Perjantaipalasia 7.1.2022: Mökkilomalta uuteen työarkeen


Kokosin pitkästä aikaa viikon arkipäivät (sekä yhden arkipyhän) päiväkirjamaisesti yhteen postaukseen. Millainen vuoden ensimmäinen viikko sinulla on ollut?

Maanantai 3.1.

Teen miehelle kauppalistan. Hän etsii mökin varastosta lisää työkaluja ja yrittää uudelleen toisen moottorikelkan akun irrottamista. Tällä kertaa onnistuu. Akku pitää uusia, jotta kelkka on toimintakunnossa pääsiäislomalla.

Posion autotarvikeliikkeessä käynnin yhteydessä mies käy tekemässä täydennysruokaostoksia. Minä laitan sillä aikaa karjalanpaistin uuniin kypsymään, ja käyn ulkona pienellä kävelyllä. Viikonloppuna satanut pehmeä lumi on kaunista, mutta upottaisi hiihtäjän. Lisäksi järvellä on kuulemma paikoin jään päällä vettä, lumen alla piilossa.

Aurinko ei jaksa nousta päivän aikana kovin korkealle, nyt se on jo painunut metsän taa. Käyn rannassa katsomassa auringonlaskua. Vastarannan yllä näkyy hennosti vaaleankeltainen halo.

Teen Saara Aallon Master Class -kurssin äänenavausharjoitukset, ja harjoittelen omia laulujani. Olen Saaran opeilla oppinut laulamaan aivan uudella tavalla niitä kappaleitani, jotka eivät sovi klassisesti laulettaviksi. Todella hyvä kurssi! Tuntuu ihanalta, kun saa omat laulut soimaan!

Laitan siivutetut perunat paistumaan. Yritän editoida shamaanilauluvideotani, mutta päätän jättää sen odottamaan, että saan kotona lähitukea kuopukselta.

Tiistai 4.1.

Mökin siivouspäivä. Eipä ole kovin suuri urakka kahden huoneen ja kuivakäymälän mökissä! Tyynyt ja peitot on tuuletettu pakkasessa jo aiemmin.

Järjestelemme paikkoja ja pakkaamme laukkuja valmiiksi. 

Pakkasta on viitisentoista astetta ja kylmä viima. Ei sentään ole tullut sähkökatkoja, sanon miehelle. Eipä kannata sanoa, mies toruu. Monin paikoin sähköjohdot roikkuvat alhaalla ja tykkylumiset puut nuokkuvat uhkaavasti päällä.

Käymme saunassa. Sieltä tultuamme tiskikone ehtii juuri piipata olevansa tältä erää valmis, kun tulee täysi pimeys. Etsin tulitikut kännykän lampun avulla ja sytytän keittiön pöydällä olevan ison kynttilän. Mies sytyttää tuikkuja makuuhuoneen puolelle. Kun pelletit syttyvät takassa, siitä tulee sopivasti valoa. 

Meillä jäi elokuva kesken ennen saunaanmenoa, ja toinen lämmin ateriakin pitäisi vielä laittaa. Tärkeintä olisi kuitenkin saada sähköt yöksi: ilman CPAP-maskin kanssa nukuttua yötä kuljettajan uniapnea tekisi paluumatkasta ongelmallisen. 

Katselemme hetken takkatulta, ja sen jälkeen mies saa selkä- ja niskahieronnan kynttilänvalossa. Kun hieronta on valmis, sähköt palaavat. 

Illalla teen ja pakkaan vielä eväät paluumatkalle: salaattia, voileipiä, kurkkusiivuja, viinirypäleitä, kuskille vielä omenoita.

Keskiviikko 5.1.

Aamun viimeisten tiskien ja pakkaamisten jälkeen pääsemme lähtemään kahdeksan jälkeen. Keli ei ole paras mahdollinen, lunta tuiskaa, tie on paikoin liukas ja lumi jäätyy tuulilasiin. Reittivalinta tehdään huonon ja erittäin huonon kelin välillä. Kuljettaja pysyy onneksi rauhallisena.

Nämä automatkat ovat itselleni usein parasta vain-olemista. Varaan aina paljon lukemista ja tekemistä, mutta huomaan vähän väliä jääväni ajatuksiini Etelä-Lapin ja Pohjanmaan maisemien liukuessa ohi. Syntyy muistiinpanoja, ideoita, pohdintoja, runoja. 

Tänään seuraan välillä uutisia aina vain heikkenevästä koronatilanteesta. Karkaako unelmani, maaliskuinen konsertti, pandemian mukana johonkin kauas tulevaisuuteen? Suurempi huoli on kuitenkin perheen nuorista.

Nopeat vessapysähdykset Kiimingissä ja Kokkolassa, auton tankkaus vähän ennen Poria. Selviän ilman RLS-oireita tekemällä iltapäivän ja illan mittaan jalka-, reisi- ja pakarajumppaa istuen ja hieromalla jalkapohjia.

Kotona olemme nopean survival kit -kauppakäynnin jälkeen kahdeksan maissa. 12 tuntia, kuten yleensä talvikeleillä.

Torstai 6.1.

Loppiainen. Miehelle on kertynyt töitä, minä laitan pyykkejä koneeseen ja koneesta ulos, aika monta kertaa. Vaihdamme kuulumisia kaartinjääkärin kanssa, joka on lomalla.

Mietin, korjaanko nuo muutamat joulukoristeet pois, vai annanko olla viikonloppuun tai Nuutinpäivään. Päätän siivota ne pois. Jotenkin tavaran vähentäminen tuntuu nyt hyvältä, edes joulukoristeiden verran.

Ulkoilusää on mitä mainioin, ja pitkästä aikaa pääsemme koiran kanssa kunnon lenkeille. Kävely tekee hyvää.

Käyn autotallissa ja löydän taas muutaman kirjan, jotka voisivat sopia äidin lukemistoon. Samalla huomaan nipun vanhoja työ- ja kurssitodistuksiani sekä äidille annettavan lapsen syntymätodistuksen esikoisesta. Mukana on faksilla lähetettyjä onnitteluja, jotka nostavat palan kurkkuun. Korkea aika laittaa nämä paperit parempaan talteen!

Orkideat joutuvat torstaiupotukseen, koska sunnuntai jäi välistä. Eivät näytä kärsineen.

valkoisia orkideankukkia

Perjantai 7.1.

Kello 7.30 aloitan uuden kahden 50-prosenttisen tehtävän työarjen. Ensimmäiseksi päivitän sähköpostin allekirjoitustietoihin Communications Leader -nimikkeen alle uuden tehtävän: International Relations Coordinator. Suomenkieliset nimikkeet saavat jäädä pois, jottei rotlasta tule turhan pitkää. Ne löytyvät kyllä nettisivuilta ja intrasta.

Teamsissa ja sähköpostissa on jo ensimmäiset opiskelijoilta tulleet kansainväliseen vaihtoon liittyvät kysymykset. Selvitän vastauksia niihin ja käyn muut Teams-keskustelut ja sähköpostit läpi. Laitan paperisen kalenterin ajan tasalle.

Pääsen myös heti käyttämään (vähän ruostunutta) saksan kielen taitoani, kun tarvitaan varmistusta harjoittelun kielivaatimuksista berliiniläiseltä korkeakoulukumppanilta.

Valmistelen sisäisen tiedotustilaisuuden aikataulun, hyväksytän sen rehtorilla ja kyselen puhujilta otsikkotarkennuksia. Hiukan ehdin kerrata asioita ensi tiistain sairaanhoitajaopiskelijoille suunnattua kansainvälisten vaihtojen infoa varten.

Vähän jännittää. Aivan varmasti opiskelijat kysyvät jotain, mihin en osaa vastata. No, tiedän kyllä, mitä vastaan: ”Otan selvää ja olen yhteydessä sinuun mahdollisimman pian!”

Lähden koiran kanssa lenkille ennen pimeän tuloa. Vuoden ensimmäinen viikko on sujahtanut lomasta työarkeen pehmeän laskun kautta.

Lue myös:

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias Runo- ja äänimeditaatio Resonanssin® kehittäjä, viestintävastaava, kv-koordinaattori, runoilija ja lauluntekijä Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

1 kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: