Etätöissä on rakennettu omanlaiset rutiinit, ja niihin on ehditty juurtua jo melkein kaksi vuotta. Työpaikalla rutiinit ovatkin hukassa, ainakin vähän aikaa. Ja ainakin vielä, kun pandemia ei vielä ole ohitse.

Etätyösuositus jatkuu vielä tällä hetkellä, mutta tietyt palvelut ovat kampuksella olleet auki lähes koko ajan. Olen alkuvuonna käynyt kansainvälisten palvelujen Globe-palvelupisteellä päivystämässä kaksi kertaa, ja samalla tehnyt työpäivän kampuksella. Muuten olen kokonaan ollut etätöissä, koska se on tuntunut turvalliselta, se on sopinut minulle ja siinä on säästynyt aikaa ja polttoainetta.

Tein kampuspäivinä muutamia huomioita rutiineista, tai niiden puuttumisesta.

Aamutoimiin menee lähtöaamuina huomattavasti enemmän aikaa kuin ennen korona-aikaa, koska rutiinit ovat unohtuneet. Pitää muistaa sitä ja tätä, ja sitten tulee kuljettua edestakaisin huoneesta toiseen. Hiukset, meikki, eväät, onko kulkukortti, puhelin, lompakko. Vielä lähtiessä oikea huivi on hukassa.

Muistutan itseäni, että muistan irrottaa auton lämmitysjohdon, kun sekään ei tule selkärangasta.

Matkalla aamuruskon punerrus ja sumuiset pellot – ah, mikä maisema! Tätä ei näe olohuoneen ikkunasta.

Työpaikalle saapuessa on muistettava ”leimata” työaika alkaneeksi sähköiseen työajanseurantaan. Jos sitä ei tee heti ulko-ovesta sisään astuessaan, se unohtuu; pitää keskittyä käsidesiin, turvaväleihin ja niihin iloisesti tervehtiviin maskikasvoihin, joita yrittää tunnistaa. Vastaan tulee hiuksiaan/partaansa kasvattaneita kollegoja, jotka ovat yhtä etääntyneitä Teams-kuvastaan kuin minä itsekin.

Tosin sähköiseen työajanseurantaan saa ajan korjattua itse jälkikäteenkin, jos muistaa, mihin aikaan tuli työpaikalle.

Vessaan mennessä on hyvä pistää ovi lukkoon. Tällä kertaa jo muistan.

Yksin työtilassa ollessa ei haittaa, vaikka puhuisi ääneen niin kuin kotona. Jos samassa tilassa työskentelee muita, on ehkä hyvä sopia, saako puhua itsekseen vai yritetäänkö yhdessä a) olla hiljaa tai b) keskustella toistemme kanssa ennemmin kuin kukin yksikseen.

Kun työpäivä pääsee kunnolla käyntiin, voi hetkeksi melkein unohtaa, että tässä mitään ihmeellistä olikaan. Paitsi ettei voi: käsipesut, käsidesit, turvavälit, maskit.

Iltapäivällä huomaan, että taukojumppa jäi tekemättä, vaikka Selkäliiton taukojumppamuistutuskin on tullut sähköpostiin.

Mutta hyvä satulatuoli, rullahiiri ja rannetuki, keskustelu työkaverin kanssa – on tämä sittenkin oikein jees!

Kohta alkavat kotoisat keskustelut siitä, kuka on täyttänyt kahvihuoneen tiskikoneen väärin ja kuka jättänyt likaiset tiskinsä altaaseen. Niin se menee. Jotkut asiat ovat ikuisia.

Tällaista oli töissä elokuussa 2019: Tavallisen mukava tiistai – kohtaamisia kahvihuoneessa ja käytävällä

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias Runo- ja äänimeditaatio Resonanssin® kehittäjä, viestintävastaava, kv-koordinaattori, runoilija ja lauluntekijä Maskun Lemusta.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: