Multitaskaus ei kannata

Sain tällä viikolla kipeän muistutuksen siitä, mihin multitaskaus ja hosuminen voivat johtaa. Ehkä nyt – ainakin vähän aikaa – otan rauhallisemmin…

Uusi tehtävä, paljon opittavaa, paljon mielenkiintoisia uusia asioita. Tuntuu, että kaiken haluaisi hoitaa heti, opetella heti. Ja vanhaan tehtävään liittyvät asiat lisäksi.

Sisäportaat, katse pädissä, tuhat asiaa mielessä. Huono yhdistelmä.

Yksi harhaan osunut askel, ja mätkähdän olohuoneen lattialle. Tunnen, että nilkka vääntyi pahasti. Hetkeen en pääse ylös.

Muuten ei käy juuri mitenkään, mutta nilkka. Tai oikeastaan jalkaterä. Jalalla ei pysty astumaan juuri lainkaan. Hypin yhdellä jalalla hakemaan kylmäpakkauksen keittiöstä. Menen varovasti takaisin työpisteelle, laitan kylmäpakkauksen sukkien väliin ja nostan jalan vieressä olevan arkun päälle.

Varpaat liikkuvat, joten tuskin mitään on murtunut, mutta jalan ulkosyrjässä vihlaisee ikävästi heti, kun jalka koskee lattiaan. Nytpä ei sitten tehdä töitä seisten, ei pidetä tanssi- eikä ulkoilutaukoja.

Seuraava päivä menee yhdellä jalalla hyppien ja todella varovasti nilkuttaen, kylmäpussi ja side jalassa, jalka ylhäällä, milloin minkäkin päällä.

Vieläkö sinulla on kylmäpakkaus siinä?, mies kysyy. No kun se pitää kivun poissa. Kun pakkaus alkaa lämmetä, kipu yltyy, ja vaihdan toisen kylmäpakkauksen pakastimesta.

Havahdun miettimään, kauanko jalkaa voi pitää kylmänä. En tiedä.

Kokeilen illalla jättää kylmäpussin pois nukkumaanmennessä. Herään muutaman tunnin kuluttua kovaan särkyyn. Haen kylmäpussin ja otan lisää särkylääkettä. Päätän mennä aamulla lääkäriin, sen verran pahalta jalka tuntuu.

Aamulla varaan lääkäriajan, ja mies muistuttaa tekemään vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle. Hyvä kun muistutti: lääkärikeskus saa lähettää lääkäri- ja röntgenlaskut suoraan vakuutusyhtiölle.

Röntgenistä ei onneksi löydy murtumia tai muuta vakavaa. Tavallinen nilkan nyrjähdys. Saan kyynärsauvat liikkumista helpottamaan, särkylääkereseptin sekä kuntoutusohjeet kipuvaiheen jälkeen.

Surkuhupaisaa jotenkin, että ulkona on pahimmanlaatuiset liukastelukelit, ja minä kompuroin sisäportaissa.

Joku sanoo, että jälkiviisaus on turhaa. Väitän, että jälkiviisaus on yksi parhaista viisauden lajeista, koska kokemuksista voi oppia. Oma tyhmyys ja huolimattomuus harmittaa, mutta ymmärrän, että tämän tarkoitus oli nyt muistuttaa ottamaan rauhallisemmin.

Joten, itselleni ja teille kaikille:

1. Ota rauhallisesti, vaikka tekemistä olisi paljon.
2. Priorisoi ja aikatauluta. Kaikkea ei tarvitse tehdä sillä siunaamalla.
3. Keskity yhteen asiaan kerrallaan.
4. Katse pois mobiililaitteista, kun olet liikkeellä.

Rauhallista ja turvallista viikonloppua!