Kansanperinteessä eletään talven korkeinta kohtaa, selkää, joka alkaa hiljalleen taittua. Keväinen föhn-tuuli onkin puhaltanut viime päivinä, mutta se taitaa olla sattumaa.
Yksi keskeinen merkkipäivä keskitalvessa on Heikin päivä 19.1.
(Lähde: Kaleva, Talven selkä rutisee, päivään on tullut lisää jo lähes kaksi tuntia, 20.1.2018)
Vanhoissa sananparsissa Heikin päivää on sanottu muun muassa talvennavaksi. Heikki lyö silloin kurikallaan talven selän poikki. Talvenselän katkeamisen sanotaan myös kuuluvan paukahduksena.
Talvenselällä on nähty yhteys myös linnunrataan, jonka toisella puolella on syystalvi, toisella kevättalvi. Talvisydännä ollaan linnunradan korkeimmalla kohdalla.
Talviunta nukkuvan Karhun sanotaan kääntävän kylkeään Heikkinä.
Talvenselkä
taittuu
Kaikki värit sisälläni
hehkuvat
Kaikki laulut sielussani
soivat
– Satu Haapala, 2022
Heikin päivän ohella talvenselkänä on pidetty Paavon päivää 25.1. tai kynttilänpäivää 2. helmikuuta.
Muitakin talven selän taittumisajankohtia suomalaisessa kansanperinteessä elää. Karhun kansa ajoittaa talvennavan eli sydäntalven jo tammikuun 13. ja 14. päivään.
Kokeilin omaa rumpuani ja shamaanilaulua, ja tämä sai nimekseen Talvenselkä.
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 