Laula siitä, mistä ei voi puhua

Elokuvassa – ja epäilemättä tosielämässäkin – B.B. King sanoi Elvis Presleylle otsikon sanat, kun Elvis oli laitettu laulamaan jotain, mikä ei tuntunut hänestä omalta.

Nuo sanat jäivät pyörimään mieleeni. Muutamaa päivää myöhemmin kirjoitin loitsulaulun, joka käsittelee suomalaisten yhteisiä ylisukupolvisia traumoja.

Jonkun mielestä on ehkä puhuttu jo tarpeeksi talvi- ja jatkosodasta, sitä edeltävästä sisällissodasta, köyhyydestä. Kansakunnan tasolla emme ole salailleet menneisyyttämme, mutta luulen, että perheiden ja sukujen tasolla on edelleen paljon vaiettuja sanoja ja itkemättömiä kyyneleitä.

Sen voi päätellä esimerkiksi siitä, miten suosittu on vaikkapa Veikko Lavin Evakon laulu. Laulujen kautta voimme yhteisöllisesti käsitellä traumojamme. Toki tilanne Ukrainassa on tuonut nämä asiat pintaan, ja tehnyt valitettavasti Evakon laulustakin uudelleen ajankohtaisen.

Kun olin kieliharjoittelussa Ranskan Montpellier’ssä 90-luvulla, monikansallisessa kesäkurssiryhmässä heräsi keskustelu siitä, tarvitaanko enää elokuvia, jotka kertovat natsien tekemistä rikoksista toisessa maailmansodassa. ”Eikö Saksa ole jo sovittanut rikoksensa, miksi siitä pitää edelleen jauhaa?”

Pääosa ryhmästä oli sitä mieltä, että kyllä pitää, jotta vastaava ei enää toistuisi. Historian pimeät hetket pitää tuoda esille. Miksi sitten Euroopassa jälleen tapahtuu tällaista, siihen minulla ei ole vastausta.

Haluan loitsulaulullani tuoda esille asioita, joista on monissa perheissä ja suvuissa liian pitkään vaiettu. On ymmärrettävää, etteivät sodasta palanneet miehet kyenneet puhumaan kokemuksistaan perheilleen sodan jälkeen. Tai miehensä menettäneet vaimot lapsilleen tunteistaan. Oli keskityttävä selviytymiseen.

Nyt meillä on kuitenkin mahdollisuus käsitellä vanhoja haavoja, antaa häpeän ja puhumattomuuden ketjun katketa. Tämän päivän nuoret eivät tiedä, mitä tarkoittaa huutolaislapsi, ellemme kerro heille. Tai sellainen köyhyys, että polttopuita sahataan kaadettujen puiden kannoista. Tai se, ettei lapsi tunnista isäänsä, joka palaa sodasta useamman vuoden jälkeen.

Mitä ajatuksia blogiteksti tai loitsulaulu herättivät sinussa?