Hyvä kysymys: Voiko vain olla?

Välipäivien mökkiloma. Sinisten hetkien ketju ja tykkylumihahmoiset puuolennot.

Mökkiloma kirvoittaa ajatuksia olemisesta. Vain-olemisesta, ei-minkään-tekemisestä, jonkun tekemättä jättämisestä. Kauanko pystyy olemaan tekemättä mitään hyödyllistä ilman syyllisyyttä?

Vaikka samalla on hyvin tietoinen tosiasiasta, että usein lomalla hyödyllisintä on vain olla. Sanotaan, että lasten on tarpeellista tuntea välillä tylsistyvänsä, jotta he voivat itse keksiä jotain tekemistä.

Miksi sama ei pätisi aikuisiinkin – koko lomaksi ei tarvitse etukäteen miettiä tekemistä ja virikkeitä. Myös arkena väljää, aikatauluttamatonta, todella vapaata aikaa olisi hyvä olla joka päivä. Kuinkahan usein se itse kullakin toteutuu?

Kiinnitimme mieheni kanssa huomiota lasten lomapuuhiin, kun lapsia haastateltiin telkkariuutisiin luistelukentällä. Mitä kaikkea teet lomalla? ”Jäkistä, oon kavereitten kaa, katon puhelinta.”

Niin, puhelimen katsominen on kyllä itsellänikin turhan usein sen vapaan ajan täytteenä.

Lapsiperhearjessa vain-olemisesta voi yleensä vain uneksia, tai sen järjestämiseksi on tehtävä töitä. Mökkilomaankin voi monesti kuulua erilaisia velvoitteita, joita ilman homma ei vain toimi.

Olen niin onnekkaassa asemassa, että mökkilomani velvoitteisiin kuuluvat lähinnä ruoanlaittoon ja saunan lämmittämiseen osallistuminen. Puut on pilkottu valmiiksi, talvisin mies kantaa vedet mökistä saunaan, ettei minun tarvitse liukastella polulla.

Lomapäiviä rytmittävät koiralenkit ja ateriat, jotka nekin ajoittuvat enemmän fiiliksen – sekä koiran että meidän – kuin kellon mukaan. Pimeässä ja kylmässä aamussa Siru käy vain nopeasti tekemässä tarpeensa, lenkille saatamme lähteä vasta puolenpäivän maissa.

Lounas voi venähtää joskus neljään-viiteenkin. Helpommalla päästään, kun tehdään vain yksi lämmin ateria päivässä.

Voin mennä ulos nauttimaan talvesta, lukea lomalukemiseksi varaamaani kirjaa ”Kehosi tietää vastauksen” tai poimia lehtipinosta jotain sopivaa. Katsella tykkylumipuita ja talventuulta ikkunan takana, antaa takkatulen loimun lumota.

Tavoitteellisempaakin tekemistä on kyllä tullut matkakassiin pakattua. Kokonainen viikko ilman ”hyödyllistä” tekemistä aiheuttaisi merkittävää syyllisyyttä.

Juuri nyt ei tarvitse kehittyä, kehittää, innovoida, järkiintyä, analysoida, pureskella, palastella, hahmottaa, kalenteroida. Katsoa puhelinta.

Voi vain olla.

Keinutuolin liikkeen mukana mielen ja sielun sopukoissa palaset loksahtelevat kohdilleen, omia aikojaan.

Osaatko sinä vain olla?

P.S. Luen vanhasta lehdestä, mitä toimittaja Reetta Räty suosittelee matkailijoille: ”Ihan jokaiselle matkalle kannattaa pakata laukkuun mukaan villasukat, runokirja ja särkylääkkeitä.” Että unohdinkin ottaa runokirjan mukaan!

Aiheeseen liittyvää:

• Runomeditaatio: Kuuntele talvea
• Taivas syttyy lumeen