Taideillassa elämänpuun tanssia, mytologiaa, hoitavaa laulua sekä runomeditaatio

**Teksti pohjautuu yhdessä kirjoittamaamme taideillan tiedotteeseen.

Näyttelyiden taideillat ja avajaiset ovat olleet aina tärkeitä kohtaamisia minulle, Veera Ruohomäelle ja Tiltu Nurmiselle. On samaan aikaan jännittävää, virkistävää ja koskettavaa kuulla, mitä teokset herättävät yleisössä.

Millään teoksella ei ole yhtä oikeaa tulkintaa, vaan jokaisen kokemus teoksesta on oikea. Teos oikeastaan syntyy vasta siinä, kun joku kokee sen.

Vuorovaikutuksen lisäksi haluamme antaa yleisölle moniaistisen ja monitaiteisen elämyksen. Lemun kirjastossa torstaina 15.12. pidettävässä taideillassa Tiltu, Veera minä hellimme yleisöä mytologian tarinoin, rakkaudellisin ajatuksin sekä sadunomaisin runo- ja äänimaailmoin.

Tiltu pohtii taideillassa, miten selvitä elämän haasteista ja samalla vahvistua sekä viisastua niiden kautta.

Haasteet ovat kuin puun oksia, jotka ovat kasvaneet kiemuraan. Kun monta oksaa on kiemurassa, näyttää kuin puu tanssisi. Kaikessa huonossa on myös jotain hyvää. Jos pyrimme etenemään elämässä aidosti, autenttisesti – myötätuntoa, rakkautta ja anteeksiantoa vaalien –, kohotamme samalla paitsi omaa myös koko maailman energiatasoa. Hyvä energia saa lisää tilaa ja se hyödyttää kaikkia yhtä lailla.

Veera on teoksissaan palannut juurille. Se mikä hoitaa ja hellii mieltä, kantaa usein kauneinta hedelmää.

Veeraa puhuttelee suomalainen mytologia ja kansanusko. Taideillassa hän kertoo elämänpuun versomisesta, ja siitä miten se yhdistää ja kannattelee. Illan aikana selviää myös kaksoiskuutamon tarina.

Vasemmalla Veera Ruohomäen teos Kaksoiskuutamo, 2022, 20 x 40 cm, sekatekniikka kankaalle kollaasilisäyksin. Oikealla yksityiskohta Tiltu Nurmisen teoksesta Elämänpuun hoitavaa voimaa, 2022, 53 x 53 cm, akvarellikollaasi.

Itse esittelen, miten ihmisenä kasvamisen siemenet ja vaikeuksista selviämisen keinot näkyvät näyttelyrunoissa. Lisäksi pidän yleisölle hoitava laulun hetken. Hoitava laulu on elämys, aina erilainen, ihmeellinen.

Tällä kertaa mukana on intuitiivista sanatonta laulua, joka juontaa juurensa gregoriaanista kirkkolaulua lähellä olevaan harmoniseen lauluun. Lisäksi laulan omia sanoitettuja laulujani, joiden teemoja ovat itsensä kuunteleminen ja itsemyötätunto.

Taideillan päättävässä yhteisesti pitämässämme runomeditaatiossa kuullaan uusia, yöaikaan syntyneitä runoja Veeralta, minun näyttelyrunojani sekä Tiltun helisevän väreilevää, hetkessä resonoivaa äänimaisemaa.

Tietenkin kerromme myös näyttelyn teoksista ja niiden synnystä. Miten jokainen näyttely on kuin siemen, joka jo maata koskettaessaan tietää, miten kasvaa ja kypsyä itsekseen.

Runojen lisäksi tuon itse näyttelyyn myös paperikollaasityöni Elämänpuu, josta tässä yksityiskohta.

Taideillassa on myös mahdollisuus ostaa Keskiviikon kuvarunot -kirjaa, joka sisältää 24 valikoitua SATUnnaista-blogin kuvarunoa!