Posio, Koillismaa, Etelä-Lappi. Tarkoitus oli tulla mökille seuraamaan jäiden lähtöä, mutta myöhästyimme muutamalla päivällä.

Siirsimme lähtöä työasioiden ja huonon sääennusteen takia. No, saapuessamme asteita oli nolla ja satoi räntää. Tiesimme sen lähtiessämme, mutta päätimme lähteä joka tapauksessa.

Viime vuonna mies oli toukokuun lopulla mökillä viikon, ja sen viikon aikana järvi vapautui jäistä ja talvi vaihtui kevääksi. Tällä kertaa halusin mukaan. Pääsiäisenä tuli jo todettua, että etätyö onnistuu mökiltä käsin aivan hyvin.

Vaikka jäidenlähtö jäi näkemättä, odotti avoin järvi meitä saunan jälkeen. Toivotaan, että edes osa kivuista ja säryistä jää järveen viikon aikana. Kylmäuinti on ollut ”jäissä” harmillisen pitkään.

Kotikulmilla on aurinkoista, vihreää ja kesäisen lämmintä. Facebook-kaverien postaukset tulvivat Turun tulppaaneja ja muita kukkia. Jokivarren kirsikkapuiden kukinta alkaa ehkä olla jo lopuillaan.

Täällä Posiolla ojissa ja metsän painanteissa on vielä hiukan lunta. Koivuissa on aivan pikkiriikkiset hiirenkorvat, niin pienet etteivät ne oikeastaan edes viherrä.

Juhannus on aika tarkkaan kuukauden päästä, kesäpäivänseisaus himpun verran alle.

Paikoin rannoilla on vielä ohut jää- tai lumikerros. Meidän rantaamme on kerääntynyt siitepölyä.

Lumen sulamisvesi on tehnyt rantahiekkaan omia uomiaan.

Vesilintuja olemme nähneet ja kuulleet, mutta kuviin en niitä ole saanut tallennettua.

Tänä aamuna kun puin, näin järvellä joutsenparin. En voinut saman tien lähteä kuvaamaan ilman kunnon vaatetusta viileään ja tuuliseen aamuun. Kun olin saanut takin päälleni ja pipon päähän, avasin oven. Samalla hetkellä joutsenet lähtivät lentoon ja katosivat hetkessä metsänreunan taa – kuten myös tervehtimässä käynyt aamuaurinko.

Kuin muistutuksena siitä, että sellaiset hetket ovat kokemista, eivät kuvaamista varten.

Järven säännöstelyn takia vettä puuttuu tuosta metrin verran, mutta vesi on silti hiukan korkeammalla kuin usein alkukesällä. Kevät on ollut vesiolosuhteille suotuisa: aurinko ei ole haihduttanut hankia, vaan ne ovat sulaneet enemmän vesisateessa.

Siru pääsi iltapäivällä terassille nauttimaan auringosta.

Tästä kävelimme pääsiäisenä jään poikki kohti iltaruskoa. Vuosia sitten, kun vietimme kesälomia täällä koko perhe yhdessä, pojat olivat usein tällä pikkulammella kalassa.

Saapa nähdä, minkä verran kevät etenee tämän reilun viikon reissumme aikana.

Katso kuvat pääsiäislomalta: Talven taidetta

Lue, miten perheen yhteinen mökkiloma sujui kesällä 2020

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

3 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: