Kuinka jatulintarhat syntyivät

Kauan, kauan sitten, siihen aikaan kun jättiläiset vielä olivat todella isoja, asui ja eleli Maskun Niemenkulmalla muuan mukava ja kiltti jättiläinen. Se piti asuinseutunsa maisemista, ja erityisen mieltynyt se oli erääseen paikkaan Maskun ja Armonlaakson rajamailla, jossa oli pieni lahdenpoukama varpaiden liottamista varten.

Jättiläinen tuumasi, että kun paikka oli niin mukava, ja siitä oli hienot näköalat merelle päin, siihen pitäisi saada istumapaikka maisemien ihailua varten. Niinpä se etsiskeli ja löysikin sopivan kokoisen kiven, jonka sitten iski lahdenpoukaman viereen. Siinä se istuskeli, katseli merelle päin, liotti varpaitaan ja nautti hämärtyvistä kesäilloista.

Koska jättiläisellä oli hyvät välit Niemenkulman ihmisasukkaiden kanssa, se kertoi näillekin, että nyt oli lahdenpoukaman vieressä kivi, johon ihmisetkin voisivat kokoontua viettämään iltaa, laittaa vaikka nuotion ja ihailla rannikkomaisemia. Ja niin ihmiset tekivätkin, kokoontuivat kalliolle, laittoivat nuotion ja ihailivat mahtavia maisemia hämärtyvinä kesäiltoina.

Mutta muutaman kerran näin tehtyään he tulivatkin jättiläisen luo, ja sanoivat:

”Ei se ole hyvä paikka! Se on liian korkea! Ei siellä voi ihmislapset leikkiä ja juosta vapaasti, kun sieltä voi pudota, ja vanhukset eivät jaksa kiivetä sinne!”

”Kylläpä ovat kiittämättömiä!”, ajatteli jättiläinen, kiukustui, ja kiukuspäissään meni ja repi kiven kahtia. Tästä meillä on edelleen Niemenkulmalla Härmälän rotko muistona.

Härmälän rotko Maskun Niemenkulmalla.

Mutta jättiläinen oli luonnoltaan kiltti, ja leppyi pian. Se mietti, että ihmiset olivat oikeassa – kyllä ihmislapset tarvitsevat paikkoja, joissa voivat vapaasti leikkiä ja juosta, ja aikuisetkin tarvitsevat tapaamispaikkoja, joihin kaikki pääsevät. Jättiläinen pohti ja pähkäili päänsä puhki, minkälaisia paikkoja ihmisille pitäisi tehdä. Ja sitten se keksi.

Jättiläinen lähti keräämään pieniä, pyöreitä kiviä, niin pieniä kuin sen valtavat sormet pystyivät noukkimaan. Se rakensi niistä pieniä sokkelopolkuja, joissa lapset voisivat juosta ja leikkiä, ja aikuiset kokoontua istumaan kiville.

Se rakensi niitä monta, sata sokkeloa se rakensi pitkin Suomen rannikkoseutuja. Ja näin syntyivät jatulintarhat.

Tarina oli aloitus Turun kulttuuripääkaupunkihankkeelle ”Loikkaa leikkiin, juokse jatulintarhaan”. Tarinan yhteydessä haastettiin koko Varsinais-Suomi rakentamaan uusia jatulintarhoja yhteisiksi ulkoilupaikoiksi. Hanke alkoi Härmälän rotkon ensimmäisessä muinaistulitapahtumassa vuonna 2010.

Muinaistulet Härmälän rotkolla lauantaina 31.8.2019 klo 18–21.30! Ohjelmassa musiikkia ja yhdistysten myymiä herkkuja. Tulen sytyttäjänä Lauri Hyttinen eli Maskun uusi elinvoimapäällikkö. Tapahtuman järjestävät Maskun kyläyhdistykset.

Katso video jatulintarhan rakentamisesta Lemun Mäntylään 1.10.2011 (alla)

Turun Luolavuoren korkeimmalle kohdalle rakennettiin jatulintarha osana kulttuuripääkaupunkivuoden hanketta suomalais-virolaisena yhteistyönä.

Kulttuuripääkaupunki Turku 2011

Seuraa blogia

Hengityshetket – oikeenlaista kemiaa

Kirjoitin muutama viikko sitten runomeditaatiosta, ja lupasin kertoa tarkemmin siitä, mitä yhteistä ja mitä eroa on meditaatiolla, mindfulnessilla ja rentoutuksella.

Jokaisella näistä on lukemattomia määritelmiä eri tutkijoilta ja aikakausilta, joten yksiselitteisen ”oikean” määritelmän esittäminen on mahdotonta.

Kirjoitan siis niiden lähteiden pohjalta, joihin itse olen tutustunut, sekä omien kokemusteni perusteella. Koska tämä on blogiteksti eikä kirja, rajaan useita näiden kolmen menetelmän alalajeja sekä niitä lähellä olevia menetelmiä pois, ja yritän esitellä niistä joitakin yleispäteviä piirteitä.

Mitä yhteistä?

Kehon kartoitus- tai ”skannaamis”-harjoitteita olen kohdannut niin rentoutus-, mindfulness- kuin meditaatioharjoituksissakin. Ne ovat varmasti monelle tuttuja nukahtamisharjoituksista: käydään kehoa läpi, yleensä varpaista lähtien, kohta kohdalta, ei niinkään ajattelemalla tai kuvittelemalla vaan kohdistamalla tietoisuus kehon osiin ja aistimalla tuntemuksia kehossa.

Usein mukaan saatetaan liittää mielikuvia kulloinkin tietoisuuden kohteena olevaan kehon osaan syntyvästä lämmön, valon tai painon tunteesta. Siitä, mihin tämän harjoitteen vaikutus perustuu, kerron tarkemmin Meditaatio-osiossa.

Toinenkin yhteinen tekijä on tullut erilaisia ohjattuja harjoituksia kuunnellessa vastaan: luonnollisen hengitysrytmin saavuttaminen, joko tietoisesti hengitystä rauhoittamalla tai harjoitteen ”sivutuotteena”.

Luonnollinen hengitys ei ole niin yksinkertainen asia kuin ensikuulemalta voisi ajatella – eikä myöskään vähämerkityksinen sivuseikka. Se, miten hengitämme, vaikuttaa aivojen ja kehon kemiaan sekä hermoston toimintaan, ja siten koko toimintakykyymme ja hyvinvointiimme.

Hengityksen ensisijaisena tehtävänä on tuoda happea elimistöön ja viedä pois aineenvaihdunnassa kertynyt hiilidioksidi. Lisäksi hengitys vaikuttaa keskeisesti veren happo-emästasapainoon, jonka vakiona pysymisestä kaikki kehon aineenvaihdunnalliset prosessit riippuvat.

Hengitys on sekä kemiallisen että hermostollisen kontrollin alainen automaattinen toiminta. Mutta kuten jokaisella on kokemusta, tiettyyn rajaan asti siihen voidaan myös tahdonalaisesti vaikuttaa.

Miten nämä kolme menetelmää, rentoutus, mindfulness ja meditaatio eroavat toisistaan? Jotta voimme löytää eroja, on yritettävä löytää niille jonkinlaiset määritelmät tai kuvaukset. Samalla huomataan, että menetelmät ja keinot limittyvät toisiinsa monilta muiltakin osin kuin kehon kuuntelun ja hengityksen osalta.

Rentoutus tai mietiskely

Rentoutuminen tukee fyysistä palautumista rasituksesta, vammoista ja sairauksista. Kehon kannalta rentoutuminen vie koko keskushermostolle rauhoittavaa viestiä. Se leviää läpi koko kehon; lihasten, autonomisen ja ääreishermoston, immuniteetti- ja sisäeritysjärjestelmän. Stressihormonien taso laskee ja korvautuu mielihyvää tuottavilla hormoniyhdisteillä.

Rentoutusharjoituksissa menetelmänä voi olla esimerkiksi jännitys-rentoutus – ensin jännitetään lihasta ja sen jälkeen rentoutetaan – tai rentoutuminen ajatuksen, mielikuvien tai hengityksen avulla.

Herbert Bensonin mukaan (Benson, H: Mietiskellen mielenrauhaan, s. 84) rentoutumisreaktion käynnistymiseen näyttää liittyvän neljä peruselementtiä, oli kokemus peräisin mistä kulttuurista tahansa. Ensimmäinen elementti on hiljainen ympäristö; toinen elementti on keskittymiskohde, joka voi alla sana tai äänen toisto, tai keskittyminen johonkiin vertauskuvaan tai tunteeseen.

Kolmas elementti on passiivinen asenne, joka merkitsee kaikkien ajatusten ja häiriötekijöiden poistamista mielestä. Ajatukset, kuvitelmat ja tunteet saattavat ajautua tietoisuuteen. Näihin aistimuksiin ei pitäisi keskittyä, vaan on annettava niiden ajautua pois saman tien. Neljäs elementti on mukava asento.

Kootessani tietoa rentoutuksesta törmäsin käsitteeseen mietiskely. Käsittelen sitä tässä lyhyesti rentoutumisen yhteydessä (jätän eri uskontoihin liittyvät mietiskelymenetelmät ja -perinteet tämän ulkopuolelle).


John Hudsonin mukaan (Hudson, J: Mietiskely ja stressin hallinta, s. 6–8) mietiskely on yksinkertaisesti istumista ja rentoutumista; miellyttävä tapa rentoutua perusteellisesti. Kuvausten perusteella Hudson mieltää mietiskelyn myös tilaksi, joka voi seurata rentoutumisesta. Mietiskelytilaan virittäytymiseen Hudson kehottaa käyttämään hengitys- ja rentoutusharjoituksia.

Hudsonin mietiskelyharjoitukset perustuvat fyysiseen rentoutumiseen, johon ohjataan erilaisilla harjoitteilla, mietiskelyasentoihin, äänteiden, kosketuksen ja värien käyttämiseen sekä ohjattuihin harjoituksiin. Harjoituksissa käytetään paljon mielikuvia, kuten oma turvapaikka, opastettu vierailu kauniissa kartanossa, kolikon putoaminen kaivoon tai lampeen, tikittävä kello.

Lisäksi monet harjoitukset perustuvat tietoiseen havainnointiin, jolloin harjoitukset muistuttavat pitkälti mindfulnessia. Mindfulness-harjoituksissa on kuitenkin mukana aina hyväksymisen ajatus; lisäksi mindfulness-harjoituksissa ei nimenomaisesti pyritä rentoutumaan, vaan ollaan tietoisesti ja hyväksyvästi läsnä tässä hetkessä.

Mindfulness

”Nykyhetkeen sisältyy myös tässä oleminen. Vastustatko tässä ja nyt -hetkeäsi? Jotkut tahtoisivat aina olla jossakin muualla. Heidän ’tässä’ ei ole koskaan kyllin hyvä. Tarkkailemalla itseäsi selvitä, onko sinun elämässäsi näin. Missä tahansa oletkin, ole siellä täydesti. Jos katsot, että tässä ja nyt on sinun kohdallasi niin sietämätön tilanne, että se tekee sinut onnettomaksi, sinulla on kolme vaihtoehtoa: vetäydy pois tilanteesta, muuta se tai hyväksy se täydellisesti. ”- Eckhart Tolle, Läsnäolon voima

Mindfullness tarkoittaa hyväksyvää, tietoista läsnäoloa – tilaa, joka sallii kaikki tuntemukset. Tätä harjoitellaan kiinnittämällä huomio asioiden kokemiseen havaiten, ei analysoiden. (Mindfulness hyvinvoinnin tukena -koulutuksen materiaali, Anne Syvälahti 2014).

Ihmismielelle on ominaista kuljeskella menneessä ja tulevassa, muistella ja huolehtia. Mindfulness kutsuu meidät takaisin tähän hetkeen. Tunteet ja ajatukset voi oppia tiedostamaan sellaisina kuin ne ovat. Sitten niiden annetaan vain olla. Kun ärsykkeitä ei jää vatvomaan, ne menettävät voimansa.

Mindfulness-harjoituksissa rentoutuminen ei ole itse tarkoitus, vaikka se voi tulla sivutuotteena. Ei tarvitse pyrkiä mihinkään tai yrittää olla tai tuntea mitään erityistä; tunnet olosi juuri sellaiseksi kuin tunnet. Kyse ei myöskään ole mielen tyhjentämisestä tai hiljentämisestä, vaan ajatusten ja tuntemusten tiedostamisesta ja hyväksymisestä.


Mindfulnessia harjoittamalla voimme saada kosketuksen syvimpään itseemme ja aistia nykyhetkeä tietoisesti. Sitä voi käyttää apuna stressinhallinnassa. Näet tilanteet selkeämmin juuri sellaisina kuin ne ovat, ja voit tietoisesti valita, miten toimit. Voit kohdata ajatukset, tunteet ja tapahtumat hyväksyvän tietoisen havainnoinnin avulla, jolloin kehon stressireaktio lievenee ja keho palautuu nopeammin tasapainotilaan.

”Jotta tietoisesta läsnäolosta olisi hyötyä, siihen pitää sitoutua konkreettisesti. Kuten Mark Williams ja Danny Penman sanovat, tietoinen läsnäolo on harjoitusta. Se on olemisen tapa, ei pelkkä hyvä idea tai nokkela tekniikka, tai ohimenevä muoti. Itse asiassa se on tuhansia vuosia vanha harjoitus, jota on kutsuttu ’buddhalaisen meditaation sydämeksi’, vaikka sen perustalla olevat, tarkkaavaisuus ja läsnäolo, ovat yleismaailmallisia asioita. ” – Jon Kabat-Zinn esipuheessa Mark Williamsin ja Danny Penmanin teokseen Tietoinen läsnäolo

Mindfulness-harjoitus 7 min (Sydänliitto)

Mindfulnessista käytetään myös suomennosta tietoisuustaito tai tietoisuustaidot. Tietoisuustaitoja on sovellettu psykoterapioissa ja pitkäaikaissairauksien tukihoidossa. Tietoisuustaito kuuluu kognitiivisten psykoterapioiden menetelmiin.

Tässä siteeratut Jon Kabat-Zinn ja Eckhart Tolle ovat tämän hetken tunnetuimmat ja luetuimmat tietoisen läsnäolon tutkijat ja lähettiläät. Seuraavan sitaatin kautta pääsemmekin sujuvasti liukumalla mindfulnessista meditaatioon.

”Jos sinusta tuntuu vaikealta päästä kosketuksiin sisäisen kehon kanssa, on tavallisesti helpompaa keskittyä ensin hengitykseen. Tietoinen hengittäminen on sinänsä voimakas meditaatiomuoto. Se johdattaa sinut asteittain yhteyteen kehosi kanssa. Seuraa hengitystä sen kulkiessa sisään kehoosi ja taas ulos. Hengitä ja tunne, miten vatsasi laajenee ja supistuu sisään- ja uloshengityksen tahdissa. Jos sinun on helppo luoda mielikuvia, sulje silmäsi ja näe itsesi valon ympäröimänä tai loistavaan säteilyyn – tietoisuuden mereen – sulautuneena. Hengitä sisääsi tuota valoa. Tunne, miten tuo loiste täyttää kehosi ja saa myös sen loistamaan. ” – Eckhart Tolle, Läsnäolon voima

Meditaatio

Meditaatio on syvän keskittymisen tila, jossa suljetaan pois kaikki ulkoapäin tulevat ärsykkeet ja keskitytään sisäiseen, henkiseen todellisuuteen. (Boris Aranovich: Meditaatioita joka tilanteeseen. Delfiini Kirjat 2010)

Tähän liittyy myös aivopuoliskojen toiminta. Vasen aivopuolisko ohjaa puhetta, kirjoittamista, luku- ja laskutaitoa sekä loogista ajattelua vaativaa ongelmanratkaisua. Oikea puolisko ohjaa kuvallista ajattelua ja todellisuuskäsityksemme mukaisia, suurempia kokonaisuuksia.

Vasen aivopuolisko on usein taipuvainen ottamaan hallitsevan roolin, koska elämässä vaaditaan paljon analysoimista ja loogista ajattelua. Mitä enemmän vaatimuksia ympäristö ihmiselle asettaa, sitä merkittävämmäksi nousee vasemman aivopuoliskon osuus. Silloin aivopuoliskojen välinen tasapaino järkkyy. Epätasapaino aiheuttaa stressiä, huonoa oloa ja sairauksia.

Meditatiivinen tila vaimentaa vasemman aivopuoliskon toimintaa ja antaa lisätilaa oikealle, jolloin elintärkeä tasapaino on mahdollista saavuttaa uudelleen.

Vasemman aivopuoliskon voi parhaiten houkutella monotoniseen toimintaan toistolla, esimerkiksi mantraa toistamalla, tai tuijottamalla kynttilänliekkiä. Silloin vasen aivopuolisko keskittyy pelkästään toiston seuraamiseen, ja oikea aivopuolisko siirtyy hallitsevaan asemaan.

Toinen tärkeä tekniikka meditatiiviseen tilaan pääsemiseksi on huomion suuntaaminen kehon sisäisiin aistimuksiin. Vasen aivopuolisko työskentelee normaalitilassa jatkuvasti ulkopuolelta virtaavan informaation parissa. Jos ihminen osaa stressaavalla hetkellä suunnata huomionsa kehonsa sisäisiin tapahtumiin, hän jättää vasemman aivopuoliskonsa hetkeksi vaille työtä tai ainakin rajoittaa sen toimintaa merkittävässä määrin. Keho saa pienen hengähdystauon, sisäiset jännitykset lievenevät.

Kolmas keino päästä meditatiiviseen tilaan on mielikuvien luominen ja erilaisten tilanteiden tai tapahtumien kuvitteleminen. Kun mielikuvitusta ohjaava oikea aivopuolisko ottaa tilanteen hallintaansa, vasemman puolen toiminta vaimenee. Tähän perustuu muun muassa runomeditaation vaikutus.


On olemassa paljon muitakin keinoja päästä meditatiiviseen tilaan – metsässä kävely, mustikoiden poimiminen, musiikin kuunteleminen. Tavalla tai toisella ne perustuvat edellä esitettyihin kolmeen perusmalliin.

Aivojen synapseissa syntyy kemiallisia välittäjäaineita, joiden avulla viestit välittyvät aivoista eteenpäin kehon eri osiin. Elimistö ja aivot tuottavat välittäjäaineita vain silloin, kun aivot ovat tasapainotilassa. Aivojen tasapainotila voidaan tunnistaa esimerkiksi tutkimalla aivojen aktiivisuutta kuvaavia aaltoja EEG-laitteiden avulla.

Beta-aaltoja (13–30 Hz) esiintyy silloin, kun olemme aktiivisia, hermostuneita tai stressaantuneita. Rentoutuneessa tilassa taas esiintyy alfa-aaltoja (7–13 Hz), ja ne ovat terveydelle erityisen tärkeitä. Jos ihminen ei kykene rentoutumaan, aivot eivät voi tuottaa alfa-aaltoja, jolloin lihaksistoon ja elimiin saattaa muodostua pitkäaikaisia jännitystiloja.

Vieläkin matalampia theta-aaltoja (3–7 Hz) voi syntyä esimerkiksi meditaatiossa. Unessa esiintyy eniten delta-aaltoja (0,1–3 Hz).


Aivot lähettävät yhtäaikaisesti kaikkia aaltotyyppejä, mutta yksi niistä on hallitseva. Hallitsevan aaltotyypin taajuus riippuu henkilön psykoemotionaalisesta tilasta mittaushetkellä.

Alfa- ja theta-aallot aktivoituvat nimenomaan meditatiivisessa tilassa, mikä on osoitettu lukuisissa tieteellisissä kokeissa. Siksi on helppo ymmärtää, miksi meditaatiolla on niin voimakkaita myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin.

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Oletko itse kokeillut jotain näistä menetelmistä, ja millaisilla tuloksilla?

Harjoituksia: oivamieli.fi

Oma suosikkini tällä hetkellä nukahtamisen avuksi

Lähteet:

  • Aranovich, Boris: Meditaatioita joka tilanteeseen. Delfiini Kirjat 2010
  • Benson, Herbert: Mietiskellen mielenrauhaan. WSOY 1976
  • Hudson, John: Mietiskely ja stressin hallinta. Karisto 2000
  • Kabatt-Zinn, Jon: Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito. Basam Books 2004
  • Martin, Minna ym.: Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Mediapinta 2010
  • MIELI Suomen Mielenterveys ry: Rentoutuminen palauttaa voimia
  • Syvälahti, Anne: Mindfulness hyvinvoinnin tukena -koulutuksen materiaali. 2014
  • Tolle, Eckhart: Läsnäolon voima. Basam Books 2010

Tavallisen mukava tiistai – kohtaamisia kahvihuoneessa ja käytävällä

Eräs elokuinen tiistaipäivä ammattikorkeakoulun viestintäpalveluissa. Ei mitenkään erityinen. Juuri siksi ajattelin kertoa siitä.

Aloitin työpäivän kello 8.01. Kahvihuoneesta teetä hakiessani sovin juuri lomalta palanneen johdon sihteerin kanssa, miten järjestämme uusien henkilökorttien jakelun 5.9. pidettävien #AMKavajaisten yhteydessä.

Hoidin muutamia sähköposteja liittyen muun muassa toimittajayhteyksiin sekä #AMKavajaisten sähköjenvetoon pihalle, Linnankadulta Taideakatemiasta tapahtumapaikalle kuljetettaviin pöytiin ja siirrettäviin telkkareihin. Luin intranetistä johtoryhmän muistion – siellä oli myös viestinnälle osoitettu tehtävä – ja tarkistin Lyytistä #AMKavajaisiin ilmoittautuneiden määrän (140 tuossa vaiheessa, eli noin puolet tavoitteesta, mutta on tässä onneksi vielä pari viikkoa ilmoittautumisaikaa).

Kääntäjämme tuli hakemaan erään väitöskirjan painovedosta tarkistusta varten. Samalla keskustelimme väikkärin tulevasta tiedotuksesta ja sen työnjaosta. Hän lähti jatkamaan töitä etänä.

Tiivistyksen tiivistys ja kuvametsästystä

Otin esille asiantuntijamme Varsinais-Suomen Yrittäjä -lehteä varten kirjoittaman tekstin, joka oli aiemmin käynyt minulla editointikierroksella. Kirjoittaja oli tehnyt ehdottamani korjaukset ja yhden tärkeän lisäyksen. Lisäyksestä johtuen merkkimäärä ylittyi liikaa, joten kävin tekstiä jälleen läpi, mistä voisi vielä tiivistää. Ensimmäisellä editointikierroksella olin saanut puristettua pois noin 400 merkkiä 4000 merkin tekstistä, mutta artikkeli oli edelleen lehden antaman merkkimäärän yli, ja nyt vielä enemmän yli.

Löysin lopulta vielä yhden poistettavan lauseen, ja laitoin ehdotuksen kirjoittajalle. Samalla etsin viestin liitteeksi kuvan, joka sopisi Talk-verkkolehteemme – artikkeli on tarkoitus julkaista myös omassa mediassamme. Pienellä etsimisellä tuli vastaan yksi sopiva kuva, jonka käsittelin verkkolehteen sopivaksi. Toisen kuvan etsintä sai jäädä myöhemmäksi, kun akuutimmat asiat tulivat kirjaimellisesti vastaan käytävällä.

Suunnitelmia ja graafisia kuvioita

Verkkotoimittajamme muistutti ensi viikon Pride-viestinnästä. Selvitin Vesalta (rehtorilta), onko hän edelleen menossa marssille, viestimmekö siitä, että hän osallistuu, ja mitä muuta olisi hyvä viestiä. Kävin muutamia keskusteluja kollegojen kanssa, ja laitoin ajatuksia eteenpäin some-tiimille tiedoksi, sekä viestintätiimille työnjakoa varten.

Lisäksi Vesalla oli unelma: hän halusi omanlaisensa Pride-lipun marssille. Keskustelin graafikon kanssa (jee! lopulta meillä on oma graafikko, vaikkakin vain 75-prosenttisesti, mutta silti!!), olisiko sellainen mahdollista saada. Hän lupasi suunnitella lipun ja kysyä painotarjousta.

Samalla kävin graafikon kanssa läpi hänen suunnittelemiensa #AMKavajaisten pöytäkolmiot ja julisteen, ja ehdotin niihin muutamia muutoksia. Sain myös sovittua graafikon kanssa, että hän tulisi tapahtumaan pitämään Tuudo-appsin neuvontapistettä. Tuudo on uusi opiskelijoiden ja henkilökunnan sovellus, josta löytää helposti esimerkiksi eri kampusten tilat, ruokalistat, uutiset, opiskelijan omat tiedot ja vaikka mitä.

Käytävällä tapasin seuraavaksi kiinteistöpäällikön, jonka kanssa keskustelimme viime vuoden #AMKavajaisten yhteisöllisen taideteoksen kohtalosta. Lupasin selvittää, onko teos edelleen tallessa ja mikä sen koko olikaan. Kiinteistöhallinto katsoisi teokselle sopivan paikan. Laitoin viime vuonna tapahtuman tuotantoa hoitaneelle opiskelijaosuuskunnalle sähköpostia, löytyykö teos vielä heiltä.

Salainen viesti, maksalaatikon puolikas ja uusia käänteitä

Sain HR-palveluista tuossa samaisessa hästäg-tapahtumassa huomioitavien henkilöiden ja tiimien erittäin salaiset tiedot viestinnän suunnittelua varten. HR-suunnittelija oli tehnyt huolellista työtä äänestyksestä koottujen perustelujen tiivistämisessä. Viestinnän suunnittelu – lähinnä, mitä nostetaan mediaviestinnän kärjeksi – sai kuitenkin jäädä tältä päivältä, sillä…

…lounasaika tuli yhtäkkiä. En ollut ehtinyt pitää aamupäivällä taukoa, mutta nyt hengähdin hetkeksi puolikkaan einesmaksalaatikon ääressä. Mutta vain hetkeksi, koska halusin käydä lounastunnilla kävellen Nummenmäen apteekissa. Näin sain työpäivääni mahdutettua aurinkoa ja liikuntaa parikymmentä minuuttia. Huomasin tosin kävellessäni kurkkivani sähköpostia, ja miettiväni meilien vastauksia…

Takaisin tullessani kävin tarkistamassa aulan ja A-siiven kakkoskerroksen telineet, että niissä vielä sopiva määrä tämän vuoden Talk Magazine -sidosryhmälehtiä.

kahvihuone
Kahvihuoneen seinäkuviointi on valittu henkilöstön äänestyksen tuloksena.

Kahvihuoneessa sain kuulla, että Pride-lippuasia oli saanut uuden käänteen. Pidimme asiasta käytäväpalaveria some-tiimin ja Study in Turku -viestintäsuunnittelijan kesken. Lipun sijasta ehdottaisimme Vesalle kylttiä. Totesin, että kyllä on hyvä kun on neljä päätä käytettävissä yhden sijasta! Ja lupasin jatkaa keskustelua aiheesta Vesan kanssa.

HR-suunnittelija tuli näyttämään hankkimiaan jumppakeppejä. Taukojumpan alkamista oli taas kyselty; erityisesti keppijumppaa oli toivottu, ja ajattelin omalla vetovuorollani pitää keppijumppatuokion.

Teamsin kautta tuli kyselyä täydennyskoulutuksen todistuspohjista, joita kaivoin yhteiseltä levysasemalta. Sähköpostitse käytiin keskustelua ensi vuoden Talk Magazinen aikataulusta, ja säädettiin uudelleen avajaisten sähkövetoja ja siirrettäviä telkkareita.

Noxit, Crema ja ystävällinen vahtimestari – ja kaikki hoituu

Kävin hakemassa puolalaisen journalistiharjoittelijamme mukaan ottamaan kuvia verkkolehtiartikkeliin, jossa hän haastattelee #AMKavajaisia tänä vuonna toteuttavan osuuskunta Noxit Groupin jäseniä. Lähdimme pienen happihypyn päähän Lemminkäisenkadun toimipisteeseen eli Lempparille.

Noxitin projektipäällikkö kertoi suunnitelmansa tarvittavien telkkareiden määrästä ja eri toimijoiden sijoittumisesta B-siiven tiloihin. Ystävällinen vahtimestari tuli mukaan selvittämään lähettämääni kysymyslistaa. Hänelle selvisi tässä vaiheessa, missä paikassa lava tulee olemaan pihalla, ja sähkövedot pitikin sitten suunnitella uudestaan.

Kävimme vahtimestarin kanssa läpi tarvittavat lippusiimat, muovitolpat, taitettavat tuolit ja vielä kerran telkkarit. Crema Cateringin edustajat – omat alumnimme– saapuivat sovitusti paikalle; heidän kanssaan katsottiin tilat, pöytien tarve ja sijoittelu, aikataulut ja muut yksityiskohdat. Todistin iloista jälleennäkemistä, kun cremalaisia aiemmin opettanut matkailu- ja ravintola-alan opettaja käveli ohitse ja tunnisti vanhat opiskelijansa.

Jatkoimme vielä Noxitin kanssa muun muassa esiintyjien kanssa tehtävistä ostopalvelusopimuksista, tilavarauksista, jotka olin unohtanut peruuttaa, ja toimintapisteiden pöydistä.

Vielä kerran bongaus kahvihuoneessa

Hain kahvihuoneen jääkaapista välipalani – ja kas, terassilla olikin CampusSportin liikuntakoordinaattori, jota muistutin, että tällä viikolla tarvitaan tieto, minkä verran he tarvitsevat tilaa #AMKavajaisissa.

Poutasäällä kahvihuoneen terassilla on mukava viettää taukoa.

Keskustelimme hetken, millaista toiminnallista ohjelmaa heillä voisi olla tällä kertaa. (Sain salaa nähdä myös CampusSportin uuden mainosvideon, joka kukaan muu videolla esiintyvä ei vielä ollut nähnyt! Oli mukava kokemus olla hyvin järjestetyissä videokuvauksissa pelaamassa sulkapalloa ja esittämässä luennoitsijaa 🙂 Videosta tuli tosi hieno! Se tulee julkiseksi elokuun aikana…)

Muutama sähköposti, ja kello oli puoli viisi, kun työpäiväni päättyi. Somettamaan en tänään ehtinyt, ja muutama muukin suunnitelmissa ollut asia jäi tekemättä, mutta koskas se maailma valmiiksi tulisi. Kävin vaihtamassa verskat ja lähdin Samppalinnanpuistoon asahiin, ensimmäistä kertaa elämässäni.

P.S. Kannattaa lukea myös kollegani Anne Kuusiston mainio juttu siitä, miten viestintätyö on muuttunut 30 vuodessa.

Mitä runomeditaatio tarkoittaa?

Etsi itsellesi rauhallinen tila, jossa on mahdollisimman vähän häiriöitä. Istu mukavassa asennossa joko tuolilla tai lattialla alustan päällä. Hengitä muutaman kerran syvään. Pyörittele hetki hartioitasi, laske hartiat alas ja tunne, miten kehon ja mielen kireys alkaa hellittää.

Tarkista aluksi, että päätelaitteessasi on ääni päällä. Runot on luettu hiljaisella äänellä, joten sopiva äänenvoimakkuus voi olla noin 6080 prosentin paikkeilla.

Kuunnellessasi runoja voit laittaa silmät kiinni, jos haluat. Anna mielesi vaeltaa runokuvien mukana. Sinun ei tarvitse pyrkiä mihinkään, voit vain olla ja antaa runojen rauhoittavan tunnelman laskeutua yllesi.

Kuuntele runo (Pääset kuuntelemaan runon painamalla linkin takaa löytyvää play-painiketta. Palaa heti runon päätyttyä ennen seuraavan runon alkamista blogiin selaimen yläpalkin takaisin-nuolesta.)

Jos mieleesi tulee muistoja, ajatuksia tai tunteita, tai huomaat jotain tuntemuksia kehossasi, kiitä itseäsi siitä, että tiedostit nämä tuntemukset. Sen jälkeen voit lempeästi päästää niistä irti, ja antaa mielen ja kehon vastaanottaa seuraavan runon.

Kuuntele runo

Jos mielesi jää kiinni johonkin ajatukseen, muistoon tai tunteeseen, hyväksy se. Kun tuntuu, että olet valmis irrottamaan siitä ja palaamaan tähän aikaan ja paikkaan, hengitä syvään ja tiedosta hengityksesi kulku kehossasi.

Jos sinulla on tunne, että pintaan nousee jokin asia, joka vaatii enemmän huomiota tai työstämistä, sano itsellesi lempeästi, että palaat siihen myöhemmin.

Kuuntele runo

Jos haluat, voit tehdä kevyitä venyttelyjä samalla, kun kuuntelet. Vie toinen polvi koukussa toisen jalan yli, ota polvi lähelle rintaa kohti vastakkaista kainaloa. Tunnet venytyksen pakarassa. Jos istut tuolilla, vie nilkka toisen polven päälle. Voit pysytellä venytyksessä seuraavan runon ajan, ja vaihtaa sitten puolta.

Kuuntele runo

Etureisivenytyksen voit tehdä kyljinmakuulla tai istuen. Vie toinen jalka koukkuun siten, että kantapää tulee lähelle pakaraa. Hae sopiva asento, rauhoita hengitys ja anna kehon ja mielen vastaanottaa seuraava runo.

Kuuntele runo

Vaihda sitten puolta.

Kuuntele runo

Jos olet lattialla, voit kellahtaa pitkällesi, koukistaa polvet vatsan päälle ja ottaa polvien päältä käsillä kiinni. Voit keinutella itseäsi hitaasti sivulta sivulle, se rentouttaa selkää. Tuolilla istuen ota polvet syliin, laske hartiat alas.

Kuuntele runo

Lopuksi hae itsellesi sopivan tuntuinen asento, jossa voit olla muutaman minuutin rentoutuneena. Tarvittaessa voit vaihtaa asentoa. Jos olet makuulla, on ehkä mukava laittaa pieni tyyny pään alle ja torkkupeitto päälle, ettei tule kylmä.

Sinun ei tarvitse yrittää rentoutua, voit vain olla. Voit kuulostella, miltä keho ja mieli tuntuvat. Kun tuntuu sopivalta, venyttele itsesi hereille, pyörittele ranteita ja nilkkoja.

Avaa silmät. Anna kehon ja mielen suuntautua rauhassa tietoiseen tekemiseen, älä lähde kiireellä liikkeelle tai liikenteeseen.

Tämä oli lyhyt näyte siitä, mitä runomeditaatio on. Yleensä runomeditaatio kestää 30–50 minuuttia loppurentoutuksineen. Kokemus on kokonaisvaltaisempi, kun kuulet hengitys- ja venyttelyohjeet ohjaajalta, ja voit rauhoittua vain olemaan ja vastaanottamaan.

Runot ja kuvat: Satu Haapala

Meditaatio, mindfulness, rentoutus? Mitä eroa, mitä yhteistä? Näistä voit lukea lisää seuraavassa blogipostuksessa.

Seuraa blogia, jos haluat varmistua siitä, että saat tiedon jokaisesta postauksesta!

Runomeditaatio-mindfulness Raisio-opiston ohjelmassa syksyllä 2020

Haluatko tilata runomeditaation ryhmälle? Katso hintatiedot ja muut runotuotteet

Kiinnostuneille löytyy meditaatiotutkimuksista tietoa esimerkiksi tästä:

Valitut Palat: Hidastaako meditaatio ikääntymistä?

Runomatka: Elämä on palasia kauniista kuvista

Laita soimaan Felix Mendelssohnin Hebridit-alkusoitto. Varaa aikaa kymmenisen minuuttia. Tervetuloa musiikilliselle runomatkalle.

Jousten sävelkuvio
– kahdeksasosatauko – ja kipeä kvartti
virtaa päin myrskyä,
paiskautuu
aallonharjalta takaisin
ja katoaa.

1:00

Elämä on sarja kauniita kuvia
vieri vieressä, limittäin, sisäkkäin.
Tai… eihän se ole, vaikka niin haluaisimme.

Elämä on palasia kauniista kuvista,
epämääräisen muotoisia onnen hetkiä

tietoisuuden tuskan välissä,
reunat niin rosoisia
ettei kauneutta niiden sisällä aina huomaa.

2:00
Sellot nousevat

toisiin galakseihin.
Alttoviulujen tuuli jää, tarttuu puihin;
pilvet suhahtavat

ruohot puhuvat.

3:00

Elämä on palasia kauniista kuvista,
epämääräisen muotoisia onnen hetkiä
tietoisuuden tuskan välissä,
kipua, pelkoa, surua,
reunat niin rosoisia
ettei kauneutta niiden sisällä aina huomaa.

Eikä niistä koostuvaa ihmeellistä kokonaisuutta,
rikkinäisten palasten kauneuden ketjua.
Jos sen huomaisi,
voisi jokaisen palasen laittaa kehyksiin,
koota niistä näyttelyn
ja katsoa, miten ainutlaatuisen elämän on elänyt –
vinoine reunoineen,
rosoisine kuvineen,
ylijäämäkorteille koottuna.

4:30

Taivas
tekee oman mosaiikkinsa
riekalerimpsuista.
Sen kauneus
on hyväksyttävä,
vaikka aina kaipaa
ehjää, rikkumatonta.

Jousten sävelkuvio
virtaa päin myrskyä,
paiskautuu
aallonharjalta takaisin
ja katoaa.

6:25

Kuuntelin Beethovenin Kohtalonsinfoniaa.
Äkkiä se muistutti Mendelssohnin Hebridejä;
Hebridit ei enää ollut sama,
se oli tämä elämä,
meidän elämämme, joka pyörittää meitä,
välillä päästää suvantoon
lepäämään,
vyöryy ja vie taas mennessään.

Joskus, hetkittäin, voi sanoa:

Olen repinyt itselleni rauhaa,
itkenyt onnea.
En revi enää, en itke;
saan jokaisen aamun.

7:50

Elämä on sarja kauniita kuvia
vieri vieressä, limittäin, sisäkkäin.
Epämääräisen muotoisia
onnen hetkiä
reunat niin rosoisia
ettei kauneutta niiden sisällä aina huomaa.

8:40

Kuulet kaikkeuden laajenevan.
Äkkiä
se järjestyy, tiivistyy,
materia tanssii hellittämättä,
kiertoliike kiihtyy –
uupuneesti, raivokkaasti lyö viimeiset iskunsa,
klarinetti vastaa pehmeästi:
kaukaisen tähden valonsäde
lävistää avaruuden.

Hiljaisuus
on enemmän.

Helvettiin ja takaisin

Näin kerran unen, joka oli niin pysäyttävä, että se oli kirjoitettava muistiin heti herättyäni. Olin todella järkyttynyt ja kauhuissani unesta. Vasta nyt, pari vuotta myöhemmin, ymmärrän, mistä siinä oli kysymys.

Uni ei ole tässä kronologisessa järjestyksessä. Kirjoittaessani unta muistiin tunsin, että se kuuluu kirjoittaa näin, jotta sen dramatiikka tulee vielä paremmin esille. Samoin tekstin otsikko, ”Helvettiin ja takaisin”, oli mielessäni heti herättyäni.

Toivottavasti olen osannut kirjoittaa unen niin, että pystyn välittämään jotain siitä kauhun tunnelmasta, jonka vallassa heräsin.

Hengitän syvään ja astun rauhallisesti sisään tehdashalliin. Aika pysähtyy. Hymyillen lähestyn miehiä. Tiedän mitä on tehtävä. Ojennan käteni ensimmäisenä koneen viereen jähmettyneelle työmiehelle ja katson silmiin. Katse on avuton, mutta käsi ojentuu. Puristan sitä hetken ja siirryn ääneti seuraavan luo.

Kättelen kaikki hiljaisuuden lyödessä sinettinsä sopimukseemme. Jollakin silmät ovat kosteat, joku etsii lattialta vastausta hämmennykseen, joku työkaverin katseesta.

Hetki on ohi. Työ jatkuu, koneiden turvallinen rytmi peittää hiljaisuuden.

Työ jatkuu.

***

Lakko alkoi neljältä. Olin mielestäni tehnyt kaikkeni, jotta pattitilanne olisi ratkennut muulla tavoin. En voinut välttyä ajatukselta, että nainen tehtaan johdossa oli joillekin liikaa, vaikka sitä ei kukaan ääneen sanonutkaan.

Viittä yli neljän pieni porukka miehiä tuli työhuoneeseeni. ”Nyt lähdetään!”, he uhosivat, ja raahasivat minut mukanaan. En voi uskoa tätä, hoin mielessäni. En pystynyt puolustautumaan heidän fyysistä ylivoimaansa vastaan. He veivät minut yhteen halleista, enkä tiennyt, mitä he aikoivat.

Muistan, että he heittivät minut linjalle, ja yhtäkkiä olin tulessa, enkä päässyt pois. Huusin, yritin kiemurrella ja saada tulen tukahtumaan, mutta turhaan. Olin menettämässä tajuntani, kun tunsin jonkun vetävän minua pois tulesta.

***

Fyysinen toipumiseni kesti kuusi kuukautta. Olin kuitenkin henkisesti aivan rikki, enkä pystynyt palaamaan töihin. En välittänyt, mitä tehtaalla tapahtui. En nähnyt elämälläni mitään tarkoitusta. Näin jatkuvasti painajaisia.

Eräänä yönä painajaisen jälkeen, vielä unessa, tuli muuttui valoksi. Kuulin äänen: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”.

Heräsin. Tiesin, mitä minun oli tehtävä.

Mitä tällainen uni voi tarkoittaa? Nyt ajattelen, että uni kertoo omien pelkojeni kohtaamisesta. Pelko satuttaa, pelko lamauttaa. Kun uskallan kohdata pahimmat vihamieheni, omat pelkoni, silmästä silmään, ne eivät enää satuta minua. Kohtaaminen ei ole helppoa, mutta sen jälkeen voin tulla sinuiksi pelkojeni kanssa.

Niihin aikoihin, kun näin unen, olin todella alkanut käsitellä ja kohdata pelkojani eri tavoin: keskustelemalla, kirjoittamalla, itkemällä, tekemällä tietoisia valintoja elämässä.

Tämän ymmärtämisen jälkeen uni tuntuu oikeastaan lohdulliselta. Minulla ei ole mitään hätää, olen turvassa, kukaan ei yritä vahingoittaa minua. Pelkojen käsitteleminen jatkuu, mutta työstäminen on yhä tietoisempaa ja turvallisempaa.

Mitä ajatuksia uni herättää sinussa? Oletko sinä nähnyt unia, jotka ensin tuntuvat todella oudoilta, mutta joiden merkityksen olet myöhemmin oivaltanut?

Liikekuvia – mistä löytyy liikkumisen nautinto?

Mitä tapahtuu, kun liike sulautuu musiikkiin? Niin kuin kapellimestari ja orkesteri hengittävät ja elävät musiikkia samaan tahtiin, ja niin kuin aallot seuraavat toisiaan ja muodostavat meren, niin oma kehosi toimii instrumenttina, joka on yhtä musiikin kanssa.

Musiikki herättää tarpeen liikkua. Näen liikekuvia, joita yritän vajavaisella motoriikallani, liikehallinnallani ja notkeudellani tavoittaa, kunnes liike ja tunne loksahtavat yhteen musiikin kanssa. Lopulta liike on puhdasta nautintoa, ja toistan samaa musiikin kohtaa uudelleen ja uudelleen…

Liikkeestä syntyy uusi liike, ja siitä uusi… Kokeilua, hapuilua – löytämistä!

Välillä on järjen astuttava kuvioihin: nyt on lämmitelty isot lihakset, avattu rintakehää kiertoliikkeellä, treenattu etureisiä, vahvistettu nilkkoja, mitä tarvitaan seuraavaksi? Mitkä lihasryhmät vielä puuttuvat, ja minkä pitää antaa välillä levähtää?

Kun järki on antanut seuraavat vaihtoehdot, rytmi ja melodia saavat taas viedä mukanaan. Nopeaa intiaanitanssia, joka saa hengästymään; isoja, hitaita kaaria, jotka yhtyvät laulun sanoihin: ”…ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea…”.

Ja paras on tulossa: saan kaiken tämän jakaa upean ryhmäni kanssa joka viikko! Aina uusia rytmejä, uusia liikeratoja, uusia haasteita keholle ja aivoille.

Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän arvostan liikuntaa, josta tulee hyvä mieli ja joka tuntuu hyvältä.

Aallonpohjassa

Olin 2000-luvun puolivälin paikkeilla huonossa kunnossa. Jouduin lopettamaan keppijumpan ohjaamisen hankalaksi yltyneen, kroonistuneen hyperventilaation takia. Tuntui, että henki yksinkertaisesti loppuu.

aallonpohja

Samoihin aikoihin selkä ja lonkat prakasivat. Pystyin lonkkakivultani kävelemään nipin napin kaksi kilometriä, vaikka sain kortisonipiikkejä useampaan kertaan molempiin lonkkiin. Selästä löytyi välilevyn takaseinän repeytymä, joka onneksi oli lähtenyt paranemaan ilman leikkausta. Silti selkäkivun pahimpaan aikaan en pystynyt istumaan lainkaan.

Yritin päästä takaisin kuntoon kevyellä liikunnalla. Aloitin alkeisjoogasta. Virhe! Liikkeet tehtiin ohjatusti hengityksen tahdissa, ja oma hengitykseni oli puolet nopeampaa kuin muilla. En pystynyt hengittämään rauhallisesti pitkään, en vain pystynyt. Itkin, ja luovutin toisen kerran jälkeen.

Nia palautti liikkumisen nautinnon

Seuraavana kesänä näin ilmoituksen puisto-Niasta Raision keskustassa. Mainoksen houkuttelemana menin kokeilemaan. Löysin pikku hiljaa Anne Suomen ohjaamana Nian sallivuuden: jokainen saa liikkua omalla tavallaan ja itse valitsemallaan teholla. Opettelin kuuntelemaan kehoani liikkeen kautta. Huomasin, että minähän pystyn! Kaiken lisäksi Nia oli hauskaa! Olin saanut liikkumisen ilon takaisin.

Siitä alkoi kuntoutumiseni. Lisäksi sain hengitykseeni apua hengityskoulusta ja musiikkiterapiasta. Kävin oman paikkakuntani Nia-tunneilla muutaman vuoden, ja sen jälkeen kaipasin taas päästä itse ohjaamaan. Kehitin Hyvän olon tanssijumpan, mutta tehokkaalle keppijumpalle oli enemmän kysyntää.

Nyt olen muutaman vuoden keskittynyt pitämään Raisio-opistossa Askaisten koululla naisten kuntojumppaa, jossa on pitkät venyttelyt ja lopussa mindfulness-tyyppinen rentoutus. Ryhmän aikaisempi ohjaaja oli pitänyt jumppia vaihtelevilla välineillä, ja vaihtanut ohjelmaa muutaman viikon välein.

Jatkoin samantyyppisellä ajatuksella, vaikka se poikkesi aiemmasta ohjausrytmistäni. Eri välineet ja vaihtuvat ohjelmat haastavat ohjaajaa hyvällä tavalla! Välineinä voivat olla keppien lisäksi käsipainot eli vesipullot, tennispallot, villasukat, paperilautaset…

jumppavälineitä

Sekä ryhmä että minä tykkäämme siitä, että tunneilla on vaihtelua. Pyrin itse ohjaajana kannustamaan ryhmäläisiä Nia-tunneilta oppimaani ajatukseen, että jokainen saa liikkua omalla tavallaan. Haen vaihtoehtoisia liikkeitä niille, jotka eivät jotain tiettyä liikettä syystä tai toisesta pysty tekemään.

Haluan myös tuoda monenlaisia musiikkeja liikkeitä inspiroimaan. Toivon voivani antaa ryhmäläisille musiikin ja liikkeen yhteensulautumisen nautinnon. Ja meilläkin on hauskaa!

Tunnin lopuksi pidämme ohjatun rentoutumis- ja mindfulness-hetken. Sen jälkeen on hyvä lähteä kotiin iltatoimiin ja nukkumaan.

Oletko sinä löytänyt liikuntamuodon, josta nautit?

peräaallot

Miten sinä liikkuisit seuraavien musiikkien mukana, jos annat liikkeen vapaasti viedä mukanaan?

Jatka lukemista Liikekuvia – mistä löytyy liikkumisen nautinto?

Miksi blogi? Miksi juuri nyt? – 7 syytä blogata

Mieti viestintäsi ydinviesti, tavoitteet ja kohderyhmät, ja sen jälkeen keinot ja kanavat, joilla tavoitat kohderyhmäsi. Näinhän me viestintäasiantuntijat työssämme opetamme. Mietinkö itse SATUnnaista-blogini tavoitteet ja kohderyhmät?

No, tavoitteena oli, että halusin kirjoittaa, monenlaisista aiheista. Kohderyhmäksi ajattelin lähinnä teidät, rakkaat (pääasiassa) keski-ikäiset Facebook-ystäväni. Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet blogiani, ja kaikille, joilta olen saanut kannustusta ja vinkkejä! Rakentavaa palautetta, kehittämisehdotuksia ja vinkkejä otetaan edelleen vastaan.

Ei siis kovin suunnitelmallinen ollut tämä alku… Toisaalta, blogi on minulle yksi harrastus muiden joukossa, ei ammatillinen suorittamisen paikka.

Sen kyllä huomasin blogia pystyttäessäni, että saan tänne kätevästi koottua runotuotteet. Eihän tämä mikään verkkokauppa ole, mutta ainakin ovat jossain kootusti. Saan sinne sitten lisättyä myöhemmin Tiltu Nurmisen kanssa suunnitelmissa olevat runo-akvarelli-kortit, Teija Helinin tekemät uudet runotekstiilit – ja mitä nyt sitten mahtaakaan olla tulossa runoihin liittyen.

Tässä kolme syytä, miksi aloitin tämän blogin nyt:

  1. Patoutunut kirjoittamisen tarve. Työssäni saan kirjoittaa asiatekstejä; nyt on kummallinen vimma kirjoittaa muista aiheista ja vapaammalla otteella.
  2. Kesäloma, ja loppukesän hiljaisempi aika töissä. Nyt sattuu olemaan aikaa perustaa blogi ja kirjoittaa. Muulloin postauksia tulee sitten huomattavasti harvemmin.
  3. Muiden hommien välttely. Välttelyn kohteena ovat erityisesti vaatehuoneen ja kirjoituskaapin siivous, marjojen poiminta ja huolellisesti haudutetun runokokoelman puhtaaksikirjoitus.
muumilevy marjapensaan linnunpelättinä
Muumit ovat toistaiseksi pitäneet linnut loitolla punaherukoista.

Muita syitä perustaa blogi:

  • Olet inspiroitunut ja kiinnostunut jostain aihepiiristä ja haluat kertoa siitä muille kirjoittamalla, kuvaamalla tai tekemällä videoita.
  • Huomaat, että jostain kiinnostavasta aiheesta ei vielä ole blogia, ja sinulla olisi annettavaa tästä aiheesta.
  • Sinulla on asiantuntemusta ja näkemyksiä, jotka haluat tuoda esille. Haluat myös osallistua aiheesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun teksteilläsi ja kommenteillasi. Olet miettinyt, miten tavoitat kohdeyleisösi.
  • Haluat rakentaa blogistasi tulonlähteen. Olet perehtynyt mainosyhteistyön sääntöihin ja lainsäädäntöön ja miettinyt omiin arvoihisi ja blogisisältöihisi sopivat mainostajakumppanit. Olet valmis tekemään töitä sopivien kumppanien ja oikeiden yleisöjen löytämiseksi. (Lähteenä käytetty osittain viestinnän moniosaaja Päivi Seppä-Lassilan luentoaineistoa.)

Kun teet ammatillista tai muuten tavoitteellista blogia ja haluat oikeasti miettiä kohderyhmät, kannattaa tutustua tähän Ruzilia Shaimardanovan Talk-artikkeliin.

SATUnnaista-blogin kaksi ensimmäistä viikkoa ovat kuluneet seuraavasti (tilastot 28.7. klo 11):

  • Artikkeleja       8 (mukaan lukien tämä)
  • Näyttökertoja 256
  • Kävijöitä           138

Näyttökerrat artikkelikohtaisesti:

P.S. Erityiskiitos Päivi Seppä-Lassila ja Parasta lähteä nyt -blogi!

Kuinka runokokoelma tehdään?

Oletko haaveillut runokokoelman julkaisemisesta? Olen haudutellut kuudetta runokokoelmaani joitakin vuosia (edellisen julkaisusta eli vuodesta 2012 lähtien). Lähdin tässä miettimään, miten se kokoelman tekeminen oikein toimiikaan – kirjoittajan näkökulmasta.

  • Kerää riittävästi laadukasta aineistoa. Riittävästi voi tarkoittaa kymmentä vuotta, mutta se voi tarkoittaa jotain muutakin. Aineisto voi tipahdella päähäsi sanoina, mutta se voi lymytä myös metsässä, merellä tai järven rannassa, metrossa, automatkoilla, työpaikan hississä, hiekkalaatikon reunalla – tai, mikä parasta ja pahinta, unen reunamilla. Pidä sopivat muistiinpanovälineet aina mukana (puhelimen muistio on aika kätevä).
  • Laadukkuuden takaamiseksi työstä aineistoa muutamasta kymmeneen kertaa. Kertojen määrä riippuu siitä, montako vuotta haudutat käsikirjoitusta, koska jokaisella läpikäyntikerralla haluat muuttaa jotain. Todennäköisesti tulet tämän yleensä epätoivoisen prosessin aikana muuttamaan joitakin runoja takaisin alkuperäiseen asuunsa. Epätoivoista touhu on siksi, ettei täydellistä ilmaisua tai täydellistä runoa ole olemassa.
  • Kokonaisuus! Miten saat yksittäisistä palasista kokonaisuuden? Tehtävä on helppo, jos olet kirjoittanut tekstisi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, runomuotoiseksi tarinaksi. Jos taas olet kirjoittanut yhden runon silloin ja toisen tällöin, ja aiheet ovat vaihdelleet tilanteen ja tunnelman mukaan, joudut tekemään töitä. Analysoi jokaisen tekstin sisältö, tunnelma, merkitys, avainsanat. Etsi yhdistävät tekijät, kunnes löydät tarinan. Saatat joutua tässä vaiheessa vielä työstämään joitakin runoja, kun huomaat niiden paikan tarinassa. Voit myös löytää useita vaihtoehtoisia tarinoita, jolloin joudut tekemään valintoja. Mieti, mitä haluat kokoelmallasi sanoa.
  • Jätä pois ne runot, jotka eivät palvele tarinaa ja kokonaisuutta. Jos lukija ei pysty yhdistämään runon elementtejä mihinkään muuhun osaan kokonaisuutta, tai jos teksti ei muuten kosketa lukijaa, hän jää vain hämilleen. Ellei tarkoituksesi ole jättää lukijaa hämmennyksen tilaan, tällaiset tekstit saavat jäädä odottamaan seuraavia kokoelmia. Taikka sitten ne jäävät määräämättömäksi ajaksi (jälkipolvien iloksi) siihen kirjekuoreen, jonka päälle olet kirjoittanut ”julkaisemattomat”. Jotkut jäävät sinne ihan aiheesta, jonka voit itse todeta, kun käyt niitä läpi seuraavaa kokoelmaa varten.
  • Jos mahdollista, käytä niin sanottua ateljeekriitikkoa, jolle annat tekstisi luettavaksi. Hyvän ateljeekriitikon löytäminen voi olla vaikeaa – kannustus on tärkeää, mutta et välttämättä halua pelkästään jees-henkilöä, jonka mielestä kaikki on tosi hienoa tai vähintäänkin ihan ok. Haluat näkemyksiä, joiden perusteella pääset tekemään hyvin perusteltuja hienosäätöjä. Ota siis rakentava kritiikki nöyrästi vastaan ja kääri hihat.
runojen korjauksia
Minulla on ollut onni, kun olen saanut sekä kannustusta että rakentavaa kritiikkiä runoistani ennen kuin olen lähettänyt niitä kustantajalle.
  • Pyörittele myös kokoelman nimeä ateljeekriitikon kanssa. Et todennäköisesti halua luopua keksimästäsi erinomaisesta työnimestä, mutta ateljeekriitikon mielestä se ei kuvaa kokonaisuutta (mikä varmastikin pitää paikkansa), joten hän lähettää sinulle vähintään viisi uutta vaihtoehtoista nimeä. Muokkaa niistä omasta mielestäsi jotakuinkin sopiva, joku nimihän sillä pitää olla ja nyt pitää jo päästä tämän homman kanssa eteenpäin.
  • Lähetä hienosäädetty ”valmis” käsikirjoitus useille kustantajille, ellei sinulla vielä ole kustantajaa. Kuulemani mukaan sillä, lähetätkö sen sähköpostitse vai paperisena, ei ole vaikutusta siihen, tuleeko käsikirjoitus julkaistuksi. Sanovat, että sisältö ratkaisee. Liitä mukaan perustiedot itsestäsi ja aiemmasta julkaisutoiminnastasi.
  • Odota, odota ja odota, ja kohtaa tyynesti se tyhjyyden tunne, kun ei ole enää mitään sanottavaa moneen kuukauteen. Kun olet kumissut tyhjyyttä riittävän kauan, aloita alusta, tai julkaise kokoelma omakustanteena (jonka voit hyvin valita myös ensimmäiseksi vaihtoehdoksi). Vain pieni prosentti kustantajille lähetetyistä käsikirjoituksista tulee julkaistuiksi.
Julkaisupäätöstä odotellessa voit kirjoittaa runoja vaikka keittiökulhoon.
  • Jos kuulut siihen pieneen vähemmistöön, joka saa myönteisen julkaisupäätöksen, varaudu vielä muutamiin työvaiheisiin. Valmista tulee ihan kohta: kun kustannustoimittaja on halunnut sinun tekevän käsikirjoitukseen muutoksia, olet tehnyt muutokset, ne on erinäisten keskustelujen jälkeen hyväksytty tai hylätty, teokseen on valittu kansi, johon et päässyt vaikuttamaan, tehty takakansiteksti, jossa on mielestäsi vähintään kolme virhettä mutta myöhäistä niitä enää on korjata, kokoelma on taitettu, vedos tarkistettu, vedoksen virheet korjattu ja valmis kokoelma on tullut painosta tai e-välineestä julkisuuteen.
  • Julkisuus! Koko maailma saa tietää, mitä olet kirjoittanut aamuyön viheliäisinä hetkinä. Nyt alkaa tuskan hiki nousta kovan työn kirkastamalle otsallesi. Sinun on valittava, ketä kuuntelet ja millä korvalla. Mutta ennen sitä:  onnittele itseäsi ihan kunnolla, olet saanut haluamasi!

Tarkemmat tiedot kuvan kokoelmista

Kiitokset

  • Runo-Kaarina-kilpailulle siitä, että kilpailuun pitää koota kokoelma, sekä sieltä saamastani palautteesta;
  • monista opeista ja kokoelmieni kustantamisesta Enostonen Vesa Niinikankaalle ja Matti Särkälle ja Turbatorin Harri Kumpulaiselle;
  • kannustuksesta ja rakentavista palautteista Kirstille, Niinalle ja Tainalle!

Levottomat jalat (RLS) – mistä siinä on kysymys?

Se alkaa jo iltapäivällä, kun istun kokouksessa. Pohkeita pakottaa, jalkoja on pakko liikuttaa. Pieni tärisyttäminen ei riitä, on pakko nousta seisomaan. Otan ylimääräisen lyhytvaikutteisen lääkkeen, jotta pystyn ajamaan töistä kotiin.

Kotona syön seisten, mutta ahdistava liikuttamisen tarve tuntuu seistessäkin, ja leviää käsivarsiin. Jaha, tällainen ilta tulossa. Otan omin lupineni väsyttävän antihistamiinin pitkävaikutteisen peruslääkkeeni lisäksi, ehkä se auttaa nukkumaan. Peruslääkkeenä syön keskushermostoon vaikuttavaa dopamiiniagonistia, jota käytetään myös Parkinsonin taudissa, silloin tosin merkittävästi suurempina annoksina.

Uutisia katsellessa venyttelen ja rullaan pohkeita putkirullalla, ja jalat rentoutuvat hetkeksi. Nukkumaan mennessä otan vielä neurologin määräämän epilepsialääkkeen, jota ilman uni olisi pätkittäistä ja pinnallista. Jaloissa on sukat, säärystimet sekä kuumaksi lämmitetty kauratyyny, joka yleensä rentouttaa ja auttaa uneen.

Lääkkeistä, lämpötyynystä, venyttelyistä ja rullauksesta huolimatta en pysty olemaan paikallani, kun yritän nukahtaa. Koska olen iltapäivällä ottanut ylimääräisen lääkeannoksen, en voi ottaa tänään enempää. Käännyn vatsalleni, laitan uuden meditaatio-ohjelman kuulokkeisiini ja yritän vielä hetken, mutta tällä kertaa on annettava periksi ja noustava ylös.

Kävelen keittiötä ympäri silmät puoliummessa, pysähdyn välillä tekemään pitkiä pohjevenytyksiä, kuuntelen meditaatiomusiikkia ja teen hengitysharjoituksia. Mietin, mikä tämän tänään aiheutti. En syönyt sokeria koko päivänä, en juonut sitä pikkutilkkaa punaviiniä minkä joskus otan, en istunut töissä koko päivää enkä harrastanut liian rankkaa liikuntaa. En keksi mitään syytä, mutta näin tämä tauti toimii.

Aamulla pitäisi jaksaa lähteä töihin, joten reilun puolen tunnin kävelyn ja venyttelyn jälkeen lämmitän kauratyynyn uudelleen, käyn hakemassa peittoni ja tyynyni ja menen työhuoneen varasänkyyn, jotten herätä miestä pyörimiselläni.

Nukahdan, mutta herään aamuyöllä, jalat eivät pysy paikallaan. En jaksa nousta ylös, otan tyynyn alta fascia-krapan (ks. kuva) ja hieron sillä sääriä ja pohkeita läpi uudestaan ja uudestaan, nopeampia ja hitaampia vetoja. Kohta kädet ovat ihan poikki ja minä olen ihan poikki, mutta jaloissa kiertää veri, ne tuntuvat lämpimiltä ja rennommilta.

Käyn lämmittämässä kauratyynyn uudestaan, vaihdan ties kuinka monennen meditaatiomusiikin ja teen pitkiä uloshengityksiä. Aamulla herään tokkuraisena ja väsyneenä. Lähetän jonnekin vahvan toiveen, että tästä päivästä, illasta ja ensi yöstä tulisi helpompi.

Levottomien jalkojen oireyhtymä (RLS = Restless Legs Syndrome) ei välttämättä näy päällepäin, mutta pahimmillaan se heikentää huomattavasti elämänlaatua ja rajoittaa henkilön sosiaalista elämää. Esimerkiksi konserteissa istuminen iltaisin ei välttämättä onnistu, eikä autolla voi ajaa iltalääkityksen alettua vaikuttaa.

RLS on neurologinen liikehäiriöksi luokiteltava sairaus.  Nukahtaminen on vaikeaa jalkojen epämiellyttävien unituntemusten vuoksi. Päivällä pitkäaikainen istuminen on tuskallista jalkojen oireillessa. Oireet voivat olla yksilöllisiä, samoin se, mistä kukin saa niihin apua tai mitkä pahentavat oireita. Monien pitää saada jalat illalla kylmiksi, jotta oireet rauhoittuvat, itselläni on päinvastoin. Joku huomaa saavansa oireita sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa oltuaan.

Vinkkejä ja vertaisapua jaetaan Levottomat jalat (rls) -Facebook-ryhmässä, josta olen huomannut, että omat oireeni eivät ole läheskään vaikeimmasta päästä. Kaikille eivät lääkitykset sovi, niitä joudutaan vaihtamaan tai jättämään pois, koska sivuvaikutukset ovat liian vaikeat, tai elimistö kehittää sietokyvyn lääkkeille eivätkä ne enää auta. ”Klo 2.25. Jalat tekee hulluksi. Kyllä tämä on taas helvettiä!!”

Jotkut ovat saaneet oireisiin lievitystä esimerkiksi piikkimatosta, koirien viilentävästä makuualustasta jalkojen alla tai paleoruokavaliosta, jossa muun muassa vältetään pitkälle jalostettuja, teollisesti prosessoituja ruokia. Kaikkea kokeillaan, mutta Facebook-ryhmässä vallitsee aika suuri yhteisymmärrys siitä, että sokeri ja alkoholi eivät missään tapauksessa sovi RLS-potilaan ruokavalioon. Tämän olen itsekin huomannut. Monet jättävät myös viljat ja maitotuotteet pois, ja saavat siitä helpotusta oireisiinsa.

Mistä RLS johtuu?

RLS on vielä huonosti tunnettu. Kyseessä on neurologinen sairaus, johon liittyy keskushermoston dopamiiniaineenvaihdunnan häiriö. Dopamiini on tärkeä hermoston välittäjäaine. Usein potilailla on puutetta kudosraudasta. Rautaa tarvitaan dopamiinijärjestelmän toimimiseksi. Raskaana olevista naisista 1/3 kärsii etenkin raskauden viimeisen kolmanneksen  aikana levottomista jaloista. 

Alle 40-vuotiaana alkavissa tapauksissa on oireita yli 60 prosentilla lähisukulaisista. Onkin saatu selvää viitettä siitä, että geneettiset tekijät ovat tärkeitä. Mitään yksittäistä geeniä ei ole kuitenkaan vielä löytynyt,  mutta asiaa tutkitaan eri puolilla maailmaa. Myös Suomessa tutkitaan oireyhtymän genetiikkaa. (Lähde: Levottomat jalat – Restless Legs ry, Tunnistatko sairautesi). 

Yllä olevasta linkistä pääset myös tekemään testin, jos epäilet sairastavasi levottomien jalkojen oireyhtymää.

Levottomat jalat tunnistetaan vielä huonosti

  • Sekä oireista kärsivät että terveydenhuollon henkilöstö tuntee ja tunnistaa RLS:n liian huonosti.
  • Potilasyhdistyksen mukaan RLS on raskas taakka Euroopan terveydenhuollon budjetille. The European Brain Council kertoo raportissaan RLS:n huonosta diagnosoinnista ja hoidosta, mikä tekee oireyhtymästä kustannuksiltaan yhden Euroopan kalleimmista neurologisista sairauksista.
  • Lisäksi viivästyneestä diagnoosista tai väärästä lääkityksestä seuraa tarpeetonta kärsimystä potilaille, merkittäviä kuluja terveydenhuollon budjetille ja muita yhteiskunnallisia kuluja.
  • Lähde: Levottomat jalat – Restless Legs ry.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: