Sain tällä viikolla kipeän muistutuksen siitä, mihin multitaskaus ja hosuminen voivat johtaa. Ehkä nyt – ainakin vähän aikaa – otan rauhallisemmin…

Uusi tehtävä, paljon opittavaa, paljon mielenkiintoisia uusia asioita. Tuntuu, että kaiken haluaisi hoitaa heti, opetella heti. Ja vanhaan tehtävään liittyvät asiat lisäksi.

Sisäportaat, katse pädissä, tuhat asiaa mielessä. Huono yhdistelmä.

Yksi harhaan osunut askel, ja mätkähdän olohuoneen lattialle. Tunnen, että nilkka vääntyi pahasti. Hetkeen en pääse ylös.

Muuten ei käy juuri mitenkään, mutta nilkka. Tai oikeastaan jalkaterä. Jalalla ei pysty astumaan juuri lainkaan. Hypin yhdellä jalalla hakemaan kylmäpakkauksen keittiöstä. Menen varovasti takaisin työpisteelle, laitan kylmäpakkauksen sukkien väliin ja nostan jalan vieressä olevan arkun päälle.

Varpaat liikkuvat, joten tuskin mitään on murtunut, mutta jalan ulkosyrjässä vihlaisee ikävästi heti, kun jalka koskee lattiaan. Nytpä ei sitten tehdä töitä seisten, ei pidetä tanssi- eikä ulkoilutaukoja.

Seuraava päivä menee yhdellä jalalla hyppien ja todella varovasti nilkuttaen, kylmäpussi ja side jalassa, jalka ylhäällä, milloin minkäkin päällä.

Vieläkö sinulla on kylmäpakkaus siinä?, mies kysyy. No kun se pitää kivun poissa. Kun pakkaus alkaa lämmetä, kipu yltyy, ja vaihdan toisen kylmäpakkauksen pakastimesta.

Havahdun miettimään, kauanko jalkaa voi pitää kylmänä. En tiedä.

Kokeilen illalla jättää kylmäpussin pois nukkumaanmennessä. Herään muutaman tunnin kuluttua kovaan särkyyn. Haen kylmäpussin ja otan lisää särkylääkettä. Päätän mennä aamulla lääkäriin, sen verran pahalta jalka tuntuu.

Aamulla varaan lääkäriajan, ja mies muistuttaa tekemään vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle. Hyvä kun muistutti: lääkärikeskus saa lähettää lääkäri- ja röntgenlaskut suoraan vakuutusyhtiölle.

Röntgenistä ei onneksi löydy murtumia tai muuta vakavaa. Tavallinen nilkan nyrjähdys. Saan kyynärsauvat liikkumista helpottamaan, särkylääkereseptin sekä kuntoutusohjeet kipuvaiheen jälkeen.

Surkuhupaisaa jotenkin, että ulkona on pahimmanlaatuiset liukastelukelit, ja minä kompuroin sisäportaissa.

Joku sanoo, että jälkiviisaus on turhaa. Väitän, että jälkiviisaus on yksi parhaista viisauden lajeista, koska kokemuksista voi oppia. Oma tyhmyys ja huolimattomuus harmittaa, mutta ymmärrän, että tämän tarkoitus oli nyt muistuttaa ottamaan rauhallisemmin.

Joten, itselleni ja teille kaikille:

  1. Ota rauhallisesti, vaikka tekemistä olisi paljon.
  2. Priorisoi ja aikatauluta. Kaikkea ei tarvitse tehdä sillä siunaamalla.
  3. Keskity yhteen asiaan kerrallaan.
  4. Katse pois mobiililaitteista, kun olet liikkeellä.

Rauhallista ja turvallista viikonloppua!

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias Runo- ja äänimeditaatio Resonanssin® kehittäjä, viestintävastaava, kv-koordinaattori, runoilija ja lauluntekijä Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: