Välipäivien mökkiloma. Sinisten hetkien ketju ja tykkylumihahmoiset puuolennot.

Mökkiloma kirvoittaa ajatuksia olemisesta. Vain-olemisesta, ei-minkään-tekemisestä, jonkun tekemättä jättämisestä. Kauanko pystyy olemaan tekemättä mitään hyödyllistä ilman syyllisyyttä?

Vaikka samalla on hyvin tietoinen tosiasiasta, että usein lomalla hyödyllisintä on vain olla. Sanotaan, että lasten on tarpeellista tuntea välillä tylsistyvänsä, jotta he voivat itse keksiä jotain tekemistä.

Miksi sama ei pätisi aikuisiinkin – koko lomaksi ei tarvitse etukäteen miettiä tekemistä ja virikkeitä. Myös arkena väljää, aikatauluttamatonta, todella vapaata aikaa olisi hyvä olla joka päivä. Kuinkahan usein se itse kullakin toteutuu?

Kiinnitimme mieheni kanssa huomiota lasten lomapuuhiin, kun lapsia haastateltiin telkkariuutisiin luistelukentällä. Mitä kaikkea teet lomalla? ”Jäkistä, oon kavereitten kaa, katon puhelinta.”

Niin, puhelimen katsominen on kyllä itsellänikin turhan usein sen vapaan ajan täytteenä.

Lapsiperhearjessa vain-olemisesta voi yleensä vain uneksia, tai sen järjestämiseksi on tehtävä töitä. Mökkilomaankin voi monesti kuulua erilaisia velvoitteita, joita ilman homma ei vain toimi.

Olen niin onnekkaassa asemassa, että mökkilomani velvoitteisiin kuuluvat lähinnä ruoanlaittoon ja saunan lämmittämiseen osallistuminen. Puut on pilkottu valmiiksi, talvisin mies kantaa vedet mökistä saunaan, ettei minun tarvitse liukastella polulla.

Lomapäiviä rytmittävät koiralenkit ja ateriat, jotka nekin ajoittuvat enemmän fiiliksen – sekä koiran että meidän – kuin kellon mukaan. Pimeässä ja kylmässä aamussa Siru käy vain nopeasti tekemässä tarpeensa, lenkille saatamme lähteä vasta puolenpäivän maissa.

Lounas voi venähtää joskus neljään-viiteenkin. Helpommalla päästään, kun tehdään vain yksi lämmin ateria päivässä.

Voin mennä ulos nauttimaan talvesta, lukea lomalukemiseksi varaamaani kirjaa ”Kehosi tietää vastauksen” tai poimia lehtipinosta jotain sopivaa. Katsella tykkylumipuita ja talventuulta ikkunan takana, antaa takkatulen loimun lumota.

Tavoitteellisempaakin tekemistä on kyllä tullut matkakassiin pakattua. Kokonainen viikko ilman ”hyödyllistä” tekemistä aiheuttaisi merkittävää syyllisyyttä.

Koko ajan
kohti jotain –
en ole tarpeeksi
tehnyt tarpeeksi
saavuttanut tarpeeksi

voisinko olla
itselleni tarpeeksi

voisinko
olla

Juuri nyt ei tarvitse kehittyä, kehittää, innovoida, järkiintyä, analysoida, pureskella, palastella, hahmottaa, kalenteroida. Katsoa puhelinta.

Voi vain olla.

keinutuoli

Keinutuolin liikkeen mukana mielen ja sielun sopukoissa palaset loksahtelevat kohdilleen, omia aikojaan.

Osaatko sinä vain olla?

P.S. Luen vanhasta lehdestä, mitä toimittaja Reetta Räty suosittelee matkailijoille: ”Ihan jokaiselle matkalle kannattaa pakata laukkuun mukaan villasukat, runokirja ja särkylääkkeitä.” Että unohdinkin ottaa runokirjan mukaan!

Aiheeseen liittyvää:

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

1 kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: