vastaan, katsoja tai kuulija. Se, että saa kuulla jonkun teoksen mietityttävän, kiehtovan tai koskettavan näyttelyvierasta, on itselle aina yhtä merkityksellistä ja tärkeää.

Vieraiden toivotaan kirjoittavan nimensä vieraskirjaan. Yhteisnäyttelyissämme vieraskirjojakin on kolme.

Vierailta saimme palautetta, että tilaisuus oli hyvin maadoittava ja voimaannuttava. Kun keräsimme tavaroitamme illan päätteeksi, totesimme yhteen ääneen, että olipas ihana ilta!

Ja ensi vuonna ilman muuta taas uudestaan, uusien teemojen äärellä.

Taidenäyttely ”Naisen ääni muinaisuudesta tulevaisuuteen” 2.–25.11. Lemun kirjastossa, Askaistentie 142. Kirjasto on avoinna maanantaisin klo 10–15, tiistaisin ja torstaisin klo 14–20 ja perjantaisin klo 11–15.

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias Runo- ja äänimeditaatio Resonanssin® kehittäjä, viestintävastaava, kv-koordinaattori, runoilija ja lauluntekijä Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: