Kieli-ihmisenä olen kiinnittänyt huomiota joidenkin naisten- ja yleisaikakauslehtien tapaan tyypitellä, mitä tässä kuussa ”tehdään”.
Passiivimuoto kuulostaa minusta siltä, että ”nyt kuuluu tehdä tätä ihanaa ja trendikästä juttua”. Tämä saa kielikorvani ja normivastaisen mieleni punaiseksi ärtymyksestä.
”Tammikuussa syödään karppisokeria, kuplavohveleita ja rumista tomaateista tehtyä tomaattikastiketta.”
Eikä syödä. Luen mielelläni näistä trendeistä, mutta älkää olettako, että olen halukas niitä kokeilemaan.
Sama lehti toisella sivulla:
”Tammikuussa nautitaan helppoa ja herkullista.” Ja lista niistä toimituksen mielestä helpoista ja herkullisista.
”Näistä ruoka-asioista sinäkin intoilet tänä vuonna.” Sobanuudelisalaatti, kasvispiirakka… en muuten intoile. Passiivin pois jättäminen ei tässä nyt auttanut asiaa yhtään.
”Lokakuussa nautitaan kuivakakuista, laitetaan selkä kaarelle ja nukutaan makeasti hyvien petivaatteiden välissä.” Öh. Minun nukkumiseni ei petivaatteista parane.
Sama lehti: ”Liikutaan, nautitaan kulttuurista ja tavataan ystäviä. Opitaan uutta. Mokaillaan kunnialla. Karsitaan kiireitä. Pidetään komposti käynnissä. Kiikutaan.” Hyviä asioita, joo, mutta toistuva passiivi tunkee korvista ulos.
”Osta valmis pitko, paista ritarit ja herkuttele!” Hmm, hyvä vinkki. Suora kehotus toimii minulle paljon paremmin kuin epäsuorasti olettava passiivi.
Normeja vastaan mutta sääntöjä vahtien
Tätä pohtiessani huomaan mielenkiintoisen asian: en halua toimia normien ja oletusten mukaan – tai en ainakaan halua, että minua kehotetaan siihen. Silti olen kova vahtimaan, että muut noudattavat sääntöjä (ei siis välttämättä normeja).
Sekä kotiväki että työkaverit ovat kyllä huomanneet, että oli kyseessä sitten pilkku-, viiva- tai tiskikoneen täyttösäännöt, olen hanakasti huomauttamassa, jos joku ei niitä noudata. Tämän tyyppisiä sääntöjä noudatan kyllä itse.
(Tiskikoneen täyttösääntö on meillä ihan se, että jokainen laittaa itse omat tiskinsä koneeseen, ellei kone ole käynnissä tai juuri odottamassa tyhjentämistä. Käsittämättömän vaikeaa. Ja minun on mahdotonta olla ainakin luomatta merkitsevää katsetta tiskikoneen suuntaan, kun kuulen jonkun laskevan tiskinsä tiskipöydälle.)
Että jos joku lehti tuuttaisi: ”Alkavana vuonna laitetaan itse tiskit koneeseen” niin sen voisin leikata ja laittaa jääkaapin oveen. Eikä passiivilla olisi väliä.
Ärsyttääkö tällainen passiivin käyttö sinua? Tai nämä trendijutut ylipäänsä?
P.S. Pääkuva ei todellakaan ole meidän keittiöstä, vaan eräästä hotellista Berliinissä.
Lue myös:
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 